Haluan lapsen - en miestä

mutta mitäs sillä lapsella on niin väliä kunhan vaan itse saa mitä haluaa...

Kertokaapa kun olette niin viisaita.



Kristillisdemokraattiset mielipiteet jylläävät täällä - koti, uskonto ja isänmaa.



Ja kyllä näistä viesteistä päätellen on aika paljon huonoja parisuhteita... Sekö on lapselle paras paikka?

Entäs jos isä ei ole kiinnostunut lapsestaan tai on väkivaltainen tai alkoholisti tai muuten tunnevammainen...?



Aivan kamalaa yh:na lukea näitä kommentteja!!!

Siitä vaan sopivaa isäehdokasta etsimään, baareistahan niitä löytyy! Hophop! :)

yksinään, yksihuoltajuus on sitten asia erikseen. Kyllä lapsella pitää olla oikeus myös isään.

.. sinun pitää ottaa myös mies!!!!



Jälkeenpäin voit sitten kirota ja pohtia jättäisitkö miehesi täällä yhdessä av- mammojen kanssa sitten sinun pitää menetellä sen mukaan mikä tuomio täältä tulee!!



Täällä on joka päivä vähintään

10 mies-petti-jätti-hakkas-lähti-ketjua plus

10 mies on idiootti-pässi-kusipää-ääliö ketjua plus

5 missä-mun-mies-on-ketjua



Niin että sekaan vaan omat kokemukses sitten!! Varaudu että 60% vastauksista on JSSAP

Kerrankin rehellistä puhetta, eikä jäkäjäkää onnellisuusmuurin takaa.

asiaa perinpohjaisesti miettinyt ja arvelet jaksavasi yksin, niin klinikalle sitten. Ei tod mihinkään baariin.

Mihin miestä tänä päivänä tarvitaan: kuka voi sanoa et parisuhde on aina niin avoista. Jokaisessa suhteessa on ne omat ongelmat ja ei kaikki vaan jaksa. Mä en esim ole luotu parisuhteeseen. Olisin onnellisempi yksin.

ja ei kyllä todellakaan ollut kiva kasvaa ilman isää. Pitkin aikuisikääkin iskee isän-ikävä.



Eli en missään tapauksessa hyväksy isättömän lapsen hankintaa.

jos vauvalla on koliikki tmv. Hyvillä tukiverkoilla pärjäät varmasti!!



Tsemppiä, elämä pitää uskaltaa elää myös toisin, omalla tavallaan.



(ja baari on vähän outo ratkasu, mieluummin joku etäinen tuttavamies tais itt just klinikka.. syksystä lähtien pitäis ruveta tulemaan tunnettujen luovuttajien sukusoluja klinikoille ---ainakin jollain viiveellä)

mullakin on äidin ikävä, vaikka mulla on äiti - päihde- & meielnterveysongelmainen sellainen. Väittäisin että tuo isänikävä (jos ei musita menetystään) on aika pitkälle idealisointia...

Ja minulla ei todellakaan ole ollut isäikävää, päinvastoin. Vielä aikuisenakin saan kärsiä siitä, että minulla on (tällainen) isä!

kuin kasvaa kokonaan isättömänä. Vanhempani erosivat, kun olin aika pieni ja täytyy sanoa, etten muista koskaan kaivanneeni isää. Meillä oli niin mahtava äiti, että isä tuntui aina vaan vastuuttomalta vätykseltä. Äitini oli vielä niin jalo, ettei koskaan mustamaalannut isää, me lapset muodostimme itse mielipiteemme kokemamme mukaan. Toisaalta olen tyytyväinen, sillä isä oli komea ja urheilullinen, sain aika hyvät geenit kuitenkin.



En kehottaisi ap:ta menemään baariin vaan tutustumaan seuraavaan miesehdokkaaseen todella hitaasti ja aloittamalla ystävyydestä. Jos olet aiemmin pettynyt miehiin, olet todennäköisesti rakastunut johonkin kuvaan miehestä, etkä ole tuntenut häntä perinpohjin ennen suhteeseen menoa. Mulla kokemusta nopeista salamarakkauksista ja niissä pettymisistä. Sitten tapasin tämän nykyisen kumppanin, olimme ystäviä monta vuotta, kunnes pikkuhiljaa se rakkaus hiipi....

Minusta ei pidä ehdoin tahdoin hankkia lasta

yksinään, yksihuoltajuus on sitten asia erikseen. Kyllä lapsella pitää olla oikeus myös isään.



Mitä tuolla tarkoitat? Jos tulee vahingossa raskaaksi ja mies ilmoittaa haluavansa abortin tai jos lapsi pidetään hän ei aio vapaaehtoisesti tunnustaa isyyttään, eikä olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Tuossahan sen lapsen aika yksin hankkii, hyväksytkö silloin että pitää lapsen?

Mutta siis jos ihan tietoisesti ja harkiten hankkiutuu raskaaksi ilman aikomustakaan turvata lapsen isäsuhdetta, niin en hyväksy. Minusta silloin polkee lapsensa oikeuksia.