Lue keskustelun säännöt.
Kyllä itketti se HS:n kuukausiliitteen juttu masentuneista äideistä!
03.02.2007 |
Ymmärrän, että jos on " elämä valmiina" , niin vauvan tulo ja kaiken muuttuminen voi olla järkytys. Mutta hei: " Jokapäiväinen ravintolassasyöminenkin jäi meillä siihen. Oli sokki huomata, ettei pääse enää mihinkään. Olisi ollut kiva tietää siitä etukäteen!" Yksi isä siis kertoo noin. Lapsi siis halutaan valmiiseen kuvioon täydentämään elämää. Onkin aivan yllätys, että lapsi on persoona, joka kaipaa huolenpitoa ja vuorovaikutusta! Sydäntä särkee, kun ajattelen sitäkin vauvaa, jonka äiti vältteli ottamasta katsekontaktia, ettei esikoinen loukkaantuisi!
Mutta tiedän, ettei masennusta voi itse hallita ja se voikin tulla aivan yllättäen (kuten jutussakin sanottiin, kenelle vain oikeastaan).
Voimia kaikille, jotka näiden asioiden kanssa painivat ja onnea niille, jotka ovat siitä päässeet yli :)
Kommentit (8)
Pitäisi tosiaankin jokaisen miettiä, miten asioista puhuu ja miten asiat esittää. Vauva-puolella varsinkin niin herkästi syyllistetään kaikesta vauvan hoitoon liittyvästä. Hesarin jutussahan tämä " hannele" sanoi että hän yritti olla täydellinen äiti; imettää 6kk, käyttää kestovaippoja yms. Ja kun ei tähän pystykään niin masentuu. Jokaisen meidän pitäisi muistaa että nämä asiat eivät ole mitään täydellisen äidin tunnusmerkkejä eivätkä siksi mitenkään tavoiteltavia. Tavoiteltavaa on olla äiti lapselleen, ruokkia häntä, pitää sylissä, paijata, silittää ja nauraa lapsen kanssa. Millään muulla ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ollut koskaan hoitanut vauvaa ennen kuin sain oman. Eikä olisi tullut mieleenkään surkutella, kun en enää päässyt/ehtinyt tekemään kaikkea mitä ennen.
Miten ihmisillä oikeasti voi olla noin epärealistisia odotuksia ja kuvitelmia??!!!
Masennus on tietysti aina masennus, mutta jotenkin tuntuu, että tässä oli kyse jostain muusta.
että puhutaan vaativista vauvoista, vaikka oikeasti kyse on vanhempien epärealistisista odotuksista.
Kun on kuitenkin olemassa oikeasti vaativia vauvoja, jotka esimerkiksi ovat vaativia sen vuoksi, että nukkuvat pikkuvauvaiästä lähtien vain 10 tuntia vuorokaudessa.
Tuollaisten hesarijuttujen jälkeen oikeasti vaativien vauvojen äitien on aivan turha yrittää enää selittää kenellekään mitään, saati saada myötätuntoa. Surullista.
ihan fiksuilla koulutetuilla ihmisillä voi olla noin epärealistiset odotteet vauvavuodesta. Meidän esikoinen syntyy kesken graduni, enkä kuvittelekaan " tekaisevani siinä sivussa" gradua valmiiksi (puhumattakaan väikkäristä!). Ja herranen aika kun päivittäiset ravintolassa syömisetkin joutuu jättämään väliin... ;) Musta ainakin on kivempi tehdä ruokaa ihan kotona.
ja saamaan jotain näkyvää aikaan, että vain perushoivasta ja -tarpeista huolehtiminen ei tyydytä heitä ja he ahdistuvat. Kyllähän tämä maailma pyörii nykyisin niin tehokkaasti, että kaikki luppoaika on ainakin joidenkin elämästä siivoutunut kokonaan pois.
Täydellisyyteen pyrkiminen ja suorittaminen ovat monille keinoja hallita pahaa oloa ja ahdistusta, joten tällainen ihminen myös altistuu synnytysmasennukselle, kun noita totuttuja toimintastrategioita ei voikaan vauva-aikana käyttää. Tai jos käyttää, seuraa siitä mahdollisesti vuorovaikutusongelmia vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valheelliset kuvitelmat vauvan tulosta ja se oli pienoinen järkytys! Se on kummallista miten voi normaali(?) ihminen uskotella itselleen.
Minä luulin, että vauvan tulon myötä itse muuttuisin hetkessä rakastavaksi äidiksi jonka elämä pyörisi vain vauvan ympärillä, ja olisin onnellinen vain oman perheeni kanssa, enkä enää kaipaisi muuta. Oli shokki huomata, että minusta tuntuikin lähes ihan samalta vaikka olinkin äiti.
En ollut laisinkaan tajunnut sitä, että emme me vain saa ihanaa vauvaa, vaan meiltä myös lähtee jotain: vapaus tehdä " mitä huvittaa" , takuuvarmat hyvät yöunet, kaksinkeskeinen aika, tietty vastuuttomuus jne.. Siis tottakai sen " tiesi" , mutta ei tajunnut.
Onneksi oma hämmennyksen alakuloni loppui onneksi kuukauden jälkeen :).
Mulla jäi se kommentti mieleen, että äiti oli ajatellut tekevänsä väitöskirjan äitiyslomalla, mutta saikin niin vaativan vauva, ettei pystynyt. Varmasti vauva oli vaativa. Surullinen juttu kokonaisuudessaan, mutta aikaa hyvin kuvaava.