Oliko lonkkavikaisena vaikea löytää kumppania? Miehethän on tunnetusti ulkonäön perään.

Ei ollut. Tai ei mulla ole lonkkavikaa vaan toinen jalka on toista lyhyempi.

Voinhan tietysti syyttää lonkkiani ja lonkkaniveliäni, jotka eivät enää onnettomuuden jäljiltä ole luomut syyttää siitä, että en ole päässyt naisen kanssa parisuhteeseen. Eipä ole tullutkaan aiemmin mieleeni. Kuullostaahan tuo vähän omaperäsiemmältä kuin ulsita pituudetani (170cm) tai siitä, että joudun puolsiokeana käyttämään vahvoja silmälaseja tai kuinka tosin kuin minua pidemmät  isäni tai yksikään sisarukseni selkeästi kaljuuntuva ja joilla kaikilla lonkat ja kädet toimii oikein hyvin mutta jotka siitä huolimatta ovat päätyneet akateemisille urille). Mutta olen sentään heidän tavoin myös akateeminen. Mutta  luulatvasti  lähinnä , että motoriikkavammaisena (käteni eivät ole koskaan toimineen "normaalisti"). - Eli ainakin sellaiset ammattikoulun kautta aukenevat polut kannatti skipata, joissa joutuisi käyttämään käsiään, jotta työ tulsi tehtyä.