Mitä tapahtuu jos löytää ns. sielunkumppaninsa?

Onko kyseessä myötäileminen ?

Onko paljon ikäeroa?

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä myötäileminen ?

En usko, ei omalta puoleltani ainakaan mutta hämmästyn jatkuvasti kun se kertoo jostain ominaisuudestaan ja se onkin täsmälleen kuten itsekin olin ajatellut. Ja vastaavasti jos minä kerron, se hämmästyy.

Alussa on tuollaista, sitten rupeaa eroja löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Onko paljon ikäeroa?

4 vuotta

Tapahtuu secks nusnus

Löysin itse miehen, jota voisin kyllä kutsua sielunkumppaniksi, pari vuotta sitten. Ja se samankaltaisuus KAIKESSA oli kyllä todella hämmentävää. Ja se hämmentää edelleen välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu secks nusnus

Ei mulla kenenkään exän kanssa ole tapahtunut tällaista henkistä yhtymistä sen oikean sijaan...

Ei kai ole sukulainen? Pikkuserkku tai jotain sinne päin?

Biologinen sukulaisuus ei välttämättä selviä kuin geenitestillä, koska ennenvanhaan ei ollut yleistä, että isähenkilöt olisivat tunnustaneet avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ole sukulainen? Pikkuserkku tai jotain sinne päin?

Biologinen sukulaisuus ei välttämättä selviä kuin geenitestillä, koska ennenvanhaan ei ollut yleistä, että isähenkilöt olisivat tunnustaneet avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsiaan.

Ei, välimatka on sen verran pitkä

Itse löysin tällaisen kumppanin. 

Nyt takana neljä vuotta elämäni stressittömintä ja leppoisinta parisuhdetta. Sitä jotenkin oli tottunut siihen että kaiken kuuluu olla vaikeaa ja vähän väliä pitää kiristellä hampaita ja se kuuluu asiaan. 

Pakko sanoa, että tämä harmonia ja seesteisyys on ollut todella mukavaa. Energiaa on jäänyt todella paljon kaikenlaiseen muuhun puuhaamiseen, kun parisuhde on mutkaton ja elämänlaatua nostava tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin tällaisen kumppanin. 

Nyt takana neljä vuotta elämäni stressittömintä ja leppoisinta parisuhdetta. Sitä jotenkin oli tottunut siihen että kaiken kuuluu olla vaikeaa ja vähän väliä pitää kiristellä hampaita ja se kuuluu asiaan. 

Pakko sanoa, että tämä harmonia ja seesteisyys on ollut todella mukavaa. Energiaa on jäänyt todella paljon kaikenlaiseen muuhun puuhaamiseen, kun parisuhde on mutkaton ja elämänlaatua nostava tekijä.

Lisään, että huonona puolena se, että kun tiedosraa miten harvinaista tämä on, niin on aika tuskaisaa ajatella että jos toisen menettäisikin, niin ei tästä enää pysty sopeutumaan suhteeseen joka on kuin kuutiopalikan tunkemista pyöreään reikään. Tähän vaivattomuuteen tottuu pelottavan nopeasti.

Flirttiä, kaipuuta, juttelua, ihastusta, himoa, ystävyyttä, surua, yhteistyötä, yhteyttä, mutta ei fyysistä kosketusta. 

Oltiin molemmat perheellisiä ja naimisissa tahoillamme kun 3v sitten tavattiin sielunkumppanin kanssa. Ja ollaan edelleen.