Olenko paha ihminen, kun en halua käydä lapsuudenkodissani usein? syynä

tule näkemäänkään. Äitiini välit parantuneet mutta yhteen aikaan olin todela vihainen hänenelle juuri lapsuudessa tapahtuneiden juttujen takia.

Vanhempasi eivät varmasti ole täydellisiä ihmisiä, mutta oletko sinäkään? Heidätkin on voitu " kasvattaa" huonosti. Typerää jäädä vellomaan jossakin vanhoissa asioissa.



Minulla on yksi sellainen tuttu, joka valittaa aina miten huonot vanhemmat hänellä on. Itse asiassa en pidä häntä itseään mitenkään erikoisena vanhempana. Onkohan sellainen ihminen mielestään onnistunut vanhempi, joka iltakaudet itkee miten huonosti asiat hänellä ovat ja lapset ihmettelevät vieressä miksi äiti aina itkee. Tuttavani tappelee myös joka päivä miehensä kanssa, eikä hän osaa ajatella mitä lapset tästä ajattelevat. Onko sellaisen äidin rakkaus uskottavaa, joka ensin huutaa ja kiroilee lasten isälle kuin mielipuoli?



Tärkeintä olisi elää tätä hetkeä. Lapsuuttasi et pysty muuttamaan, mutta tälle hetkelle voit tehdä jotain.

anteeksi on hyvä oppia antamaan, mutta jos vanhempasi eivät antaudu keskusteluun yhteisestä historiastanne ja toistaa tänäkin päivänä samoja virheitä kuin silloin, niin silloin on hyvä todeta, että ehkä on parempi jatkaa elämää kukin tahollaan



sä voit ap itse jo päättää elämästäsi

minulle nousi samoja asioita mieleen omien lasteni syntymän jälkeen, osa tekstistäsi voisi olla minun kirjoittamaani. En edes pysty katsomaan isääni, viha on sanoinkuvaamaton. Äidiltä tulee viestejä " olet meille rakas" . Se tuntuu siltä kuin seiväs iskettäisiin kurkkuun. Vähän liian myöhään " osoittavat rakkauttaan" . Olisivat pitäneet sylissä, kun olin pieni ja kertoneet silloin.

Vierailija:

Vanhempasi eivät varmasti ole täydellisiä ihmisiä, mutta oletko sinäkään? Heidätkin on voitu " kasvattaa" huonosti. Typerää jäädä vellomaan jossakin vanhoissa asioissa.

Minulla on yksi sellainen tuttu, joka valittaa aina miten huonot vanhemmat hänellä on. Itse asiassa en pidä häntä itseään mitenkään erikoisena vanhempana. Onkohan sellainen ihminen mielestään onnistunut vanhempi, joka iltakaudet itkee miten huonosti asiat hänellä ovat ja lapset ihmettelevät vieressä miksi äiti aina itkee. Tuttavani tappelee myös joka päivä miehensä kanssa, eikä hän osaa ajatella mitä lapset tästä ajattelevat. Onko sellaisen äidin rakkaus uskottavaa, joka ensin huutaa ja kiroilee lasten isälle kuin mielipuoli?

Tärkeintä olisi elää tätä hetkeä. Lapsuuttasi et pysty muuttamaan, mutta tälle hetkelle voit tehdä jotain.

en todellakaan itke asiaa! olen vain ajatellut, että on parempi olla kauempana narsistisesta luonteesta (isäni), kun sanoo aina jotain pahasit että siinä kärsii muutkin. rakastan ylikaiken lapsiani ja miestäni, enkä ikimaailmassa halua heille samanlaista. ja ihan kuule asia on noussut pintaan viimeisen vuoden aikana, en ole vatvonut asiaa vuositolkulla. etkö sinä käy läpi omaa lapsuuttasi?

muista, että sä voit toimia toisin. Anna omille lapsillesi kaikki se mitä et itse saanut. Ja mä en puhu nyt materiasta. -6-

Vierailija:

muista, että sä voit toimia toisin. Anna omille lapsillesi kaikki se mitä et itse saanut. Ja mä en puhu nyt materiasta. -6-

kiitos viestistä! toimin todellakin toisin =)

Jossain vaiheessa tuollaiset jutut muistaa. Ja siinä vaiheessa on ihan normaalia inhota vanhempiaan. Jotta prosessi menisi eteenpäin, etkä jäisi inho-asteelle, sinun kannattaa jutella vanhempiesi kanssa, kun aika on kypsä ja pystyt siihen.



Voit kuulla tarinoita siitä, kuinka heitä arvosteltiin aikoinaan kovasti ja kuinka paljon heidän vanhempansa heiltä vaativat.



Silloin tajuat, että heidän ongelmansa ei ole sinun lihomisesi tai sinä, se, millainen olit, vaan heidän ongelmansa on käsittelemättä jääneet asiat, joita he ovat itse kokeneet. Sitten vähitellen sinusta ei tunnu niin vihaiselta, vaan alat sääliä vanhempiasi ja lopulta ymmärtää, miksi he epäonnistuivat kannustamisessasi.



Tällä hetkellä voit toki olla vihainen.

Onnittelut sinulle että olet nyt alkanut kyseenalaistamaan ja inhoamaan vanhempiasi.

Se tie vie onneen, lopulta. Kun vain jaksat sen loppuun asti.

Tapahtuneet asiat seuraavat ihmistä aina, muistipa hän niitä tai ei. Ajattelipa tietoisesti tai ei.

nyt kun alat ajatella ja työstää näitä, sinulla on mahdollisuus päästä niistä kokonaan irti



En lainkaan ymmärrä miten se sinun pahuuteen tai hyvyyteen liittyy jollet halua käydä lapsuudenkodissasi usein? Et tietenkään ole paha ihminen.

Sinunkuuluukin suojella itseäsi vahingoittavilta kokemuksilta.

Ymmärrän erittäin hyvin

Itse olen miettinyt kissan pöydälle nostamista, mutta toisaalta miksi pahoittaa vanhojen ihmisten mieltä. Vaikka he tekevätkin sitä edelleen... Olen pohtinut sitäkin, kävisinkö juttelemassa jollekin, mutta yksi hyvä keino purkaa asioita on kirjoittaminen. Olen puhunut asioita läpi myös sisarusteni ja mieheni kanssa. Viimeksi eilen juttelin veljeni kanssa ja hän sanoi jotenkin näin " katso elämässä eteepäin ja keskity ihanaan perheeseesi..." . Näin yritänkin toimia, sillä asian murehtiminen vaikuttaa kuitenkin osaltaan koko perheeseen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, toivon sydämestäni että olosi helpottuu. -6-

Vierailija:

Vanhempasi eivät varmasti ole täydellisiä ihmisiä, mutta oletko sinäkään? Heidätkin on voitu " kasvattaa" huonosti. Typerää jäädä vellomaan jossakin vanhoissa asioissa.

Minulla on yksi sellainen tuttu, joka valittaa aina miten huonot vanhemmat hänellä on. Itse asiassa en pidä häntä itseään mitenkään erikoisena vanhempana. Onkohan sellainen ihminen mielestään onnistunut vanhempi, joka iltakaudet itkee miten huonosti asiat hänellä ovat ja lapset ihmettelevät vieressä miksi äiti aina itkee. Tuttavani tappelee myös joka päivä miehensä kanssa, eikä hän osaa ajatella mitä lapset tästä ajattelevat. Onko sellaisen äidin rakkaus uskottavaa, joka ensin huutaa ja kiroilee lasten isälle kuin mielipuoli?

Tärkeintä olisi elää tätä hetkeä. Lapsuuttasi et pysty muuttamaan, mutta tälle hetkelle voit tehdä jotain.

anteeksi mutta en pidä sinua mitenkään erikoisena vanhempana. varmaan sanot heille kaikkea ilkeää

sudenkuoppa tässä on se, että jos ymmärtää omia vanhempiaan ja heidän kipeyttään, ei se tee heidän toimintaansa millään lailla sallituksi

ap puhuu tästä päivästä ja tämän päivän tiedosta, että isä on narsisti. Keskustelu voi auttaa tai pahentaa asiaa, jos isä oikasti on narsisti, hän tuskin kovasti itseään suostuu reflektoimaan ja ap:sta tulee ilkeä kiittämätön penikka, jolle ei mikään riitä.

Ap:lla on lupa suojella itseään ja perhettään siihen kohdistuvista loukkauksista ja rajattomuudesta. Ap kysyy täällä lupaa olla olematta vanhempiensa kanssa tekemisissä, ja kyllä, lupa on, ei ole pakko.

Vierailija:

Jossain vaiheessa tuollaiset jutut muistaa. Ja siinä vaiheessa on ihan normaalia inhota vanhempiaan. Jotta prosessi menisi eteenpäin, etkä jäisi inho-asteelle, sinun kannattaa jutella vanhempiesi kanssa, kun aika on kypsä ja pystyt siihen.

Voit kuulla tarinoita siitä, kuinka heitä arvosteltiin aikoinaan kovasti ja kuinka paljon heidän vanhempansa heiltä vaativat.

Silloin tajuat, että heidän ongelmansa ei ole sinun lihomisesi tai sinä, se, millainen olit, vaan heidän ongelmansa on käsittelemättä jääneet asiat, joita he ovat itse kokeneet. Sitten vähitellen sinusta ei tunnu niin vihaiselta, vaan alat sääliä vanhempiasi ja lopulta ymmärtää, miksi he epäonnistuivat kannustamisessasi.

Tällä hetkellä voit toki olla vihainen.

Vierailija:

sudenkuoppa tässä on se, että jos ymmärtää omia vanhempiaan ja heidän kipeyttään, ei se tee heidän toimintaansa millään lailla sallituksi

ap puhuu tästä päivästä ja tämän päivän tiedosta, että isä on narsisti. Keskustelu voi auttaa tai pahentaa asiaa, jos isä oikasti on narsisti, hän tuskin kovasti itseään suostuu reflektoimaan ja ap:sta tulee ilkeä kiittämätön penikka, jolle ei mikään riitä.

Ap:lla on lupa suojella itseään ja perhettään siihen kohdistuvista loukkauksista ja rajattomuudesta. Ap kysyy täällä lupaa olla olematta vanhempiensa kanssa tekemisissä, ja kyllä, lupa on, ei ole pakko.

Vierailija:

i]

kiitos sinulle, että ymmärät! otin asian puheeksi vanmpien kanssa ja toden totta isäni on narsisti, jota äitini suojelee. kun uskalsin asiasta sanoa kuulin kuinka kiittämätön lapsi olen ja minulla ei ole varaa arvosella heitä. kuka jaksaa olla tällaisten ihmisten lähellä?

kiitos sinulle, että ymmärät! otin asian puheeksi vanmpien kanssa ja toden totta isäni on narsisti, jota äitini suojelee. kun uskalsin asiasta sanoa kuulin kuinka kiittämätön lapsi olen ja minulla ei ole varaa arvosella heitä. kuka jaksaa olla tällaisten ihmisten lähellä?





kun otin tämän puheeksi puoli vuotta sitten, eivät ole pyytäneet anteeksi.

vai onko normaalia omalta isältä sanoa, että olet miehekäs (oikeasti kokoa 24) ja sinun äitisi on toista maata, pieni ja siro. ja pilkata, kun yrittää laihduttaa (kun saivat iskostettua että olen lihava) ja huomio isäni on ylilihava itse

Vierailija:

vai onko normaalia omalta isältä sanoa, että olet miehekäs (oikeasti kokoa 24) ja sinun äitisi on toista maata, pieni ja siro. ja pilkata, kun yrittää laihduttaa (kun saivat iskostettua että olen lihava) ja huomio isäni on ylilihava itse

siis kokoa 34