Onko sinulla ollut puppy blues?

Vierailija kirjoitti:

Joo ja ei. Tiesin, että taloon tulee vauva, joka sotkee ja rikkoo paikkoja eikä ymmärrä mistään mitään. Minulla oli ennestään kokemusta viidestä koirasta, joten uskoin tietäväni ettei siinä mitään sen kummallisempaa ole, kuin sitä sotkua ja uusien asioiden opettamista. Voi veljet miten väärässä olinkaan.

Tämä viimeisin epeli oli jotain aivan muuta kuin edeltäjänsä, vaikka samaa rotua onkin kuin ne viisi edellistä. Oikea ongelmalapsi, kovapäinen kuin mikä, ei todellakaan päästä ihmistä helpolla. No mutta minähän tykkään just haasteista, en luovuttanut missään vaiheessa vaikka välillä ajatukset lentelivät missä milloinkin, olin jo myymässä koiraa, palauttamassa kasvattajalle, tekemässä siitä rukkaset, jättämässä hihnassa julkiselle paikalle kaulassa lappu "löytäjä pitäköön hyvänään".

Piti laittaa kaikki ennakko suunnitelmat uusiksi, ottaa konstit käyttöön kun keinot loppui. Ja ihan kiva koira siitä si

Voin niin samaistua tähän.Tosin vasta kolmas koira.Ensimmäiset kaksi oli shut helppoja juu jotain pientä keksivät mutta tämä kolmas 🙈 Jouduin opettelemaan ihan eri tyylin koulutuksee  ja kaikkeen.Olin myös jossain vaiheessa valmis luovuttamaan.

Niin vaan koira jäi ja on mitä mainioin koira ha en enää pois antaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli paha jossain vaiheessa. Oli tosi villi russelipoika. Nielaisi toisen koiran kakkapussin kakkoineen, pisti pentukurssilla kaiken toiminnan sekaisin, trimmattavana pisti salongin sekaisin, toisaalla trimmattavana kusi jokapaikkaan, puri miestä muniin, jäi omasta munastaan kiinni crocsin reikään nylpytettyään sitä, hyppi isojen koirien kurkkuun kiinni, ei kävellyt lenkeillä yhtään normaalia askelta vaan pelkkää nelivetoa, veti olkapään multa  sijoiltaan ja jäällä selälleni suorilta jaloilta tempaistuaan hihnan polvitaipeitteni takaa,  yms. yms. Lopulta siitä tuli aivan fantastinen koira, mutta kesti 2 vuotta kouluttaa ja 3-4 vuotta ennenkuin koiran luonne ja tolminta  rauhoittui. Se on pitkä aika.

...Alkoi palautua mieleen muutakin. 2 vuotta hyppäsi hampailla kiinni vieraiden käsiin, poimi kadulta käytettyjä purkkia ja tumppeja ja nieli niitä, söi tamponin, varasti

ai kauheaa, tosta pitäisi jo oikeasti myöntää mitali että olet selvinnyt täysijärkisenä eikä tää ole kettuilua. Aikaansaava kaveri ollut kyllä.

On. Ehkä noin puol vuotta pennun tulon jälkeen vasta. Siinä vaiheessa alko fyysisesti tuntua elämänrytmin muuttuminen ja iski  tajuaminen että tätä samaa rytmiä kestää nyt noin 10 vuotta ja pelko että jollei jaksakaan. Väsytti vaan niin hitosti silloin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut table blues, cheese blues, skirt blues, hat blues, journey blues, concert blues. Eli tuli hankittua jotakin, mistä olin kovin innoissani, mutta sitten ostos ei tehnytkään elämääni autuaaksi kuten olin kuvitellut ja iski blues.

Kiitos tästä viestistä. Nyt tunnistan itsessänikin henkeen ja vereen bluesnaisen.