Miten reagoisit, jos puolisosi sanoisi sinua "vitsillä" diktaattoriksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista ulinaa. Kasva aikuiseksi.

Onko? Tulisiko sulla mieleen sanoa puolisolle noin? Minun mielestä tuo ei ole hyvä vitsin aihe. 

Ketjun incel mölisee ja ulisee, koska se on ainut tapa hänen yrittää vuorovaikutusta. Hän on jämä ja syrjäytyy pian elämästäkin.

Jokainen poikkipuolinen kommentti taitaa olla "incel ulisee" sinulle? Oletko jo kauankin vihannut kokemattomia ihmisiä-ja miksi?

Joku pornotähti kai sitten on ihmisistä parhain, kun on incelin vastakohta?

Hyvänä päivänä naurettaisiin yhdessä asialle. Huonona päivänä tai jos huomautus tulisi sen jälkeen, kun olen sadatta kertaa pyytänyt tekemään jotain tms., ei naurattaisi. Puoliso kun saattaa olla hyvin aikaansaamaton eikä koskaan tiedä saako sanoa vai ei, kun aikaansaamattomuuden lisäksi myös unohtelee. Toistakymmentä vuotta on puuttunut yksi laatta yhdestä paikasta ja lista toisesta jne. Eikä ratkaisu ole "tee itse"; ei siitäkään mitään tule, jos toinen hoitaa "omat" hommat ja lisäksi toisen unohtamat tai ei-niin-mukavat hommat.

en tiedä, riippuu tilanteesta, mutta jos nyt yhtään oikein tulkitsen, niin sinun ja miehesi kannattaisi keskustella asiasta järkevästi eikä epäsuorasti sillä tavalla, että hän "vitsailee" ja sinä vedät herneen nenään ja heittäydyt marttyyriksi. 

Varmasti se, että sinä päätät ja ns. johdat orkesteria on iso työ, jota hänkin varmasti myös arvostaa, koska on antanut niin tapahtua, mutta sen hinta on ehkä ollut, että hän tuntee jääneensä ilman mitään sananvaltaa mihinkään. Miettikää yhdessä, miten asioita voisi muuttaa - jos hän tahtoo osallistua, hänen on myös otettava vastuuta ja tehtävä enemmän, mikä lisää hänen työtaakkaansa. Toisaalta sinun täytyisi pystyä päästämään irti jostain asioista, luottaa siihen, että maailma ei kaadu, vaikka joku asia ei menekään niin, kuin sinun mielestäsi pitäisi mennä. Se voi olla vaikeaa, usein ihminen, joka ottaa vastuun ja hoitaa kaiken, on sellainen, jonka turvallisuudentunne riippuu siitä, että hänellä on kontrolli kaikkeen, ja jos sen menettää, voi tuntua kuin eläisi kaaoksessa ja koko elämä luisuisi alamäkeen. Silloinkin, kun näin ei oikeasti ole, sitä on vaan joskus vaikea nähdä (puhun omasta kokemuksesta, olen kantapään kautta oppinut päästämään irti kontrollista ja luottaa siihen, että maailma ei kaadu, vaikka minä en tietäisi enkä päättäisi kaikesta liittyen esim. lapsiin).

Tämä voisi olla hyvä kasvun paikka teille molemmille, ja samalla antaisitte lapsille mallin siitä, miten vaikeitakin asioita voi ratkaista, jos siihen on halua. Joskus voi olla ihan hyvä myös käydä keskutelmassa ulkopuolisen kanssa, pariterapiassa siis, muutamakin kerta usein jo auttaa. 

Tai sitten voitte jatkaa sitä, että toinen piikittelee ja toinen heittäytyy marttyyriksi, kunnes palaatte taas entiseen. Lapsetkin siinä oppii samalla, miten ei-toimiva parisuhde menee. Ja ikävä kyllä, tässäkin puhun omasta kokemuksesta, meillä havahduttiin liian myöhään, nyt jo aikuiset lapset joutuvat omissa liitoissaan taistelemaan samoista asioista, toivottavasti selviävät paremmin kuin vanhempansa .(

Jos tuntui, että ei ole pelkkää vitsailua niin se oikeasti rakentava tapa päästä tuosta eteenpäin olisi tietysti antaa toiselle enemmän vastuuta (halusi tai ei) mutta ilman marttyrointia tai kaiken vastuunkannon lopettamista. Oman puolison kanssa ei ole oneksi ollut tätä, mutta olen työpaikoilla törmännyt liian monta kertaa ihmisiin, joiden mielestä kaikki pitää tehdä heidän haluamallaan tavalla tai he eivät osallistu ollenkaan. Kehitä siinä sitten joukkuehenkeä...

Mää sanoisin että jos noin on, niin meneppä sinä suihkuun niin minä pistän uunin lämpenemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista ulinaa. Kasva aikuiseksi.

Onko? Tulisiko sulla mieleen sanoa puolisolle noin? Minun mielestä tuo ei ole hyvä vitsin aihe. 

Toisaalta ihan näin välistä kommentoiden niin nämä asiat kannattaisi sanoa ja kysyä siltä puolisolta ihan asiallisesti. Miettiä yhdessä, mikä saa hänet sanomaan niin ja kertoa asiaan syyttelemättä tai uhriutumatta se oma näkemys asioita.

Sitten sovitellaan se keskitie, jossa on tilaa aikuisille päättää itseensä liittyvistä asioista ja annetaan vastuuta hoitaa alaikäisiin lapsiin liittyvistä päätöksistä.

Ymmärrän kyllä, että vastuun ottaminen ja sen kantaminen on arjessa usein toisella vanhemmista, ja useimmiten sillä äidillä. Joskus vaan toisen oireilla on hyvä keskustella asiat auki.

Samoin voi aikuisten ihmisten väliseen parisuhteeseen vetää Kyösti rajat toisen arvostamiseen, mihin kuuluu myös se, ettei toista mielivaltaisesti nimitellä ja loukata tietoisesti.

Meilläkin tätä asiaa nostetaan välillä esille ja molemmat osaa vetää rajan, miten itseä kohdellaan sekä osataan keskustella ja tarvittaessa pyytää anteeksi. Se onkin parasta tässä parisuhteessa, vaikka luonnollisesti haasteita on, kuten kaikissa suhteissa (ei ole täydellisyyttä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän tuo ole ihan selvä kannanotto puolisolta. Yrittäisin jatkossa kuunnella paremmin toisen mielipidettä, ehkä jopa kysyisin sitä ensin.

Ap, tuosta omasta loppuhuomautuksestasi voi kyllä päätellä aika paljon

Kysyn kyllä hyvinkin monesti ja harvoin hällä on mitään kantaa. Ja jos sanon, että nyt mennään sinun tahtosi mukaan niin mitään ei tapahdu tai sitten hän ahdistuu kun joutuu päättämään. 

Eli itsekin tiedät päättäväsi kaikki asiat teidän perheessä ja sitten sinulle tuli yllätyksenä, että sinua pidetään diktaattorina. Ehket ole diktaattori, mutta keskustelutaidoissasi olisi parantamisen varaa.

Tarkennuksia kaivataan. Toivottavasti keskustelu jää vain heittojen tasolle, koska se ei oikein vakuuta. Voi myös vähemmöän akuutit jutut jättää päätä sinä- / mitä mieltä sinä -tasolle. Näkee, mitä kivaa siitä seuraa.

Alkaisin määräillä ja kertoisin että diktaattoria on syytä totella. Diktaattorilla on oikeus myös määrätä kuka orkesterissa tekee työt.

Kysyisin, että luuleeko hän olevansa suhteessa Putinin kanssa.

Miten niin vitsillä. Tosissaan se sanotaan. Tai ehkä sun kumppanilla on ollut todella pitkät hermot ja pystyi "vitsailemaan" (eli sanomaan vihjeen) vain ystävälliseen sävyyn. Ei tarkoita että sun pitää lopettaa lasten auttaminen, vain "diktatuuri" ja kireys pois jos sitä on. Itse tiedät missä meni yli vai menikö. Ehkä ilo ja rentous on myös tärkeää muiden elämässä.

Olen aikaisemmin kirjoittanut palstalla montakin kertaa, että SUOMI TARVITSEE DIKTAATTORIN - laittakaa CV:t tulemaan! Huumorilla on totta toinen puoli eli en ehkä ihan hatusta vetänyt vaan oikeasti olisi tarvetta PARISKUNNALLE joka rakkaudella panee tässä maassa arvot ja ihmissuhteet kuntoon jotta koko sirpaleinen valtiomme ei hajoa aika piankin ja ihan käsiin... Mitä muita arvoja täällä voitaisiin pyörittää kuin kristillisiä?

Kokoomuksella oli vuoden 1968 pressavaaleissa Kekkosta vastaan jonkunlainen motto 'MAA TARVITSEE PRESIDENTIN'... enää ei KOKOOMUS kuitenkaan ole mikään 'KOTI, USKONTO ja ISÄNMAA' -puolue... Mitä se sitten on? Aikamoista sekasotkua kuten kaikkialla muuallakin puolueissa ja maailmassa... häärätty vain jotain ihmisyhteisölle täysin vierasta globalisaatiota... ihmisten kuuluu olla sidottuina lähialueeseensa ja sen muihin ihmisiin ja VAIKUTTAA SIELLÄ... ainoastaan jotkut todella harvat ovat oikeita kosmopoliitteja eli heillä on 'monikansallisuus' ihan DNA:ssa monia sukupolvia ajassa taaksepäin... Ne jotka nyt sanovat olevansa monikulttuurisia ovat jotain muuta ja se tuskin on heillä DNA:ssa sukupolvia taaksepäin.

Yhä pätee siis että SUOMI TARVITSEE DIKTAATTORIN... siis tarkemmin ja oikeammin DIKTAATTORIPARISKUNNAN jossa itsestään selvästi myös naisella on suuri ja oma rooli... Täällä ei enää ole ainuttakaan sopivaa pariskuntaa mahdollisesti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, mutta nuo ihmiset ovat jo tulleet iäkkäiksi - aika kulunut hirveää vauhtia... SAADAAN VIELÄ NÄHDÄ MITEN KÄY... Aika näyttää mitä tapahtuu... ketkä katoavat kuin itsestään maan ja maailman näyttämöiltä ja ketkä silloin tarttuvat puikkoihin...

Ihan maapallonlaajuisesti näyttää siltä kuin antiikistakin peräisin oleva tarina tulisi todeksi:

'FENIX LINTU NOUSEE TUHKASTA'... Siinä Fenix lintu on uinunut kauan ja suvut kuin täysin kadonneet ja sukupuut kuolleet pois... ihmiskunnan DNA on kovin likaantunut... mutta miten on puiden juuristo... kun tilanne on otollinen niin entäpä jos jotkin oikeasti voimakkaat sukujuuret alkavatkin ehkä puskea uutta kasvustoa - ihmisiä - jotka ottavat maailman hallinnan käsiinsä... Kaikki jotka näyttävät syrjäytyneen ja kuin olisivat luusereita tämän nykyajan kaltaisessa maailmassa saattavatkin olla jotain aivan muuta... varsinaisia ylläreitä saattaa olla tulossa ihmiskunnalle?

WIKIPEDIA: Fenix, Feeniks, feniks tai feenikslintu on muinaisen Egyptin mytologiassa sekä siitä johdetuissa taruissa myyttinen ja pyhä tulilintu. Feeniks on kuolemattomuuden ja ylösnousemuksen vertauskuva. Antiikin tarinoissa feeniksin ajateltiin tuovan vieraista maista yrttejä Auringon kaupungin Heliopoliin alttarille. KATSO MYÖS MUUMIN-TARINOISTA FEENIKS LINTU (Google).

AIKA NÄYTTÄÄ MITÄ TULEE TAPAHTUMAAN JA MITEN KÄYMÄÄN... MUTTA DIKTAATTORIPARISKUNTA VOI OLLA OIKEASTI TODELLISUUTTA EI NIIN KAUKAISESSAKAAN TULEVAISUUDESSA... JA JOKAISEN TEHTÄVÄ ON SIIVOTA OMA LÄHEISSUHDESEKASOTKU!!! Liitymme sitten siihen sukupuuhun joka kuuluu tämän maan maa-alueeseen... TÄSSÄ MAAILMANTILANTEESSA EI OIKEIN VOI MUUTTAA 'PAKOON' MINNEKÄÄN VIERAISIIN PAIKKOIHIN KOSKA SIELLÄ SITÄ SITTEN ON VAAN TÄYSIN JUURETTOMANA...    

 

Minunkin mieheni on alkanut arvostella käytöstäni, että valitan ja määräilen. Jäin oikein miettimään, että missä se voisi näkyä. Hoidan lapsen yksin, mies ei anna hänelle edes ruokaa, eikä puhu hänelle. Teen myös kotityöt yksin. Miehen pitäisi tehdä yksi kotityö sovitusti viikoittain, mutta ei tee sitäkään ja n 3 kertaa vuodessa pyydän sen tekemään, kun ei oma-aloitteisesti hoidu. Mies on aiemmin arvostellut ulkonäköäni, eikä ole pitkiin aikoihin halunnut seksiäkään.

Eli tuollainen diktaattori-nimittely pitäisi huomioida kokonaisuudessaan ja siten oma päätelmäniolisi, että mies pyrkii eri rintamilla alistamaan ja murentamaan itsetuntoani. Ehkä ap:n kannattaa miettiä kokonaisuutta teilläkin, miten tasa-arvoinen suhde on muuten ja onko mies muillakin tavoilla epäkunnioittava. Hauska vitsi tuollainen nimittely ei ole koskaan, se ei ole hyväntahtoista.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntui, että ei ole pelkkää vitsailua niin se oikeasti rakentava tapa päästä tuosta eteenpäin olisi tietysti antaa toiselle enemmän vastuuta (halusi tai ei) mutta ilman marttyrointia tai kaiken vastuunkannon lopettamista. Oman puolison kanssa ei ole oneksi ollut tätä, mutta olen työpaikoilla törmännyt liian monta kertaa ihmisiin, joiden mielestä kaikki pitää tehdä heidän haluamallaan tavalla tai he eivät osallistu ollenkaan. Kehitä siinä sitten joukkuehenkeä...

Tuollaiset väheksyvät ja haukkuvat miehet nimenomaan eivät hoida niitä omia vastuitaan. He jättävät ne naiselle ja sen jälkeen pyrkivät hiljentämään naisen diktaattori-kommenteilla, jotta nainen ei pyrkisi tuomaan epätasa-arvoisuutta esiin ja vaatimaan, että mieskin tekisi jotain.

Kasvattaisin hassut viikset. 

Miksi teillä ei toimi yhteistyö? Miksi toisen pitää aina johtaa ja toisen olla täysin passiivinen? Miksi ei voida yhdessä tai vuorotellen päättää? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä ei toimi yhteistyö? Miksi toisen pitää aina johtaa ja toisen olla täysin passiivinen? Miksi ei voida yhdessä tai vuorotellen päättää? 

 

Kun mies ei halua tehdä mitään, mutta hän ei halua itse tuntea siitä syyllisyyttä, vaan hän haluaa, että nainen tuntee syyllisyyttä JA tekee kaiken miehenkin puolesta.