Alkuraskaudentuntemukset näin vähäiset
Olen seurannut odottajien keskustelua ja bongaillut kysymyksiä alkuraskauden oireiluista. Välillä rauhoitun, kun luen samankaltaisia epäilyjä ja ihmettelyjä kuin itsellänikin, mutta tässä sitä ollaan, epävarmana ja vähän peloissaankin taas.
Itselläni menossa rv 7 + 5 ja raskausoreet ovat varsin vähäiset. Minulla on kaksi poikaa, joilta molemmilta olin alkuraskauden selvästi pahoinvoiva, huimasi, rintoja paleli, ällötti. Nyt pahoinvointia ei juuri ole, ja se on mielestäni ollut niin määrittävä olotila aiemmissa raskauksissani. Sain keskenmenon viime elokuussa, ja tuonkin raskauden alkuvaiheissa olin pahoinvoiva ja varsin väsynyt. Nyt oireina lähinnä palelu ja väsymys, toisinaan hieman ällö olo. Kahvia en enää tosin juo...
Olen käynyt alkuraskauden ultrassa, ja siellä näkyi ihan aikaa vastaava pieni alku, syke ja kaikki. Eli kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta silti pelkään. Voivatko oireet todella olla eri raskauksissa erilaiset? En haluaisi tietenkään pelätä ja epäillä, mutta jotenkin on välillä niin epävarma olo, etä onko tämä oikeaa... Ilmeisesti keskenmeno sai minut pelkäämään, aiemmin en osannut surra etukäteen.
Kommentit (5)
Minulla vain kaksi raskautta, mutta ovat ihan kuin eri planeetoilta. Esikoinen (tyttö) aiheutti vain vajaan viikon iltapahoinvoinnin viikolla 7. Tässä meneillään olevassa kuvotusta oli monta viikkoa ja pahointointi alkoi heti raskauduttuani. Pahoinvointi minulla ollut ihan eri luokkaa näissä kahdessa raskaudessa.
Västis ja Taimi 12+2
Kiitos kovasti rohkaisuista! Elämä kantaa, siihen täytyy uskoa.
Voimia raskauteen teillekin!
Mulla on myös ollut suurinpiirtein täysin oireeton raskaus. Nyt viikolla 14 ja ilman viime viikolla ollutta np-ultraa en olisi uskonut olevani raskaana. Ainut oireeni oli, että rinnat olivat kipeät, mutta ei ne mielestäni mitenkään ihmeellisesti ole kasvaneet.
Joo, kaikki sanoo, että on jos jonkinlaisia tuntemuksia ja luulin olevani täysin epänormaali, kun ei tuntunut miltään. No, kai sitä on kaikilla omanlaisensa raskaus.
Ymmärrän suunnilleen missä tuntemuksissa olet. Kipuilin itse saman oireettomuuden kanssa ekan raskauden kohdalla siihen asti, kunnes joskus 5:llä (?) kuulla vauva alkoi selkeästi liikkua. Mulla ei siis ollut MITÄÄN oireita, ei mitään, mistä olisi voinut tietää tai päätellä olevansa raskaana. Siksi joka kerta neuvolassa eniten odotin sitä, että kuulisin vauvan sydänäänet. Vain siitä tiesin että hän oli siellä ja elossa. Raskaus meni muutenkin tosi oireettomasti. Ekat supistukset tulivat vain alle vuorokausi ennen poikamme syntymää ja siis vielä tasan viikolla 39 pelasin sählyä.
Nyt odotan toista lastamme, rv. 5+2, ja minulla suuta kuivaa, hikoiluttaa ja vatsaa turvottaa erityisesti iltaisin ihan hirveästi. Vielä ei onneksi ainakaan ole tullut pahoinvointia. Tahtoo sanoa samaa mitä edelliset, että jokainen raskaus todella on erilainen.
Voimia ja enkeleitä odotukseen!
Rooibos82 + pieni 5+2
Minulla on takana 5 alkanutta raskautta (viimmeisin menossa 15+1)
Jokaisen raskauden alkuajan tuntemukset ovat olleet erinlaiset.
Eka oli oireeton ja ilman ultraan en olisi uskonut edes olleeni raskaana. Toinen raskaus alkoi kamalalla väsymyksellä, huono olo tuli vain kun söin huonosti. Kolmas raskaus alkoi pienellä vuodolla ilman kipuja ja päättyi 8+4 tehtyyn kaavintaan ilman alkiota.
Neljäs oli jo pahoinvoinnilta ja väsymykseltä rankempi, helpottuen kun saavutin toisen kolmanneksen.
Nyt alku oli totaali väsymyksen ja yökötyksen tyytsija :X Vasta viime viikkoina on alkanut helpottamaan pahin olo, mutta väsymystä on yhä ja pahoinvointi vaivaa jos erehtyy venyttämään ruokailuja liian pitkille väleille...
Eli ei voi todellakaan sanoa että raskaudessa PITÄÄ olla suuria tuntemuksia. Oireetonkin raskaus jatkuu =)
Onnittelut raskautumisesta!!
Waimo72 & Masuli 15+1 sekä lapslauma