Kannattaako ihmissuhdetta jatkaa kun sanottu loukkaus on aina mielessä?

Ei ne välit enää koskaan palaudu ennalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ne välit enää koskaan palaudu ennalleen. 

Kyllä voivat palautua.

Et kai sitten ole koskaan kunnolla suuttunut jos et tiedä että suuttuessaan on aivan mahdollista sanoa asioita joita ei lainkaan tarkoita. Sanat on tarkoitettu vain loukkaamaan, ja syynä aiempi toisen osapuolen paha loukkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne välit enää koskaan palaudu ennalleen. 

Kyllä voivat palautua.

Joissain tapauksissa varmaan joo, mutta itse en sellaisen seurassa halua olla paitsi jos on pakko

Mieti: jos rakastaisit itseäsi, toisen sanomisilla ei olisi mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne välit enää koskaan palaudu ennalleen. 

Kyllä voivat palautua.

Ison työn kyllä vaatisi siinä vaiheessa siltä loukkauksen sanojalta. Edellisen parisuhteeni loppu alkoi oikeastaan siinä kohtaa, kun toinen heitti vitsiä painostani, ja kuinka minun olisi syytä laihduttaa. 

Tästä käytiin asiallinen keskustelu, jossa kerroin kommentin loukanneen, ja etten tiedä missä tilanteessa tuollainen olisi hyvä yhteinen vitsi. Pyysi kyllä anteeksi, mutta en suoraan sanoen tuosta yli päässyt. Totesin, että ehkä toisen on parempi jatkaa sitä mieleisemmän kumppanin etsintää, kun minä en ulkoisesti kerran riittävä ole. 

Voihan siinä olla kyseessä myös väärinkäsityskin. Tai väärin valitut sanat. Mistä tiedät, että toinen tarkoitti asian niin kuin ymmärsit, jos hän on sanonut että ei tarkoittanut? Viime kädessä kuitenkin kyse on sinun tulkinnastasi. 

Varsin usein esimerkiksi taipumus negatiivisiin tulkintoihin voi liittyä masennukseen, uupumukseen tai stressiin. Joillakin, tai varsin monillakin, vaikka kaikki ei sitä itse huomaa, myös alkoholi vaikuttaa mielihyvähormonien vähenemiseen, ja se lisää taipumusta negatiivisiin tulkintoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne välit enää koskaan palaudu ennalleen. 

Kyllä voivat palautua.

Ison työn kyllä vaatisi siinä vaiheessa siltä loukkauksen sanojalta. Edellisen parisuhteeni loppu alkoi oikeastaan siinä kohtaa, kun toinen heitti vitsiä painostani, ja kuinka minun olisi syytä laihduttaa. 

Tästä käytiin asiallinen keskustelu, jossa kerroin kommentin loukanneen, ja etten tiedä missä tilanteessa tuollainen olisi hyvä yhteinen vitsi. Pyysi kyllä anteeksi, mutta en suoraan sanoen tuosta yli päässyt. Totesin, että ehkä toisen on parempi jatkaa sitä mieleisemmän kumppanin etsintää, kun minä en ulkoisesti kerran riittävä ole. 

Oikea ratkaisu. Minun eksäni oli suorasukaisempi. Nimitteli minua läskiksi lehmäksi, kun toisen lapsen synnytyksen jälkeen painoin 85 kg. Se ei ollut ainoa syy eroon, mutta kertoo varmaan siitä kommunikaation tasosta ja arvostuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mieti: jos rakastaisit itseäsi, toisen sanomisilla ei olisi mitään merkitystä.

Jos rakastaa itseään, jättää elämästään pois myrkylliset ihmiset.

"Kuulemma hän ei tarkoittanut sitä niin, mutta mielestäni kaikki mitä sanotaan, myös tarkoitetaan. Mitä tekisit, olisitko enää tekemisissä lainkaan vai vähentäisitkö säilyttäen kuitenkin ns. välit?"

Todellakaan ihmiset ei tarkoita kaikkea mitä sanovat. Varsinkin jos hän on sanonut, että ei sitä tarkoittanut. Oletko aivan varma että et ole vain tulkinnut väärin hänen sanojaan? 

Ihminen on aina vastuussa siitä, mitä suustaan päästää ja kantaa siitä yksin seuraukset. Aina.

Ei kukaan halua rakastaan loukata, päinvastoin pitää hyvänä ja helliä kaikin tavoin💞 Loukkausten taustalla on jotain käsittelemättömiä negatiivisia tunteita, väljähtynyt tunneside puolisoon tms ikävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti: jos rakastaisit itseäsi, toisen sanomisilla ei olisi mitään merkitystä.

Jos rakastaa itseään, jättää elämästään pois myrkylliset ihmiset.

Juuri näin. Kenenkään ei tarvitse sietää arvostelua eikä muutakaan huonoa käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan halua rakastaan loukata, päinvastoin pitää hyvänä ja helliä kaikin tavoin💞 Loukkausten taustalla on jotain käsittelemättömiä negatiivisia tunteita, väljähtynyt tunneside puolisoon tms ikävää. 

Mutta siis miettisin jatkamista, ikävät sanat eivät unohdu ja yleensä jos kerran loukkaa, se ei jää siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti: jos rakastaisit itseäsi, toisen sanomisilla ei olisi mitään merkitystä.

Jos rakastaa itseään, jättää elämästään pois myrkylliset ihmiset.

Tottakai näinkin on, ettei myrkyllisiä tyyppejä kannata pitää lähellään. Mutta joillakin ihmisillä vain näyttää olevan taipumusta tulkita aika herkästi asioita negatiivisiksi. Usein kuvio menee niin että siinä keskustelutilanteessa kaikki on ok mutta myöhemmin omassa päässään miettivät ja pyörittävät ne asiat negatiivisiksi. Syntyy negatiivinen tulkinta, jota ihminen alkaa pitää totuutena eikä pysty päästämään siitä irti. Jos sellaista huomaa, niin kannattaa itsekin havahtua. Sillä tavalla vahingoittaa eniten itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Et kai sitten ole koskaan kunnolla suuttunut jos et tiedä että suuttuessaan on aivan mahdollista sanoa asioita joita ei lainkaan tarkoita. Sanat on tarkoitettu vain loukkaamaan, ja syynä aiempi toisen osapuolen paha loukkaus.

Vain idiootit toimivat noin.

Ehkä kannattaisi miettiä oliko loukkaus niin iso, että suhde on lopetettava. Miksi se loukkasi niin syvästi? Juttelitteko asiasta? Kuinka loukannut osapuoli reagoi, kun kerroit miltä tilanne sinusta tuntui?  Oliko hän aidosti pahoillaan, vai kuittasiko sinut hölmöksi?  Miksi et ottanut asiaa puheeksi?  Jne.  

Ei kai sellaista ihmissudetta olekaan, jossa ei joskus toista loukkaisi. Oleellista miten asia käsitellään. Mutta vastuu on molemmilla, myös loukatulla. Ei, en en tarkoita, että loukkaus olis ansaittu, vaan että loukattu pohtii omia tunteitaan ja käytöstä selvittelytilanteessa, tai sen puutteessa

No periaatteessa olen samaa mieltä, että se mitä sanotaan, sitä.myös tarkoitetaan. Mutta käytännössä sitten... Kyllähän ihmiset möläyttelee asioita, jotka kenties tarkemmin ajateltuaan muotoilisivat toisin tai jopa jättäisivät sanomatta.

Ja toisaalta joskus vaan se, mitä.joku sanoo kuulostaa toiselle aivan muulta kuin mitä sanoja on tarkoittanut.

Sinä ilmeisesti olet ottanut kokemasi loukkauksen esiin henkilön kanssa, joka sen on sanonut, ja on mielestäni todella fiksua. Eli että ei jää mielessään asiaa hautomaan.

Itse en välttämättä osaisi toimia samoin. Olen nimittäin lopettanut pari ns. ystävyyssuhdetta ilman mitään sanallisia loukkauksia, pelkästään, koska olen tullut siihen tulokseen, että minuun ollaan yhteydessä ainoastaan silloin, kun minusta on jotain hyötyä. En kuitenkaan ole koskaan käynyt asiaa läpi kyseisten henkilöiden kanssa, vaan vain jättänyt yhteydenpidon silleensä.

En siis ole mikään neuvomaan, mutta ehkä puntaroisin asiaa siltä kannalta, kuinka merkityksellinen ihmissuhde on kyseessä. Onko minulle kuitenkin merkityksellistä, että henkilö on jatkossakin mukana elämässäni vai ei? Jos on, voiko aika hoitaa niin, että.loukkaus jää taka-alalle ja triggeröityminen pikkuhiljaa laimenee?

Ja ehkä miettisin myös, miksi koin tulleeni todella pahasti loukatuksi. (Tosin kyseessä voi tietysti olla asia, joka olisi paha loukkaus kenelle tahansa, esim jokin omaan persoonaan liittyvä harkitsematon kommentti.)

Ihmiset tulkitsevat usein toisiaan väärin. Eksäni loukkaantui usein minun mielestäni hyvinkin oudoista asioista ja kun niitä kaiveltiin, kävi ilmi että hän oli loukkaantunut jostain mitä en ollut lainkaan tarkoittanut. Kyllä minusta minulla pitää olla valta määritellä mitä olen tarkoittanut, eikä niin että toinen vain itsepintaisesti pitää kiinni omasta tulkinnastaan koska haluaa tuntea itsensä loukatuksi.

Toki sitten jos toinen sanoo että olet inhottava ruma ja typerä ja myöhemmin selittää ettei tarkoittanut sitä niin, niin eihän se oikein mene läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on aina vastuussa siitä, mitä suustaan päästää ja kantaa siitä yksin seuraukset. Aina.

Tietysti. Mutta kun emme tiedä mitä tässä tapauksessa on sanottu. Kyseessä voi olla myös ap:n oma tulkinta. Eihän ihminen voi olla vastuussa siitä, miten joku negatiiviseen ajatteluun taipuvainen henkilö hänen sanojaan tulkitsee.

En kuitenkaan sanoisi, että jokainen on vastuussa omista tulkinnoistakaan, mutta jos nyt vaikka huomaa, että omassa elämässä alkaa olla useita ilkeitä ihmisiä, niin kannattaa miettiä, olisiko kyseessä myös oma tapa tulkita sanoja ja hakea siihen apua. Halusin vain tuoda tämän esiin asian toisena puolena.