Onko täällä muita, jotka pelkäävät aiheutavansa traumoja lapsilleen?

Siis joskus vaan en jaksa. En jaksa vastata 5-vuotiaalle, joka sadannetta kertaa jankkaa jotain ja inttää ja vänkää ja inisee ja ja ja. Kun olen mielestäni tehnyt selväksi, että jokin asia on EI ja että en keskustele asiasta enää niin väkyti väkyti vaan jatkuu. Tiedän ettei saa tukistaa, ei saa antaa luunappeja, mutta mitä vaihtoehtoja sitten on? Sitten tulee karjuttua äänensä käheäksi, mutta mitä se auttaa. Lapsi kuuntelee ilmekään rävähtämättä ja kun huuto loppuu alkaa taas: no nytkö? Ikään kuin mitään ei olisi mennyt perille.