Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te vanhemmat ja viisaammat auttaa
17.07.2024 |
Eli, oon päälle kakskymppinen nainen ja deittailu tuntuu olevan helvetin vaikeaa. Oon kaunis ja pidän itestäni huolta nii ulkonäkö ei liity asiaan nyt mitenkää. Mulla ei oo ongelmia nähdä miehiä, ne haluaa aina nähdä. MUTTA ongelma on just siinä että etsin vakavempaa ja tarkotus olisi seuraavan kanssa perustaa perhe mennä naimisii jne. Tottakai sitten haluan perheen kannalta että miehellä on talous kunnossa, auttaa kotitöissä ja siis voitte kuvitella ne vaatimukset kun haluan että arki sujuu molemmilla osa puolilla. Tottakai itselläki talous kunnossa, oma kämppä jne. Tuntuu silti, että usein valitsevat sen helpoimman naisen. Tai no tottakai, helpompi varmaan kivempi, mutta naisten taso on sitten alhasempi.. Missä vaiheessa on edes hyvä tuoda julki näitä mun toiveita tulevaisuudelle? Tuntuu että monet pelästyy sitä ja kuvittelevat et haluan tuon kaiken 2 vuoden sisään. Haluaisin lapsen alle 30v mutta siihen ikään on vielä 8 vuotta niin on myös hyvin aikaa. Pahinta mitä kuvittelen että voi käydä on se että alan seurustelemaan ja eroan 28-30v. Tiedän ettei asiaa oikeastaan voi kontrolloida mutta en halua tuhlata aikaa ja oon siitä tarkka. Kysymys siis kuuluu että missä vaiheessa on hyvä ottaa noi asiat puheeksi, ettei toinen pelästy. Oon suorasananen ja teen sen takia asiat selväksi aika alussa. Miehetkin saa vastata oman mielipiteensä. Niin ja siis en anna miehille sitä seksiä muutamaan ekaan näkemiskertaan, koska huomaan että jotkut testailevat vaan että saisiko musta hetken hupia koska etsivät itse sitä hetken hupia eikä huomioi sitten mun tavotteita tai haluja..
Kommentit (44)
Voin näin vanhana ja viisaana (48) kertoa että tuossa iässä kaikki on tosi nuoria ja kypsymättömiä- ihminen muuttuu vielä paljon ennenkuin tulee oikeasti aikuiseksi. Itse halusin kanssa tuossa iässä kovasti hyvän suhteen- sellaisen että ollaan yhdessä ja muutetaan yhteen, mennään kihloihin, naimisiin, 2 lasta ja kaikki. Deittailin ja seurustelin kivojen, hyvien miesten kanssa, kunnes 23-24 v rakastuin oikeasti ensimmäistä kertaa....siinä vaiheessa ei pysty miettimään onko tulevaisuutta, mitä kukin haluaa kun tunteet on niin voimakkaat. Sen jälkeen deittailukin muuttui, ei pystynyt enään ajattelmaan että etsin hyvän puolison ja lapsille isän, vaan sitä tiesi että kun rakastuu, sen tietää. 24-28v suhde päättyi siihen että mies ei halunnut lapsia, ja itse halusin. Eli olin tilanteessa mitä pelkäät eniten :) 28-29 sinkku ja pieni paniikki päällä jääkö yksin liian pitkäksi aikaa. Tuo, nyt pieneltä tuntuva vuosi, oli yksinäisin ikänä, muistan että itkin yksin parvekkeella yksinäisyyttä. Onneksi en tyytynyt kuitenkaan mihinkään niistä lyhyistä suhteista kun sitten tapasin nykyisen mieheni, 2 lapseni isän. Mies tuli ja jäi ensimmäisistä treffeistä lähtien- meillä ei ole ollut suhteessa näiden vuosien aikana kertaakaan draamaa tai mitään eroaikeita, ei tarvinnut tulkita toisen käyttäytymistä, sillä oltiin aikuisia ja pystyttiin olemaan suhteessa toisiimme niinkuin kuuluu suhdetta rakentaa, ensimmäinen vuosi matkusteltiin vapaina, toisen vuoden aikana ostettiin yhteinen asunto, ja tulin raskaaksi. Nyt meidän esikoinen on jo kokenut oman ensimmäisen romanssinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien virheideni ja kokemusteni pohjalta voin antaa joitakin neuvoja.
Tärkeintä on, ettet vaivu epätoivoon ja tyydy johonkin sellaiseen mieheen, joka ei ole se oikea tai jolle sinä et ole se oikea. Älä mieti tiedätkö sen, tiedät kyllä kumminkin päin. Se ei kannata edes tilapäisesti, koska sitten oletkin yhtäkkiä raskaana ja jumissa sen miehen kanssa. Aina sen oikean kohtaaminen ei tarkoita silmitöntä, nopeaa rakastumista. Mutta siinä on semmoinen rauha, vaikka samalla myllertäisikin. Kaksi ihmistä voi myös kasvaa niiksi oikeiksi, mutta jos suhteeseen tulee mukaan muita henkilöitä tai exiä, niin se ei ole ainakaan sillä hetkellä se oikea suhde. Menneisyyden haamut pitää käsitellä ensin. Joskus kaveruuden kautta tutustuminen voi toimia paremmin. Huomaa, ettei tarvitse takertua yhteen oikeaan. Mahdollisia oikeita on enemmänkin.
Keskity nyt itseesi ja oman elämäsi rakentamiseen sekä elämästä nauttimiseen. Älä rakenna elämääsi toisen ihmisen varaan. Pyri varmistamaan taloudellinen riippumattomuus. Se tekee joka tapauksessa elämästäsi helpompaa. Mitä tahansa voi tapahtua etkä voi lopulta koskaan täysin luottaa muihin kuin itseesi. Et edes ystäviisi. Älä hyväksy epälojaalisuutta keneltäkään läheiseltäsi. Sellaiset henkilöt poistetaan elämästä kokonaan tai siirretään sivuhenkilöiksi. Opiskele nyt, kun on mahdollisuus. Opettele myös tuntemaan itsesi ja kipukohtasi sekä motiivisi. Aloita lapsuustraumoistasi. Niitä on kaikilla.
Miehen ikä ei ole ratkaiseva asia. Kolmikymppinenkin voi olla aivan vastuuton kersa ja kaksikymppinen voi olla vastuullinen ja periaatteen ihminen. Koulutustasokaan ei kerro paljoa. Korkeakoulutus kertoo lähinnä sen, ettei ole kaikkein tyhmin ja vetelin ihminen kyseessä, mutta sen nyt näkee ihmisestä muutenkin, jos haluaa nähdä. Kouluttamattomuus ei taas kerro oikein mitään, joten silloin joutuu vähän ottamaan selvää. Arvomaailma on kuitenkin tärkein ja teot merkitsevät siinä enemmän kuin sanat. Toiset osaavat sanoa sen minkä haluat kuulla. Vältä sellaisia, jotka mielistelevät sinua. Ulkonäön perässä juoksijoita karsit sillä, että pukeudut tylsästi ja peittävästi etkä meikkaa juuri ollenkaan. Kaveruuden kautta eteneminen toimii siinäkin, kun välttämättä ne fiksummat eivät osaa tai kehtaa jahdata naisia.
Onnea matkaan!
Ei ole pakko suostua lainkaan petiin. Jos siis tutustuu uuteen. Ehkä ulkomailla olisi muita kuin sänkyvinkujamiehiä viinassaan. Arvomaailmat.
Kysy vaikka kelloa, sano että puhelin jäi kotiin. Ei sen aloituksen suhun tarvi liittyä. Sitten kysyt jotain lisää jos vaikuttaa rennolta mieheltä.