onko lapselle pakko ostaa leluja?
Mitä mieltä olette
Vauva ei ole kiinnostunut leluista ja lapset leikkivät pitkälti sellaisilla asioilla, mitä aikuiset heille tyrkyttävät ja mistä saavat positiivista vahvistusta. Sitten on näitä montessori-leluja, jotka ovat käytännössä jotain puupaliikoita
Minä en haluaisi ostaa lapselle sellaisia leluja, mitä kohtaan tämä ei osoita itse kiinnostusta. En halua tyrkyttää materialismia, vaan hankkia tavaroita ja tekemistä sen mukaan, mitä kohtaan lapsi osoittaa kiinnostusta
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
No vauvalle ei varmaan leluja tarvitse ostaa, mutta yli yksivuotiaalle niistä on kyllä hyötyä ihan jo kehityksen kannalta. Lapsi ei myöskään itse osaa kertoa etukäteen, mistä on kiinnostunut ja mistä ei vielä ole kiinnostunut, joten kokeilemalla se selviää. Aivot tarvitsee ärsykkeitä ja pitäähän sen muksun oppia hienomotoriikkaa ja hahmottamaan muotoja ym ihan omilla käsillä. Niihin nuo palikat ja muut on hyviä. Lisäksi lapsi kyllä leikkii jollain jos on normaali, oli leluja tai ei, mutta ne pienille suunnatut lelut on ainakin turvallinen valinta.
Kalliiksi tulee jos pitää kaikkia mahdollisia leluja kokeilla. Yksivuotiaan kanssa voi varmaan mennä shoppailemaan ja katsoa, mihin tämä itse kiinnittää huomiota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vauvalle ei varmaan leluja tarvitse ostaa, mutta yli yksivuotiaalle niistä on kyllä hyötyä ihan jo kehityksen kannalta. Lapsi ei myöskään itse osaa kertoa etukäteen, mistä on kiinnostunut ja mistä ei vielä ole kiinnostunut, joten kokeilemalla se selviää. Aivot tarvitsee ärsykkeitä ja pitäähän sen muksun oppia hienomotoriikkaa ja hahmottamaan muotoja ym ihan omilla käsillä. Niihin nuo palikat ja muut on hyviä. Lisäksi lapsi kyllä leikkii jollain jos on normaali, oli leluja tai ei, mutta ne pienille suunnatut lelut on ainakin turvallinen valinta.
Kalliiksi tulee jos pitää kaikkia mahdollisia leluja kokeilla. Yksivuotiaan kanssa voi varmaan mennä shoppailemaan ja katsoa, mihin tämä itse kiinnittää huomiota
Voithan sä mennä, mutta älä aloita täällä uutta keskustelua siitä jos yksivuotiaasi ei ole onnistunut valitsemaan mieluisia leluja. Sinä olet vanhempi, joka päättää näistä asioista ja tekee ne lapselle turvalliset ja tarpeelliset valinnat. Keskustele lapsesi kanssa sitten vaihtoehdoista, kun se osaa puhua ja muodostaa perustellun mielipiteen.
Itse olen ollut kiinnostunut kauhoista ja kattiloista ja kaikenlaisesta mitä kaapeista löytyi ja mitä oli turvallista lapselle antaa. Viihdyin kuulemma pitkiä aikoja niiden parissa.
Ulkoleikeissä me keräsimme erilaisia kasveja ja lehtiä ja kiviä ja leikittiin kauppaa. Voikukan varrett oli makkaroita, kivet perunoita, voikukan kukinnot voita, erilaiset lehdet leipää jne. Näistä tarpeista tehtiin sitten ruokaa. Jokaisella oli oma koti ja käytiin kylässä. Mielikuvitus oli rajaton. Oli minulla nukenvaunut ja pari nukkeakin.
Omien lasten kanssa huomasin saman että keittiöstä löytyvä tavara kiinnosti. Luin heille paljon, laulettiin, kuljettiin yhdessä ulkona ja tutkittiin ympäristöä. Virikkeitä takuulla löytyi. Tyttö oli kova laulamaan ja lauloi vanhaan kasettisoittimeen monta kasettia. Keksi myös omia tarinoita, piirsi ja kertoi.
Ei ne kalliit hienot lelut joita heille kannettiin jaksaneet kauaa kiinnostaa. Palapelit ja rakennuspalikat, pojalla valtava legoinnostus. Ensin Duplot ja sitten tavalliset legot joista syntyi taidokkaasti vaikka mitä.
Kaikki valmiiksi ajateltu "hieno" tavara ei herätä mielikuvitusta eikä luovuutta. Siksi se ei yleensä jaksa kauaa kiinnostaa. Joskus tuntuu että vanhemmat ostaa tavaroita mistä itse pitävät.
Joku värikäs muovinen objekti ei kyllä kehitä lapsen aivoja mihinkään suuntaan. Tällä myydään ylikallista roskaa vanhemmille. Lapsi tuijottaa sitä hetken kunnes näkee jotain paljon mielenkiintoisempaa eli koko maailman sen lelun ulkopuolella. Lapselle kaikki on uutta. Lapsen tyyli leikkiä voi olla tyyliin nähty, nähty, nähty, seuraava. Turha ostaa rihkamaa tätä varten.
Aloittajan kysymys voi olla jonkun ensimmäistä lastaan vasta suunnittelevan ongelma. Jo kun vauva on aivan pieni, hänelle on tapana antaa unilelu - sitä hän ihan vaistomaisesti alkaa puristella, purra, heitellä... Leluja tulee todennäköisesti lahjaksi jo ristiäisissä tai nimiäisissä. Kyllä se mistä lapsi tykkää enemmän kuin muista leluista selviää ihan luonnostaan. Sitten kun kyseessä on toinen lapsi jne. kotona on valinnanvaraa, ja voi olla hauskaa havaita, mikä osoittautuu lempileluksi. Lapsi rakentaa leikin aikuisen kaavamaisen ajattelun rajoittamatta näennäisesti yhteensopimattomistakin elementeistä mielikuvituksensa kautta.
No vauvalle ei varmaan leluja tarvitse ostaa, mutta yli yksivuotiaalle niistä on kyllä hyötyä ihan jo kehityksen kannalta. Lapsi ei myöskään itse osaa kertoa etukäteen, mistä on kiinnostunut ja mistä ei vielä ole kiinnostunut, joten kokeilemalla se selviää. Aivot tarvitsee ärsykkeitä ja pitäähän sen muksun oppia hienomotoriikkaa ja hahmottamaan muotoja ym ihan omilla käsillä. Niihin nuo palikat ja muut on hyviä. Lisäksi lapsi kyllä leikkii jollain jos on normaali, oli leluja tai ei, mutta ne pienille suunnatut lelut on ainakin turvallinen valinta.