Miten toimitte liikaa puhuvien ihmisten kanssa?
Itse tavannut ihmisen, joka puhuu ilman taukoja ja odotan kohteliaasti sitä taukoa, että voin kertoa myös itsestäni ym. Mutta puhe vain jatkuu ja jatkuu. En vain jaksa sitä jatkuvaa monologiaa, jossa toinen ei osoita mitään kiinnostusta itseäsi kohtaan tai sanoo vain yhden lauseen omaan pieneen lauseesi ja taas jatkaa. Aikaisemmin olen sanonut asiasta ja kertonut, että minusta tuntuu siltä, että en saa lainkaan puheenvuoroa. Niin vastaukset olleet tätä luokkaa: "No, kyllähän minä kuuntelen tai kyllä sinäkin puhuit ja/tai minä osaan myös kuunnella. Kertokaa te liian puheliaat ihmiset, että millä tavoin voi sanoa kohteliaasti toiselle, että vuorovaikutus suhteisiin kuuluu myös se kuuntelu. Ja minkä vuoksi puhutte niin paljon, kun toista ei kuunnella oikein lainkaan? Tuntuu usein siltä, kuin vain tarvitaan jokin läsnäolo sille jatkuvalle monologian puheelle? Ja puheessa ei pidetä taukoja tai osata hiljaa? Ahdistaako se hetken pieni hiljaisuus vai mistä on kyse?
Kommentit (19)
No, olisin odottanut asiallisia vastauksia. Tarkoitus ei ollut olla ilkeä niitä puheliaita kohtaan, mutta itse väsyn heidän seurassaan, kun energiat täysin nollassa. Ihmettelen, että miksi eivät kuuntele lainkaan? Ja minä olen sellainen iloinen höpöttelijä ym. Mutta se höpötys vie vain sen ilon toiselta. Toinen on vienyt kaiken energian sinulta ja olet sen jälkeen täysin puhki.
Tapailumies puhui monituntisia monologeja s*ksin jälkeen. En jaksanut katsella sitä.
Olen mahdollisimman vähän tekemisissä. Hirveitä energiasyöppöjä, joille muut ihmiset ovat pelkkiä kuunteluautomaatteja. Huvittavinta on se, että eivät yhtään muista mitä ovat puhuneet ja kenelle. Minulle yksi tällainen hölisijä kertoi mun aiemmin kertomaa juttua omanaan.
Ei kannata tuhlata aikaansa sellaiseen ihmissuhteeseen.
joo. mjoo joo. joo. jaa. joo. joo.
Minä olen suulas , minulle saa sanoa suoraan "nyt hiljaa". Itse ei aina huomaa omaa suulauttaan , sori siitä. Yritän opetella hiljaisemmaksi.
Minä olen vain alkanut näprätä puhelinta. Toki tämä viiden minuutin monologeja pitävä ihminen siitä verisesti loukkaantuu, mutta kohteliaat vihjaukset siitä, että puheenvuoron voisi antaa muillekin, ovat menneet häneltä ohitse...
Huh, mun äiti. Kun omat asiat loppuu, se alkaa käydä läpi tuttujensa FB-päivityksiä 🤯
Elämä on vaikeaa meille ujoille, joiden jutut ovat paljon, PALJON kiinnostavampia, kuin lörppöjen.
Ghostaan mahdollisimman nopeasti.
Ovat todella raskasta seuraa ja väsyn heistä niin paljon, että mieluiten välttelen. Pidän sivistymättömyytenä jos toiselle ei ymmärretä antaa puheenvuoroa.
Minä en yritä saada heitä kuuntelemaan. En usko, että ovat sellaiseen kykeneviä. Puhun asiani sellaisille, jotka jaksaa kuunnella. Jos toisen pälpätys rasittaa, rajoitan hänen kanssaan viettämääni aikaa.
Voi tietysti etukäteen päättää, miten kauan kuuntelee, jos ei ole mitään henkisesti tärkeää, vaan esim. toisten asiat puheenaiheina. Jos vaikka pudottaa tahallaan jonkin tavaransa, niin tulee hengähdystauko, ja voi pistää väliin että nyt täytyy jatkaa matkaa ja nähdään taas.
Liukenen paikalta? Jos se on tylsää asiaa, vaikka kalastus tai jääkiekko. Olisi hienoa jos sille ihmiselle on samanhenkinen kuuntelija ja puhuja. Jos asia on mielenkiintoinen että aihe kiinnostaa, alan kuunnella kuin luentoa. Jos taas olisi kummallekin mahdollisuus puhua, kiva.
En tiedä miten pitää toimia mutta tunnistan ihmistyypin. Kammottavaa seuraa. Pitää monologia omista asioistaan ja pakottaa muut kuuntelemaan pään ja korvat täyteen tylsää jorinaa. Sitten kun pääsee eroon on ihan puhki olo.
Vierailija kirjoitti:
Huh, mun äiti. Kun omat asiat loppuu, se alkaa käydä läpi tuttujensa FB-päivityksiä 🤯
onko meillä sama äiti :D hirveä juoruaja muutenkin, mitään syvällistä en hänelle kerro.
Metyylifenidaatin syöttämistä voi kokeilla (toimii vain yhden alalajin hölöttäjiin), mutta muuten ei auta kuin etäisyyden ottaminen tai, mikäli perheenjäsenestä on kyse, kuulonsuojaus.
On raskasta, mutta jos on itse tällaisen maailmaan tuottanut kuten minä, niin on kärsittävä tekojensa seuraukset. Voitte tulle j**sustelemaan kasvattamisesta tai ajan antamisesta lapselle mutta voin vilpittömästi sanoa että tehty on, ja isosti.
Jätän seisomaan ja sanon meneväni vessaan. Pakenen vessan ikkunasta.