Oöetko onnistunut elämässä vanhempiasi paremmin?

Olen mutta rima oli tosi matala ylittää. 

Riippuu millä mittarilla mitataan? Mitä pidetään onnistumisena? Tienestejä, lasten määrää, asunnon arvoa, onnellisuutta, vähemmän sairauksia, lomareissujen pituutta jne. 

Mielestäni jokaisen elämä pitäisi olla ilman kilpailua ja vertailua arvokas. 

Koulutuksessa ja varallisuudessa en mutta ehkä ihmissuhteissa kuitenni. En haluaisi haukkua vanhempiani mutta rehellisesti tuntuu että he eivät ymmärrä rakkaudesta paljon mitään.

Isä oli alkoholisti ja suunnilleen minun ikäisenä kuoli, että ainakin siinä olen onnistunut paremmin. En ole alkoholisti ja tuskin tulen vuoden sisällä kuolemaan alkoholin takia.

Riippuu, miltä kantilta katsoo ja mitä arvostaa.

Olen korkeammin koulutettu kuin kumpikaan vanhempani ja taloudellisesti mulla menee paremmin kanssa.

Parisuhdetta minulla ei tällä hetkellä ole, mutta pitkäaikaisia ystävyyssuhteita on. Äitini on naimisissa, mutta on kykenemätön pitkiin ystävyyssuhteisiin. Isäni on alkoholisti, joten seurakin on usein sen mukaista. Isä ei enää kuulemma aio parisuhteeseen elämänsä aikana alkaa. 

En voi verrata.  Omat vanhempani elivät oman nuoruutensa ja keski-ikänsä eri aikakaudella kuin minä.

Isällä oli kunnan virka  nyt eläke , äiti kotona. Isä rakensi omakotitalon.Meillä meni kaikin tavoin hyvin. 

Minä elän sinkkuna, olen paremmin koulutettu kuin äitini.  Tienaan ihan mukavasti. Minulta ei puutu mitään  mitä hyvään elämään tarvitsen.  En voi verrata elämiämme, sekä he että minä olemme tyytyväisiä.

Äiti on peliongelmainen narsisti, joten eipä sieltä ihmeellistä esimerkkiä ole tullut. Isä taas on malliesimerkki hukatusta potentiaalista. Olisi varmasti ollut päätä lukea itsensä vaikka miten pitkälle ja hänen nuoruudessaan aivoilla ja ahkeruudella olisi päässyt pitkälle. 

Päinvastoin

Olen onnistunut olemaan sinkkuna kauemmin kuin he.

Vanhempani ovat akateemisia ja minä en ole. Palkkani on suurempi kuin äidilläni oli, mutta pienempi kuin isälläni. Varallisuutta heillä molemmilla on noin 600.000€, joten olen jo nyt, 53-vuotiaana mennyt kummastakin reilusti ohi. He erosivat, äitini kahdesti ja minä olen edelleen ensimäisessä avioliitossani, joten siinä olen onnistunut heitä paremmin.

Ollaan kaikki akateemisesti koulutettuja, sama määrä lapsia. Taloudellisesti samanveroisia ja  ihmissuhteet hyviä kaikilla. Jos nämä on onnistumisen mittarit, niin ainakin tähän asti aika samalla lailla onnistuttu.

Jumalahan varmasti kysyy sinulta kuoleman jälkeen, miksi et ole älykkäämpi, koulutetumpi, varakkaampi, montako pölynimuria olet onnistunut ostamaan elämäsi aikana? Mitä - ai et yhtään pölynimuria ole ostanut. NO, ei tänne taivaaseen sitten ole mitään asiaa.

Taloudellisesti kyllä. 

He olivat kouluttamattomia pienituloisia duunareita stadissa. 1 lapsi

Itse olen koulutettu ja hyvän uran tehnyt, nyt jo eläkkeellä. On kauniit talot Suomessa ja ulkomailla. 4 lasta ja lastenlapsia.

He olivat onnellisezti naimisissa äidin kuolemaan saakka, minulla 2. avioliitto. Onnellinen kyllä tämäkin jo 28v:)

Olen alemmin koulutettu kuin vanhempani, mutta työni on minulle todella mieluisaa -en koe epäonnistuneeni. Onko palkka onnistumisen mittari?? Varallisuutta on mutta ei niin paljon kuin vanhemmillani ikäisenäni mutta mitä sitten? Toisaalta ei ole velkaakaan. Olen onnellinen. Vierellä myös ihana mies. Vertailu on turhaa, onnellinen elämä koostuu pienistä palasista. Mikä kenellekin tuo onnea? 

Ainoastaan yhdessä asiassa olen onnistunut paremmin: en ole alkoholisti. Muilta osin he vievät voiton. Kummallakin pitkä työura ja vakaat tulot, vaikka ei juuri koulutusta ollutkaan (ei taloudellisia mahdollisuuksia siihen). Rakensivat talon nuorehkoina ja molemmat lapset tehty aiemmin kuin minun ikäni nyt on (sairauden vuoksi en todennäköisesti voi saada lapsia koskaan). Avioliitto kesti toisen kuolemaan saakka. 

 

Minulla on kyllä siis korkeampi koulutus, mutta ei sillä mitään tee, kun en töitä puolikuntoisena saa. Olosuhteiden pakosta olen kitkuttanut yrittäjänä, mutta rahat on jatkuvasti loppu ja lainaa ei saa mihinkään, joten ei ole omaa asuntoakaan. Autokin vanha rähjä.

Ei se ole mahdollista. 2000-luku on entistä kovempi maailma. Vaatimukset ovat kasvaneet ja muutos murentaa vanhoja elämäntapoja ja identiteettejä. Suomi alkaa olla jo niin jakautunut ettemme ymmärrä enää toisiamme. Ei ole enää vakiduuneja millä kustannetaan omakotitalot ja farmarivolvot.

Vierailija kirjoitti:

Jumalahan varmasti kysyy sinulta kuoleman jälkeen, miksi et ole älykkäämpi, koulutetumpi, varakkaampi, montako pölynimuria olet onnistunut ostamaan elämäsi aikana? Mitä - ai et yhtään pölynimuria ole ostanut. NO, ei tänne taivaaseen sitten ole mitään asiaa.

Entä jos jumalaa ja taivasta ei olekaan?

Minulla on enemmän koulutuksia kuin heillä, siis useampi akateeminen tutkinto, mutta taloudellisesti olen menestynyt surkeasti heihin verrattuna. Omien valintojeni ja sairauteni takia.

Perhe-elämässä olen menestynyt yhtä hyvin, elän pitkässä avioliitossa, he tietenkin vielä pitemmässä, kohta 60 vuotta kestäneessä.

Siinä vaiheessa kun sain korkeakoulututkinnon ja vakituisen työpaikan minusta tuli oman sukuni menestynein henkilö.

Vertailu ei ole niin yksinkertaista koska vanhempani ovat halunneet hyvin eri asioita kuin minä. Kaikki olemme saaneet pitkälti sitä mitä halusimme. Olen koulutetumpi, varakkaampi ja puolisonikin on "sielunkumppanini". Eivät vanhempani siltikään olisi minun elämäni kaltaista elämää itselleen toivoneet.