Pelottavat kokemukset mökeillä? Monihan pelkää olla yksin mökillä mutta onko kellekään oikeasti käynyt mitään?
Elokuvissa mökeille änkeää aina sarjamu""jia,naisenkipeitä ra""ja juntteja ja suohirviöitä mutta tosi elämässä pelottavinta on kompuroida kun kävelee yöllä huussiin.
Kommentit (29)
Ei vain elokuvissa. Meilläkin on oma sarjahukuttaja. Ukko kuokki mökeillä ja kutsui pulsuja kylään. Vei niitä veneilemään ja työnsi kännissä järveen. Pitkään sai harrastaa tätä ennen kuin jäi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä mullakin on vähän sellainen orpo olo kun olen yksin mökillä. Se on kuitenkin jotain yliluonnollisen pelkoa, kummituksia tms. Meidän mökki on 120v vanha talo jossa on iso vintti. Joskus kun remontoitiin alakertaa oli sinne johtava ovi aina raollaan kun tultiin mökille. En tiedä oltiinko hajamielisiä vai mikä juttu siinä oli, mielestämme se aina laitettiin kiinni lähtiessään😅
Vanhat puutalot kutistuvat ja pullistuvat, koska puu elää. Sama vanhoissa huonekaluissa. Siksi lipastojen ovet avautuvat ym.
Joskus aikoinaan työpaikkani oli vanhassa puutalossa, ja keväällä tuli monet pskahalvaukset koettua, kun tiesin olevani siellä yksin, ja yhtäkkiä alkaa kuulumaan narinaa, tömähdyksiä jne :D ilmeisesti kun lämpötilat muuttuivat nopeasti lämpöisten iltapäivä- auringonsäteiden osuessa rakennukseen.
Kerran vein kahvikuppiani pois ja muutenkin valmistauduin lähtemään kotiin, taas viimeisenä. Kuulin yhtäkkiä saranoiden hidasta narinaa, ja näin kuinka yhden huoneen ovi avautui hitaasti....
Työkaveri olikin jäänyt tietämättäni myös tekemään pidempää päivää, mutta silloin kyllä säikähdin :D
En pelkää olla yksin mökillä. Syrjäisessä paikassa on kyllä tapahtunut kaikenlaista. Ehkä pahin oli se että karhu kömpi metsästä ja asettui mökin oven eteen nukkumaan. Mietin että jääkö siihen, mutta onneksi lähti seuraavana päivänä jatkamaan matkaa. Hirvilauma on joskus rynninyt mökin pihan läpi. Kaikenlaista outoa ihmiskulkijaa on myös liikkunut, mutta onneksi ovat lähtenee jatkamaan matkaa.
Minun isovanhemmillani oli talo/mökki todella syrjässä maaseudulla. Paikka oli todella kaunis, mutta lähimpään naapuriin oli matkaa useita kilometrejä. Seurana oli lähinnä metsän eläimiä ja metsää. Mutta siellä oli joskus liikkunut myös hiippareita, mm vankikarkuri joskus aikanaan, ja pienenä pelkäsin niitä todella paljon. Isoisälläni oli kuitenkin pari kivääriä, joita hän myös osasi käyttää koska oli nuoresta saakka metsällä juossut. Opin ampumaan niillä myös itse, kun kävimme ampumassa "pilkkaa" metsässä. Joten ajattelin että jos joku sekopää yrittää tulla sisälle ukki ampuu hänet. Niin kuin olisi ampunutkin. Joten se kyllä auttoi siellä salomaassa. Tämä 70-luvulla.
Tuli mieleen lapsuuden mökkeilyt. Loppukesän/alkusyksyn pimeät illat, tuvassa katsellen vanhasta kuvaputki-tv:stä Poliisi-tv:tä, vilkuillen samalla verhojen varmasti olevan ikkunoiden edessä :D
Vierailija kirjoitti:
Minä en pelännyt ennen. Vanhempien kesämökki oli lempipaikka syyspimeällä ja olin siellä yksin viikonloppuja.
Sitten kerran oli saapuessa olo,etten ole yksin. Että joku katsoo. En todellakaan pelännyt sitä mökkiä tai pimeää enkä ymmärtänyt, miksi oli sellainen olo. Nukuin huonosti ja lähdin aamulla kävelylle kun päätä särki. Löysin teltan metsästä . Ei mikään vanha ja hylätty,joku majaili siellä. Kun kävelin takaisin mökille kuulin kikatusta jostain ja myöhemmin kuulin sen vielä uudestaan kun olin vessassa. Semmoinen mielenvikaisen kuuloinen, kimeä hihitys.
En jäänyt enää toiseksi yöksi vaan häivyin. Isä lähti tarkistamaan ja joku oli pas konut oven eteen. Isän mukaan ei ollut minkään eläimen vaan varmasti ihmisen. Telttaa isä ei löytänyt mutta paikan jossa se oli ollut.
Mökki on yhä rakas mutta yksin siellä en enää ole.
Tämä oli tosi creepy tarina, kikatus oli hieno silaus! Lisää näitä, kiitos.
Olen omistanut mökin 20 vuotta. Ei ole juurikaan mitään tapahtunut. Kerran ollut susi ja ilves mökin pihassa. Sitten on peuroja. Ihmisistä ei ole ollut mitään pelättävää.
Olin nuorena ohjaajana lastenkodissa. Eli tästä on toistakymmentä vuotta jotain.Joskus kesäisin mökkeiltiin lasten kanssa kauniissa maisemassa eräässä saaressa, missä muitakin mökkejä suht lähellä. Ongittiin, uitiin ja pelattiin rantapalloa, Oli ne kyllä hienoja kesiä.
Yhden kerran kuitenkin viereiseen mökkin majoittui iso äijäporukka ja alkoivat ryyppäämään siellä rankasti ja mölisemään. Päätettiin toisen ohjaajan kanssa, että poistumme tämän vuoksi heti seuraavan päivänä saaresta kunhan lautta tulee tuomaan/hakemaan pois kesälomalaisia. Että tänne ei kyllä jäädä ja halutaan hyvitykset varauksesta.
Seuraava yö oli kuitenkin vain kestettävä ennen aamua. Ja se yö oli yksi pelottavimmmista mityä olen kokenut.
Ne äijät hoksasi meidät mökissä. Tulivat kopistelemaan rajusti ikkunoita ja hakkaamaan ovea.Sieltä pimeydestä näkyi vaan hahmoja ja raivostunutta hakkaamista kun ei päästetty heitä mökkiimme. Eivät välittäneet vaikka huusimme että täällä on lapsia, menkää pois. Olivat jotenkin ihan raivosekaisin ja jatkoivat noin tunnin verran meidän pelottelua. Lapset alkoi itkeä hätääntyneenä ja äijät vaan riehuivat ja paasasivat ikkunoita.
Viimein, kun olimme jo soittamassa apua (se oli saaressa!) tilanne yllättäen rauhoittui. Emme lopulta sitten lähteneetkään aikaisemmin pois , koska nämä riehujat olivatkin poistumassa.
Mielenkiinnosta katsoimme minkänäköisiä meitä kiusanneita hirviöitä sieltä lähtee. Ajateltiin sanoa pari valittua sanaa.
Oli yllätys kun kun kymmenkunta siististi pukeutunutta (näitä inssi-toimari-mitälie-pukumiestyyppisiä)aikuista miestä käveli ulos nolona ja hiljaisena kaikessa rauhassa laituria kohti.
Ei sanottu sitten mitään, mulkoiltiin vain, mutta tottakai valitettiin miesporukan käytöksestä majoittajalle joka hyvitti kärsimykset.
Oltiin tosi tyytyväisiä että mökin oven lukko kesti raivohullujen sisäänpääsy yritykset. Oli senverran sekopäistä touhua tuollainen nuorten naisten ja lasten pelottelu aikuisilta miehiltä.
Naapurilla tai entisellä asukkaalla vara-avain, tai helposti tiirikoitava lukko, oletan.