Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalaiset liiankin rentoja keskenään?
17.07.2024 |
Olen aina ajatellut että Suomessa yksi parhaista asioista on se miten suomalaisilla ei ole sellaisia hirveän tiukkoja sosiaalisia normeja ja ihmiset kohtelee toisiaan tavallaan tosi tasavertaisesti ja tuttavallisesti. Tuntemattomia kohdellaan vähän samalla tavalla kuin kavereita tai perhettä, ei tungeta liian lähelle mutta sinutellaan, jollei ole kovin korkeassa asemassa oleva tai iäkkäämpi henkilö jne.
Ulkomailla ollessani olen kuitenkin tullut miettineeksi miten sellaiset tavallaan vähän kankeat sosiaaliset normit ja käytöstavat oikeastaan helpottaa toisiin tutustumista ja yhteisöllisyyden tunnetta. Että ihmisiä puhutellaan signora, signore, tervehditään kadulla, katsotaan silmiin, puhutaan niitä näitä, sanotaan "mukava tavata", ihan vaan normaalin keskustelun yhteydessä. Sellaisia pieniä juttuja, jotka vaan kuuluu tapoihin, mutta tavallaan auttaa luomaan sellaista jotenkin osallisuutta ja lempeyttä ihmisten välille.
Pitäisikö siis Suomeenkin luoda enemmän tällaista tapakulttuuria? Että on sellaiset selkeämmät sosiaaliset käsikirjoitukset, joita noudatetaan, että molempien olisi tavallaan helpompi olla ja keskustelu sujuisi luonnollisemmin sen avulla? Myönnän kyllä että siihen totuttelu on vähän vaikeaa ja koko ajan miettii että olinkohan nyt riittävän kohtelias tuota toista kohtaan itse, joka oli minulle niin mukava, mutta jos siihen oppisi lapsesta asti niin se olisi varmaan paljon helpompaa.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolensa ja puolensa. En osaa päättää.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Puolensa ja puolensa. En osaa päättää.
Jep, kaksipiippuinen juttu. Joskus on huono päivä eikä jaksaisi ehkä aina olla niin skarppina läsnä toisia varten. Toisaalta huomaan että nimenomaan se muiden ihmisten käytös ja huomaavaisuus vaikuttaa siihen oman päivänkin laatuun, eli tulee paremmalle tuulella kun toinen on mukava. Mietin kyllä, että varmasti Suomessakin on tässä paljon alueellisia eroja ja isommissa kaupungeissa on varmaan vähemmän tällaista kohteliasta ja ystävällistä käytöstä, kun samaan ihmiseenkin törmää niin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Sun unesi?
Ai mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko ikäni ollut ujonpuoleinen ja sosiaalisesti tökerö. Etenkin nuorempana sain usein kuulla olevani "liian hiljainen". Sosiaalisissa tilanteissa en aina tiedä, miten minun tulisi käyttäytyä ja mitä minulta odotetaan. Olen joskus miettinyt, että yllättäen minun olisikin ehkä ollut helpompaa kasvaa jossain ekstroverttien ihmisten small talk -kulttuurissa. Siellä kanssakäymisessä tuntuu olevan selkeät säännöt.
Suomessa on toisaalta liian rentoa ja tuttavallista (muodollisuuden puute, kuten ap kuvasi) ja toisaalta liian vetäytyvää, tylyä ja tuppisuista.
Pakko olla tästä aloittajan kanssa eri mieltä. Itsekin pitkään ulkomailla asuneena ja sittemmin Suomeen palanneena arvostan kyllä suomalaista rentoutta enemmän. Ulkokultainen kohteliaisuus ja etäisyyden pitäminen toiseen osapuoleen tekee kommunikaatiosta minulle väkinäisen tuntuista, mutta tämä voi tietysti olla jossain määrin myös persoonallisuuskysymys. Pidän matalasta hierarkiasta Suomessa ja siitä tasa-arvoisesta sävystä, jonka se tuo ihmisten suhteisiin. En nyt siis väitä, etteikö meilläkin hierarkioita olisi ja etteikö ihmisten erilaisia statusasemia keskustelllessa tiedostaisi, mutta joka tapauksessa ero on tuntuva maihin, joissa näitä ylläpidetään voimakkaasti esimerkiksi tietynlaisin kommunikaatiosäännöin, joita ei Suomessa samassa mittakaavassa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä käyttäydyn kohteliaasti Suomessa, sanon herra ja rouva, teitittelen vanhempia. Niin on kasvatettu ja istuu kieleeni luontevasti.
Mielestäni on päinvastoin. Suomessa on jäykkää, mutta osa alkaa käyttäytyä demonisesti yhtäkkiä, hammaslääkäri nalkuttaa - moni sekaisin. Rentous ilo puuttuu. Vaikka onkin keskityttävä siihen tekemiseen, ettei tule virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla tästä aloittajan kanssa eri mieltä. Itsekin pitkään ulkomailla asuneena ja sittemmin Suomeen palanneena arvostan kyllä suomalaista rentoutta enemmän. Ulkokultainen kohteliaisuus ja etäisyyden pitäminen toiseen osapuoleen tekee kommunikaatiosta minulle väkinäisen tuntuista, mutta tämä voi tietysti olla jossain määrin myös persoonallisuuskysymys. Pidän matalasta hierarkiasta Suomessa ja siitä tasa-arvoisesta sävystä, jonka se tuo ihmisten suhteisiin. En nyt siis väitä, etteikö meilläkin hierarkioita olisi ja etteikö ihmisten erilaisia statusasemia keskustelllessa tiedostaisi, mutta joka tapauksessa ero on tuntuva maihin, joissa näitä ylläpidetään voimakkaasti esimerkiksi tietynlaisin kommunikaatiosäännöin, joita ei Suomessa samassa mittakaavassa ole.
Hyvä näkökulma tämäkin. Se on totta, että tietynlainen hierarkia korostuu kyllä joissain kulttuureissa vahvasti näissä tavoissa ja myös sukupuolittuneisuus. Sitä ei sinänsä kaipaisi Suomeen. Enemmän niin, että tavallaan kaikkia kohdeltaisi samalla tavalla mutta niiden kohteliaampien sääntöjen mukaisesti. Tai jotain.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä käyttäydyn kohteliaasti Suomessa, sanon herra ja rouva, teitittelen vanhempia. Niin on kasvatettu ja istuu kieleeni luontevasti.
Saanko kysyä miltä alueelta olet kotoisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on päinvastoin. Suomessa on jäykkää, mutta osa alkaa käyttäytyä demonisesti yhtäkkiä, hammaslääkäri nalkuttaa - moni sekaisin. Rentous ilo puuttuu. Vaikka onkin keskityttävä siihen tekemiseen, ettei tule virhe.
Totta tämäkin. Mutta liittyisikö tämäkin tavallaan siihen, että ei ole niitä valmiita kohteliaita sääntöjä, niin asioita vähän töksäytellään miten sattuu?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta rentoa, mutta toisaalta muiden kyräilyä ja kyyläämistä on enemmän.sellaista sanatonta arvostelua ja tuomitsemista, jos joku toimii eri tavalla. Eli normit ovat samalla löyhät ja tiukat. Outo yhdistelmä.
Kyllä minulla on Englannissa asuvana rennompi olo. Vaikka on muodollista sorry, please ja kiertelevää puhetyyliä, silti sellainen olo, että ei vaadita niin tiukasti sopimaan elämäntavoilta samaan muottiin.
Kyllä minä sinuttelen ihan kaikkia iästä ja asemasta huolimatta.Nyt on vuosi 2024 eikä 1924.Mitä seuraavaksi haluat, että naiset alkavat niiamaan?
M39
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sinuttelen ihan kaikkia iästä ja asemasta huolimatta.Nyt on vuosi 2024 eikä 1924.Mitä seuraavaksi haluat, että naiset alkavat niiamaan?
M39
Toki sinä saat elää ja kohdella ihmisiä miten itse haluat, sinähän ne seuraamukset joudut kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta rentoa, mutta toisaalta muiden kyräilyä ja kyyläämistä on enemmän.sellaista sanatonta arvostelua ja tuomitsemista, jos joku toimii eri tavalla. Eli normit ovat samalla löyhät ja tiukat. Outo yhdistelmä.
Kyllä minulla on Englannissa asuvana rennompi olo. Vaikka on muodollista sorry, please ja kiertelevää puhetyyliä, silti sellainen olo, että ei vaadita niin tiukasti sopimaan elämäntavoilta samaan muottiin.
Tämä on aivan totta. Rakastan suomalaisia, todella, mutta jotain henkistä muutosta on tapahduttava, koska sosiaalinen pahoinvointi on siellä ihan aidosti iso ongelma. Se on niin surullista koska suomalaisten keskuudessa on niin ihanaakin porukkaa. Ehkä se on tietynlainen herkkyys ja tunteiden piilottelu jotka johtaa sellaiseen epäluuloon muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä käyttäydyn kohteliaasti Suomessa, sanon herra ja rouva, teitittelen vanhempia. Niin on kasvatettu ja istuu kieleeni luontevasti.
Saanko kysyä miltä alueelta olet kotoisin?
Kysy ennemmin mitä yhteiskuntaluokkaa edustan.
Up