Periaatteessa huonoonkin parisuhteeseen on pakko jäädä tappiin asti

Ja mikäs tässä on syynä että pitää jäädä? 

Vierailija kirjoitti:

Ja mikäs tässä on syynä että pitää jäädä? 

Tuossahan tuo oli hyvin selitetty. Ap: ehkä periaatteessa kyllä mutta käytännössä ei

Jos olet noin ahdasmielisessä uskonnollisessa yhteisössä, kannattaisi ottaa ero siitäkin.

Eihän tarvitse.

Kyllä olet sekaisin. 

Hyvä sun on sanoa, kun kukaan ei ole sua huolinut puolisoksi. Eihän sulla mitään kokemusta edes ole 🙄

Onneksi en usko minkään sortin jumaliin, voin ottaa eron jos niin haluan.

Exä hoki jotain samanlaista mantraa, ja hänestä tuli exä hyvästä syystä. Itse menin kyllä ihan toisen kanssa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikäs tässä on syynä että pitää jäädä? 

Jumala suuttuu. Kun sillä ei ilmeisesti ole parempaa tekemistä kuin kytätä kenen kanssa kukakin panee. Selittää kyllä miksi maailmassa on kaikki niin retuperällä, kun Herran kaikki aika menee tirkistelyyn ja moralisointiin.

Ei sun ap tarvitse edes elää...

Naisilla etenkin se tappi ja tappituntumalla oleminen on elämän ehto

Tuntemissani kypsällä iällä eronneissa pareissa on yhteistä se, että nainen on pitänyt huolta terveydestään, harrastanut jotain, pitänyt sosiaalisuhteista huolta ja pysynyt nuorekkaana. Lopulta kyllästynyt olemaan vain siivooja, kokki ja pyykkäri miehelleen. Kun taas mies on vajonnut jonnekin, ehkä lapsuudenkodistaan tuttuun miehen rooliin: Ei saa takapuoltaan sohvasta irti, ei kiinnostu mistään, ja vastaa kaikkiin ehdotuksiin kysymällä, että onko sitten muka pakko sinnekin mennä. . .

Ei kukaan jumala katso pahalla, jos ihminen haluaa elämästään hyvää.