Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän valokuvien katselu aiheuttaa vaan surullisen ja ahdistavan tunteen
01.08.2024 |
Kaikki on muuttunut muutamassa vuodessa omassa elämässä niin paljon että menneiden juttujen katselu aiheuttaa vaan huolta että mitä kaikkea kamalaa tulevaisuudessa tulee vielä tapahtumaan. Inhottava tunne. Muita jotka kokee että ei mielellään katsele kuvia?
Kommentit (10)
Valokuvista näkee niin armottomasti kaiken muutoksen. Niistä tulee aina haikea olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole avannut miesvainajani hautajaiskuvakirjaa. Muovikääreessä on.
Voi vuosien tai vuosikymmenien kuluttua ihmetellä että onko tuollainenkin elämä ollut joskus.
Itse olen kuvannut laajoja reissuvideoita järkkärillä parin vuosikymmenen aikana... Luoja, miten tekee pahaa katsoa omaa vireää nuorta itseään ja kaikkia nuoria ihmisiä ympärillä niillä videoilla... Kuin olisi elänyt eri maailmassa.
Muakin surettaa. Katson valokuvia ja näkyy miten aika on kiitänyt. Esim meidän ensimmäinen syntyi jo 10v sitten. Tajusin että hänen osaltaan lapsuus on ohi jo ihan silmänräpäyksessä. Ja nuoremmat tietysti seuraavat kauheaa vauhtia perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuvata niitä huonoja hetkiä, niin nykytila tuntuu paremmalta. Eli heti kun jotain "pas...aa" tapahtuu itselle niin heti selffie. Toinen vaihtoehto on kuunnella Kansanradiota sunnuntaisin, sen jälkeen tuntuu että itsellä on kaikki asiat loistavasti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuvannut laajoja reissuvideoita järkkärillä parin vuosikymmenen aikana... Luoja, miten tekee pahaa katsoa omaa vireää nuorta itseään ja kaikkia nuoria ihmisiä ympärillä niillä videoilla... Kuin olisi elänyt eri maailmassa.
Ja kun miettii mitä kaikkea niiden kuvien jälkeen on tapahtunut. Suurin osa sellaista mikä ei silloin kuulunut suunnitelmiin ollenkaan. Ja suurimmalla osalla on kokemus vienyt sen elämänilon tuikkeen sekä hymystä että silmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuvannut laajoja reissuvideoita järkkärillä parin vuosikymmenen aikana... Luoja, miten tekee pahaa katsoa omaa vireää nuorta itseään ja kaikkia nuoria ihmisiä ympärillä niillä videoilla... Kuin olisi elänyt eri maailmassa.
Ihan kuin minun kirjoittama! Minulla on kaapillinen valokuvia vuodesta 1995 reppureissuista aasiaan. Joka talvi kuukausi , puolitoista reissussa. Semmoisia rantoja ja saaria ei esim Thaimaasta enää edes löydä, kaikki täyteen rakennettu. Eikä semmoista maailmaa enää ole. Joskus selaan niitä kuvia mutta tulee niin haikea olo, ettei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuvannut laajoja reissuvideoita järkkärillä parin vuosikymmenen aikana... Luoja, miten tekee pahaa katsoa omaa vireää nuorta itseään ja kaikkia nuoria ihmisiä ympärillä niillä videoilla... Kuin olisi elänyt eri maailmassa.
Ihan kuin minun kirjoittama! Minulla on kaapillinen valokuvia vuodesta 1995 reppureissuista aasiaan. Joka talvi kuukausi , puolitoista reissussa. Semmoisia rantoja ja saaria ei esim Thaimaasta enää edes löydä, kaikki täyteen rakennettu. Eikä semmoista maailmaa enää ole. Joskus selaan niitä kuvia mutta tulee niin haikea olo, ettei pysty.
Tiesitkö että kuussa ei ole käynyt monikaan, joten osta kunnon kaukoputki ja siihen kamera liitäntä. Tuota maisemaa ei enää elinaikanasi pilata.
Muistelen, että käyttäessäni vielä Facebookia se tarjosi vuosia vanhoja "muistoja" . Jo kuolleesta ihmisestä,jonka kuvan näkeminen teki joka kerta pahaa. Siinä yksi syy lisää, miksi Facebook ei ollut minun juttuni enää.