Oleko kunnianhimoinen lapsesi kouluarvosanojen suhteen?

Itsellä oli sellainen isä, jonka mielestä 8 oli jo surkea arvosana ja se johti siihen ettei minusta tullut tradenomia kummempaa, vaikka rahkeita olis ollut.

Itseltä vaadittiin aina yli ysiä. Riippuen lapsen rahkeista, tulen vaatimaan tyydyttävää menestystä.

Olen aina ollut perfektionisti, mitä tulee omaan opiskeluun. En yritä siirtää paineita lapsiini. Riittää, että itse tuskailen arvosanojeni kanssa. Tuen heitä tietysti jos haluavat parantaa numeroitaan.

Riippuu sitten lapsesta, mihin hänen rahkeensa riittävät!



Matemaattisesti lahjakkaalta esikoiselta voi kyllä oikeasti vaatia niitä kymppejäkin, koska kaikki virheet mitä kokeissa tekee, johtuvat vain höseltämisestä (eli tekee tyhmiä huolimattomuusvirheitä).



Sen sijaan pikkusiskolle opiskelu on työläämpää ja jos lapsi on kotona kerran asianmukaisesti harjoitellut kokeeseen ja yrittänyt parhaansa ja saa siitä sitten kasin, olen todella tyytyväinen ja ylpeä suorituksesta!

Muissa aineissa periaatteessa ihan sama juttu ;-)