Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit tässä tilanteessa - valokuvaus, kun olet huonoimmillasi
10.07.2024 |
Minulla on tulossa parin kk päästä tilanne, juhlat, jossa olen juhlakalun lähisukua ja varmasti luvassa on kaikenmaailman kivoja yhteispotretteja muiden huutamana: *tulkaahan te nyt kuvaan, niin otetaan teistä kiva yhteismuva* jne.
Mutta, olen tällä hetkellä ihan vieraassa kehossa. Sairastuin, ja kortisoonikuurin takia olen aivan pöhöttynyt. En halua nähdä itseäni kuvissa. Mutta tiedän, että esimerkiksi äitini tekee sitä vitt umaisinta kuvaamista, eli salaa, ja lähettelee niitä myös someensa.
Kysymys: onko tökeröä kieltäytyä ryhmäkuvista, jos niistä tulee vain entistä surullisemmaksi.
Kommentit (4)
Ei ole tökeröä kieltäytyä kuvista. SILTI miettisin kyllä, kummasta on sinulla itsellesi myöhemmin enemmän harmia ja surua: kuvassa olosta vai kuvasta pois jäämisestä.
Ajattelet nyt, että olet sairautsei takia ruma etkä halua siitä muistoa, koska se tekee siut vain surullisemmaksi. Mutta jos et ole noissa kuvissa, niin muistuttaako poissaolosi sitten aivan samasta asiasta joka kerta kun sinä näet (tai joku muu näkee) ne? Pelkään, että niin voi käydä. Ihmismieli on sellainen, että mitä tiukemmin yrittää estää itseään ajattelemasta valkeaa elefanttia, sitä varmemmin se tunkee ajatuksiin.
Arvaan, että et ole ollut sairaana vielä tarpeeksi kauan, että olisit ehtinyt hyväksyä sairauttasi - pari kuukautta ei yleensä riitä. Mutta jos voisit sen hyväksyä, kuvat sinusta tällaisena voisivat muuttua itsellesi surun aiheista voiton merkeiksi: ne muistuttaisivat sinua (ja kaikkia muita) siitä, että sairaudesta ja sen aiheuttamista hankaluuksista huolimatta pystyit ottamaan tähänkin osaa, iloitsemaan läheistesi tärkeitä saavutuksia ja olemaan mukana - olemaan ihminen ja läheinen. Kaikille muille (tai ainakin niille, joilla on mitään väliä) tuo on taatusti tärkeämpää kuin pöhöttynyt ulkonäkö.
Sitten aikanaan kun tämä vaihe on ohi, sinä (ja muut katsojat) voitte miettiä sitäkin, että ihmisten elämään kuuluuu vaiheita, ja nyt oli tällainen, kunnes se meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tökeröä kieltäytyä kuvista. SILTI miettisin kyllä, kummasta on sinulla itsellesi myöhemmin enemmän harmia ja surua: kuvassa olosta vai kuvasta pois jäämisestä.
Ajattelet nyt, että olet sairautsei takia ruma etkä halua siitä muistoa, koska se tekee siut vain surullisemmaksi. Mutta jos et ole noissa kuvissa, niin muistuttaako poissaolosi sitten aivan samasta asiasta joka kerta kun sinä näet (tai joku muu näkee) ne? Pelkään, että niin voi käydä. Ihmismieli on sellainen, että mitä tiukemmin yrittää estää itseään ajattelemasta valkeaa elefanttia, sitä varmemmin se tunkee ajatuksiin.
Arvaan, että et ole ollut sairaana vielä tarpeeksi kauan, että olisit ehtinyt hyväksyä sairauttasi - pari kuukautta ei yleensä riitä. Mutta jos voisit sen hyväksyä, kuvat sinusta tällaisena voisivat muuttua itsellesi surun aiheista voiton merkeiksi: ne muistuttaisivat sinua (ja kaikkia muita) siitä, että sairaudesta ja sen aiheuttamis
Kiitos 💚
Alue: Aihe vapaa
Aina voi kieltäytyä kuvista. Toinen vaihtoehto on että ei mene juhliin.