Kadutko syntymääsi?

En todellakaan, olen niin ihana. Teidän joidenkin syntymää kyseenalaistan kyllä vahvasti ja syystä. 

Kyllä mä olen pettynyt, ettei äitini tehnyt kohdallani aborttia. Kaikki sukulaiset sitä vaati mutta, kun äiti luuli että Jumala antaa pojan, niin ei tehnyt aborttia. Tuli kolmas tyttö ja äitini inhosi minua. Teki aina kaiken kiusan.

Kadun. Kunpa olisin jäänyt syntymättä. Kohtaloni oli muutenkin syntyä juuri surkeaan sukupolveen.

Olisi ollut parempi etten olisi syntynyt. Elämäni ollut pelkkää kurjuutta. Ei ystäviä, ei töitä, ei mitään. En kelpaa mihinkään enkä saa töitä vaikka opiskelin kolme tutkintoa.

Jostain syystä minunkin äitini tuntuu vihanneen minua syntymästäni asti. En ymmärrä miksi. Mutta onneksi muu lapsuuden perheeni oli mielestäni ihana. 

Äitini meni kuitenkin sen verran itseensä että pyysi omalla tavallaan anteeksi vuosi ennen kuolemaansa.

Vaan jostain syystä on päiviä, joina toivon että en olisi syntynyt. Joskus on ihan hyviä päiviä.

Joo, olipa tyhmästi tehty minulta. 

Miten omaa syntymää voi katua? Eihän siihen ole itse vaikuttanut millään tavalla.

Syntyminenkin on turhaa 👵🏻

Vierailija kirjoitti:

Miten omaa syntymää voi katua? Eihän siihen ole itse vaikuttanut millään tavalla.

Ihmisen mieli on niin kätevä että syntymistään voi katua vaikkei siihen voi vaikuttaa. Loppuun voi vaikuttaa ja sitäkin jotkut paheksuu tai jopa vastustaa. Minä otan kivuttoman lähdön jos niin päätän. Se kun ei kuulu muille niin evvk mitä siitä ajatellaan. Aika monesti ole ajatellut miksi synnyinkään? Lasken että tuo on katumista syntymisestä.

Typerää sitä nyt on katua mitään, mihin itse ei millään tavalla vaikuttanut. 

Muuten koen kyllä itseni todella onnekkaaksi, koska olen syntynyt sellaisen yltäkylläisyyden keskelle, mistä vaikka egyptin mahtavimmat faaraot eivät olisi edes villeimmissään unelmissaan osannut haaveilla.

Päivän paras itkuvirsi tähän asti?!