Onko vaikeampaa menettää vanhempi vai kasvaa vahingollisen vanhemman kanssa?

Onko sinulla nuo vaihtoehdot ?

No jos saa hyvät vanhemmat huonojen tilalle niin tietty se, että joutuu olemaan koko lapsuuden kaltoinkohdeltavana.

Lapsena se ei ole hyvä jos vanhempi on pelottava ja kaltoinkohteleva. Tuskin myöhemminkään.

Kasvoimme narkomaaniäidin lapsina ja aikansa narkattuaan hän teki itsemurhan. Meitä jäi 4 alaikäistä lasta.

Vaikea kysymys. Kokemusta vain tästä.

Alkoholisti isäni kuoli kun olin 13v, raskas juttu oli vuosia. 

Isäni kuoli ollessani 7v, teki kamapäissään itsemurhan. En koe sitä varsinaiseksi menetykseksi. Olin ollut käytännössä isätön jo vuosia ennen sitä.

Raskaampaa onuskoakseni  kasvaa vahingollisen vanhemman kanssa. Silloin joutuu tavallaan olemaan kokoajan enemmän ja vähemmän varpaillaan ja olemaan jännittyneessä tilanteessa pelkäämään enemmän ja vähemmän jatkuvasti, mitä tulee tapahtumaan (tai jää tapahtumatta).

Tapahtuuko itsellle jotain vanhemman toimesta, tapahtuuko jollekulle tosielle, jotain? Kenelle toiselle vanhemmalle? Nuoremmille sisaruksille? lemmikille? - Naapurille?

Voiko samanaikaisesti tulla joku itselle vieraaksi, jonka kanssa voi leikkiä vai ei?

Onko kotona ruokaa vai ei?  Jos ruokaa on, niin saako sitä syödä rauhassa vai ei.

Voidaanko asua nykyisessö kodissa, vai joudutaanko muuttamaan häädön seurauksena

Jne, Vanhempi voi olla hyvin monin tavoin myös vahingollinen, eikä pelkkä biologinen side lapseen tee "vaaratonta vanhempaa"

Kun taas vanhemman kokonaan menettäneellä on jäljellä enemmän ja vähemmän muistoja, jotka taas voivat olla hyvinkin monenelaisia ja joihin saattaa vaikuttaa paitsi se, mitä "edesmennyt"  (joko kuollut tai poistuen lapsen elämästä, niinkuin olisi kuollut) vanhempi on tehnyt (tai jättänyt tekemättä) niin myös se miten tällaisesta vanhemmasta myöhemmin puhutaan. ja miten hän mahd. on edelleen muistoissa läsnä, vaikka ei olekaan itse enää fyysissesti läsnä ja paikalla vaikuttamassa tai puhelimella kuultavissa tai muutoin tässä ja nyt tavoitettavissa, eikä ehkä mahdollisesti enää koskaan muutoinkaan, 

Esimerkiksi onko hänestä kuvia, onko kodissa tai itsellä hänestä kertovia / muistuttuvia esineitä.- Tunnistaako itsessään vanhemman piirteitä? 

Uskooko tai haluaako itse tehdä, juuri niinkuin vanhempi olisi toivonut vai haluaako mahd. tehdä aivan tosin kuin vanhempi teki. 

Uskovainen mies   

Miksi pitäisi kilpailla tuollaisessa asiassa? Kenelläkään ei voi olla kokemusta molemmista niin jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kilpailla tuollaisessa asiassa? Kenelläkään ei voi olla kokemusta molemmista niin jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Tuokin on totta. - Toisaalta aina joskus on hyvä muistaa / ja muistuuttaa, että kaikilla ei ole rakatsvaa ja huolytakantavaa vanhempaa (tai vanhempia). - Jos lapsi ei myöhemmin halua olla biologiseen "vahingollsiesti käyttäytyneeseen" vanhempansa kanssa tekemisissä tai pitää tällaiseen vanhempaan mitään yhteyttä, niin lasta ei pidä syyllistää tästä asiasta. Ei ole lapsen syytä, kuinka tai miten hänen vanhempansa käyttäytyy.  

Uskovainen mies