*** HUHTIKUISTEN VIIKONLOPPU ***

Hei!



Pakkasista kun päästiin niin lunta alkoi tuprutella. Itse pidän lumitöiden tekemisestä todella paljon, mutta niiden tekeminen on vähän niin ja näin nykyään ainakin riippuen lumen määrästä. Siinäpä vastaus yhteen gallup-kysymyksistä. Liikunta on kyllä melko minimissä kun maha painaa ja kiristelee ja supistuksiakin on alkanut tulla aina välillä. En muista esikoisesta, että olo olisi ollut näin hankala näillä viikoilla. Mammajoogassa olen käynyt pari kertaa, mutta siellä se liikunta on lähinnä venyttelyä ja hengittelyä rentoutusharjoituksineen eikä käy rasituksesta.



Vällyjenvälysaktiivisuus omalta puolelta nollassa, miehen puolelta kyllä kiinnostusta riittäisi mutta ei vissiin viitsi vaivata asialla ;D



Synnytykseen valmistautumisesta omat kokemukset esikoisesta oli kuten monella muullakin, että parhaiten menee kun sinne lähtee ihan avoimin mielin kaikkea liikaa suunnittelematta. Omia toiveita kannattaa toki miettiä etukäteen jos niitä on. Ammattitaitoinen henkilökunta on siellä vastassa, ainakin itsellä on luottamus että tietävät miten minua neuvoa hoitamaan homma kotiin. Itsellä oli takaplakkarissa opettelemani rentoutusmenetelmä sekä valmennuksessa annettu neuvo, että silmät pitää pitää auki kun ponnistaa. Ilmeisesti en jälkimmäistä kuitenkaan noudattanut, kun silmiin tuli verenpurkauksia...



Toisen sokerirasitustestin tuloksen perusteella joudun (pääsen?) sitten äitiyspolille ensi viikolla. Hedelmä kapinoi vatsassa kun olen jo omatoimisesti muuttanut ruokailutottumuksiani, vaikka varsinainen ruokavalio-ohjaus on edessä vasta tuolla äitiyspolikäynnillä. Samalla ultrataan ja synnytyslääkäri tekee tutkimuksen. Masentaa kyllä hieman tuo sokeriarvojen tilanne, mutta katsotaan nyt sitten ensi torstain jälkeen missä mennään ja tuleeko polilla käynnistä ihan jatkuva rutiini loppuraskauden ajaksi.



Esikoinen nukkui ensimmäisen yön isojen poikien sängyssä, joten pinnasänky on sitten valmiina uudelle tulokkaalle. PItää kaivella ja pestä ne rimssuverhot säilytyksestä sitten äitiysloman aikana. Tarkoituksena myös ommella uusia lakanoita uudelle tulokkaalle jos vain jaksan.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Terkuin Ghattis ja Hedelmä 31+4

Synnytyksestä... kun odottaa ekaa lasta, niin kieltämättä sitä synnytystä tulee ajateltua aikalailla tai siis varsinkin mietittyä millaista se on oikeesti. Mulla on tosi monet ystävät kertoneet omia kokemuksiaan ja täytyy sanoa, että hurjan erilailla ihmiset kokevat synnytyksen, koska jokainen on oma yksilönsä ja jokainen synnytys on erilainen.



Olen itse yrittänyt psyykata itseäni synnytystä varten; lähinnä juuri niin etten stressaisi sitä vaan luottaisin ammatti-ihmisiin sairaalassa ja omiin vaistoihin ja tuntemuksiin. Mies on lukenut tosi paljon kaikkea vauvaan liittyvää materiaalia ja odottaa, että pääsee kokeilemaan oikeasti sitä miten voi auttaa minua hieromalla ja pyyhkimällä hikeä otsalta yms.



Kaikki täytyy ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. Turhaa synnytystä on stressata etukäteen, koska homma etenee aikalailla omalla painollaan, jos mitään akuuttia ei ilmene. Näin olen yrittänyt ajatella...



Miten muut?

nykyään alkaa jo tähän aikaan väsyttää ja ihan viimestään yheltätoista oon niin valmista kauraa että.. vauva varmaan muistuttelee että kannattais joskus hetki levätäkin. en siis oo enää töissä mutta oon nyt koko tän viikon jo vapaalla ennen äitiyslomaa ja ottanu kaiken irti siitä että saa puuhata pojan kanssa koko päivän. ollaan keksitty kaikkee tekemistä koko päivälle ja iltasin oot sit ihan puhki..



mua ainakin jännittää se tuleva synnytys ihan älyttömästi. eka syntyi sektiolla perätilan vuoksi ja vaikka oon siihen synnytystapa-arvioon menossakin niin silti hirvittää jo nyt.. tavallaan tuntuu että pääsisi jotenkin helpommalla kun sais sen sektion tälläkin kertaa mutta empä tiedä.



joku jo kommentoikin sitä miten neuvolassa on vaikee viritellä mitään keskustelua omista peloista jne eikä tuo minunkaan neuvolatäti mitenkään ihan hirveen innostunu ollu höpöttelemään.. ehkä ajatteli että on kuitenkin kyse aika aikasista viikoista ja ehtiihän sitä. ei vaan oo kiva olla ' yksin' näitten ajatusten kanssa



pikkuneiti on yhä vaan hirmu aktiivinen ja kova liikkumaan ja nojailee kylkiluihin niin että henki meinaa loppua..



täytyy alkaa laittamaan tuota taaperoa yökuntoon. meillä kun se on nyt äiti jonka on kaikki tehtävä...



marie 30+5

En tiiä mikä muhun on iskeny. Eilen leivoin, tein ruokia pakkaseen, imuroin, pesin lattiat, pyykkäsin ja pesin tiskikoneen! Huh..



Tänään oli neuvola, käyn siellä 1vkon välein näiden liike" ongelmien" takia. RR ok, hb 100(!!!) vaikka syön rautaa. Sokeri pissassa +++, sf-mitta 30cm, vauva on pää alaspäin, liikkeet ++, turvotus + ja sydänäänet ++. Ens ke uudestaan..



Su lähen äitini ja lasten kanssa Ruotsiin, ti tullaan. Kivaa päästä pois täältä vähä aikaa.



Isäntä lähti tänään reissuun (ajaa rekkaa) ja tulee ens vkolla, loppuviikosta, ehkä..



Mulla molemmat aikaisemmat synnytykset menny just niinku mä EN suunnitellu. Eli olin ajatellut että halua kaikki mahdolliset kipulääkkeet ja heti!

Esikoisen kanssa 22aikaan illalla rv 36+6 meni vedet kotona, ei suppareita. Saikulle lähdettiin ja olin käyrässä n.1h, ei suppareita, 2cm auki. Isäntä kotiin, minä osastolle. n 4h vesien menon jälkeen mulle iski jumalaton " vatsatauti" eli maha meni ihan sekaisin, ja sit ne kuulusiat supparit alko. Isäntä takaisin ja synnäriin. Jonkin aikaa kestin ilokaasun avulla mutta tilattiin kuitenkin epiduraali. Anestesitlääkäri kun tuli, iski kakkahätä. Kätilö katto tilanteen: " Hui kauheeta, täällä on tummaa tukkaa!" eli puol päätä jo ulkona! 1 ponnistus ja vauva oli ulkona, se siitä epiduraalista..

Kakkosen kansa vedet meni klo 3.35 rv 39+4, ei suppareita. Menin 4h ja alko NE oikeet supparit. Saikulle kun päästiin aloin olee jo tosi kipee. Laittoivat suoraan synnäriin. Salissa oltiin 9.30. Ja 8cm auki! Jumalaton ponnistamisen tarve, kätilö katto tilaneet: " joo, ponnista vaan, vauvan pää on jo puolix ulkona" . 1 ponnistus ja vauva syntyi 9.41 eli 11 min salissa. ja LUOMUNA meni, minunkun piti saada kaikki mahdolliset mömmöt!



Saas nähdä miten kolmosen kanssa menee... =)



Anteex kun vähän innostuin muistelemaan aikaisemmat synnytykset =)



Viikonloppuja!



t. jonzku80 rv 28+3

Täällä vielä ennen nukkumaan menoa.



Synnytyksistä kyseltiin. Mulla eka kesti 20h säännöllisten suppareiden alkamisesta. Alkoivat kun olimme lenkillä koirien kanssa (40+6). Supistuksia tuli heti 5min välein ja parin tunnin päästä 3min välein. Mutta eipä auennut paikat. Olin 3cm auki kun mentiin laitokselle 6h jälkeen. Mä taisin jännittää sitä kipua mikä noista suppareista toki tuleekin. Kipu. Mutta se kuuluu asiaan. Nyt tokalla kerralla kun synnytys alkoi taas suppareilla (40+6) niin osasin " ottaa ne vastaan" . Nojasin seinään käsilläni, jalat harallani maassa ja polvet vähän taivutettuina ja mumisin. Taisi " rentouttaminen" auttaa, sillä kokonais aika vain 8h josta sairaalassa 2h.



Saas nähdä miten käy nyt kolmannella (ja viimeisellä) kerralla. :)



Mulla synnytyssuunnittelu Haikaranpesessä tiistaina. Saas nähdä miltä tuntuu mennä sinne taas kerran miettimään mitä haluaisi yrittää, ja kuitenkaan mikään ei varmaan taas tule toteutumaan.. :) Niinhän se aina. Omalla painolla menee synnytys. Pitää vaan luottaa kätilöön ja tehdä parhaansa.



Öitä ja hauskoja viikonloppuja!



Ramsas rv32

Oli pakko tulla lukee huhtikuisten kuulumisia, kun ei toi uni tule enää silmään. Olen valvonut puoli viidestä asti.



Että närästi illalla. Oli pakko ottaa yksi rennie ennen nukkumaan menoa,kun tuntui kun menin vaaka-asentoon että kurkku on tulessa. Tuli illalla syötyä vähän raskaamman puoleisesti,kun tehtiin miehen kanssa pitsaa.



Eilen meni olo ihan veltoksi,kun pissalla käydessä huomasin alushousuissani pari nuppineulan pään kokoista ruskeaa veritahraa. Soitin äitiyspkl:lle,jossa kyseltiin liikkuuko vauva tms. Sanoivat ettei syytä huoleen,kun verta ei tullut sen enempää, mutta jos tulee lisää pitää mennä sinne näytille. Verta ei enempää tullut, eikä tullut silloin pyyhittäessä paperiinkaan tms. Aloinkin jo miettimään josko veri olisi tullut aaamuisesta " sheivauksestani" .



Käyn tässä viikonloppu kaatsomassa koirani kasvattajan luona koirani pentuja,joita sai 8 kpl. Koirani on siis sijoituskoira,joka sai pennut joulukuussa kasvattajaan luona. Heitä on niin ihanaa nähdä. Muuten aion lepäillä ja naauttia miehen seurasta, kun näin sairaslomalla noi arkipäivät on aika yksinäisiä.



Magdalena & poika rv. 30

Ekan viestin aikana kone tilttasi. Onpa harmittava olo! Maha tuntuu räjähtävän taas käsiin, kävely mummoköpöttelyä, turvottaa, pierettää, ärsyttää. Tunnen olevani postiauton kokoinen ja vielä pitäisi 8 viikkoa jaksaa laskettuun aikaan. ARGH! Vaavillakin nykyisin monta kertaa päivässä hikka. Raukka hytkyy mahassa koko ajan. Itsellä KOKO AJAN nälkä, en käsitä. Syön ns oikeata ruokaa noin 3 h välein eikä se pidä nälkää. Painoakin vaan tulee ja tulee.... mammahousut kiristää rumasti.



Kauhea valitus tuli ;). Kiva kun jaksatte kertoilla noita synnytyskokemuksia, mua ainakin kovasti kiinnostaa. Että eikun kehiin vaan juttuja. Alkaa jo tuo synnyttäminen kovasti kiehtoa. On se luonto nerokas - tehnyt loppuraskaudesta sen verran tukalaa, että kipuakin on valmis kestämään kunhan saa tuon vauvan ulos! :D



t. Niinu ja tyttö 31+6

pidän " lakisääteistä" taukoa muuttohommissa ja päätin pistäytyä naputtelemaan kuulumisia. Eli tässä ollaan nyt viikon verran muutettu enemmän tai vähemmän ja tänään on " finaali" , saatiin esikoiselle lapsenvahti ja saadaan miehen kanssa rauhassa muuttaa tavaroita ja ennen kaikkea keskustella asioista.



Mulla on ollut koko ajan aivan järkyttäviä liitoskipuja, kiitos muuttohommien sekä lumitöiden, joita on ollut pakko päivittäin vääntää. Iltaisin/öisin tulee melkein itku, kun kääntää kylkeä, tuntuu kuin alapää repeäisi siihen paikkaan = (



Neuvolassa kävin torstaina ja nyt painotilanne rv 33 on tasan +12kg alusta lähtien, painoa ei ollut tullut kahden viikon aikana kuin vajaat 300g.Verenpaineet oli arvatenkin kohollaan, kiitos rehkimisen, toisella mittauksella tulos hieman tasoittui 120/77. Hb oli noussut 107 --->127 yhden rautatabletin päiväannoksella. Vauveli on ollut raivotarjonnassa jo viimeiset 3 viikkoa ja toivon mukaan ei enää edes yritä kääntyä väärinpäin. Pää ei kuitenkaan ole kiinnittynyt .

Niin ja se sf-mitta, joka viimeksi oli yläkäyränkin yläpuolella oli tismalleen yhtä paljon kuin 2 viikkoa sitten eli 31,5 cm ja nyt ollaan jo takaisin käyrällä.



Sain mukaani esitietolomakkeen synnärille ja täytin sen jo valmiiksi, koska pieni tunne sanoo että kenties tässä ei huhtikuulle asti olla yhtenä kappaleena. Kunhan saadaan tavarat muuton jäljiltä paikoilleen niin sitten laitan jo sairaalakassinkin valmiiksi.



Synnytyskokemuksista oli puhetta ja mun täytyy myöntää, että mitä lähemmäs h-hetkeä mennään niin sitä enemmän mua jännittää. Ihan sen vuoksi, kun tiedän kokemuksesta, että kaikki ei todellakaan mene niin kuin suunnittelee. Ehkä se on juuri se epävarmuus siitä, kuinka kaikki tällä kertaa sujuu tai jotain.

No, toivottavasti kaikki menee omalla painollaan niin että lopputulos palkitsisi sitten " vaivan" .



Ei vaan, nyt takaisin muuttohommiin, jotta tänä iltana voi todeta, että " ohi on" .



Jaksamisia isojen massujen kanssa = )



Beatitude & Eemeli rv 32+4

Isäntä ja poju nukkuvat päikkäreitä tuossa vieressä, ihana näky :) Pitäisi itsekin mennä pötköttämään josko olo helppaisi, kamala flunssa!



Synnytyksistä on ollut puhetta! Niistä on jotenkin aina niin kiva puhua, vaikkei esikoisen synnytys niin nappiin mennytkään..



Eli mulla alkoivat NE supistukset viikko lasketun ajan jälkeen lauantaiaamuna. Koko päivän supisteli, mutta mulle oli taottu se niin alitajuntaan ettei synnärille kannata lähteä ennen kuin tulee tasan säännöllisesti. No illalla sitten 24 aikaan lähdettiin laitokselle. Pahin pelko oli että laittavat vielä takaisin kotiin. Se on kyllä maailman jännin tunne kun lähdet synnärille positiivisen jännittyneenä, tkä tiedä yhtään mitä tuleman pitää :) Olin onneksi sitten jo 3cm auki, ja päästiin suoraan saliin.

En kuitenkaan loppujen lopuksi auennut kuin 6cm, koska vauva oli väärässä tarjonnassa. 17 tunnin salissa kärvistelyn jälkeen (vauvan sykkeet mm. laskivat liki kokonaan 3 kertaa) mut vietiin lopulta kiireelliseen sektioon. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja komea isäntä syntyi sektiolla KÄSI EDELLÄ (lääkärillekin kuulemma ensimmäinen tapaus joka tarjoaa ensiksi käsipäivää). Itse toivuin sektiosta loistavasti. Jännää oli, että odotusaikana luin kaikki mahdolliset opukset ja lehdet, mutten ikinä yhtäkään juttua sektiosta, koska sen ei pitänyt itseäni koskettaa. Aika on kuitenkin kullannut muistot, ja innolla odotan tämän pikkuisen syntymää. Toivon toki että tällä kertaa pystyisin synnyttämää alateitse..



Tulipas jaariteltua, mahtoikohan kukaan jaksaa lukea :) Muuten täällä olo hyvä! Painoa on tullut nyt se reilu 3kg,ja neuvolalääkäri ens viikolla. Palaillaan sitten taas asiaan!



Vointeja ja isoja masuja täältäkin kaikille toivottelee

Sanna ja " Altti" 29+2

ihanaa, oli sen verran yöllä satanut lunta, että olivat vihdoin saaneet tehtyä ladut (olen tällainen " sunnuntaihiihtelijä" eli ei onnistu ilman valmiita uria... :) jotta pääsi kokeilemaan vieläkö kykenee lykkimään.. muuten ihan hyvä, mutta keuhkokapasiteetti on jo huomattavasti pienempi, joten mentiin sitten ihan " omaa tahtia" .. ja matkakin lyheni huomattavasti. mutta muuten suju ihan hyvin. Minulla kovettaa mahaa aina kun liikun jotenkin, mutta neuvolatäti ja lääkäri vakuuttivat, että EI mitään paniikkia, jos ei koske. toisinaan kyllä kiristää sen verran, ettei tiedä onko se kipua vai mitä, mutta näillä ohjeilla mennään. viimeks kattoi kohdunsuuntilanteen, niin kiinteä oli ja n.2½cm jälellä, joten kai se on sitten uskottava ettei ne " kivuttomat" kiristelyt haittaa.



Kiitos synnytyskertomuksista, vaikka oma synnytys meneekin jokaisella erilailla ja siihen ei voi ennalta vaikuttaa, on kuitenkin mukava lueskella ja saada vähän tietoa, jotta voi edes mielikuvissaan miettiä mitä siellä tapahtuu.



Yhden kysymyksen kuitenkin heittäisin vielä synnytykseen liittyen:

Löytyykö sieltä synnytyssalista /osastolta kaikki " tarpeellinen" eli tarkoitan esim. kaurapusseja (monet ovat kokeneet ne hyviksi kivunlievittäjiksi...) yms. vai pitääkö ne ottaa itse mukaan? entäs miehen eväät, oletteko ottaneet omat vai?? mitenkä??

Kamala flunssa ja olo on ku asfalttikoneen alle jäänyt :/ Kohta pitäs lähteä vielä suunnittelemaan kaverin polttareita tyttöporukassa chicosiin, ihan kiva päästä täältä neljän seinän sisältä pois ihmisten ilmoille. Vaikka olo ei ole mitä parhain mutta eiköhän tämä tästä...



Galluppeihin: Meillä yksi poika joka täyttää 2v 25.2 :) mitä parhaimmassa iässä :DDD ja tästä pyörijästäkin ennustettu poikaa vaikka itellä on kovin tyttömäinen olo :) Ja vällyjen välisiin asioihin..meillä ei ole voitu harrastaa kun supistelee niin herkästi..tosin itellä noi halut ei ees oo kovin korkealla. Miestä välillä pitää ' ' helliä' ' omin konstein ;)



Oma synnytys: supistelut alkoi klo 19 illalla kovan saunomisen ja siivoomisen päälle. Synnärille lähettiin n. klo 23 kun supisteli 2min välein. Kun päästiin haikaranpesään niin olin auki jo 7cm ja kello oli n. puolen yön. Kokeilin ilokaasua mistä ei ollut kovastikaan apua..sitten alkoikin jo ponnistuttamaan ja 30min jälkeen poju syntyi klo 2.17 melko nopeasti meni synnytys ja en olisi ikinä uskonut että olisin ilman epiduraalia selvinnyt siitä (olin varma että otan kaikki mahd. kivun lievittykset mitä talosta löytyy..). Oli mun mielestä helpompi mennä synnyttämään ekaa kun ei vielä tiennyt mitä edessä on mutta nyt ruvennut vähän pelottamaan kun ajattelen koko ajan pahinta ja että jokin menee pieleen :/ tyhmää vaivata päätä sellaisella asialla mihini ei itse voi vaikuttaa.



N11Nu: mä kanssa näen aika usein koviakin pornounia, alkaakohan olla jo joitain patoutumia..heh :)



Vauva pyörii kovasti ja edelleen menee yöt valvoessa eli oon jatkuvasti rätti väsynyt.Maha alkaa jo ' ' vaivata' ' ja kävely sattuu niiiiin maan pirusti.



Jatketaan valitusta myöhemmin..täytyy mennä vähäks aikaa pitää pikkuherralle seuraa ennenkuin äiti lähtee rillutelemaan.



Sanna ' ' poju' ' rv 28+4

Päätinpä minäkin käväistä lukemassa millaisia olotiloja löytyy huhtikuulle tähtääviltä. Luin ja kirjoittelinkin ahkerasti maalismammoihin kun odotin esikoistani, mutta nyt on ollut varmaan sitten muuta puuhaa niin paljon, enkä ole samalla lailla keskittynyt odotukseen, joten ekaa kertaa tätä pikkuista odotellessa löysin tänne sivuille. Samoja tuntemuksia näyttää löytyvän kuin aika monelta muultakin. Mulla on vaan silleen erilainen tilanne, että olen ollut heti raskauden alusta erityisäitiyslomalla (ravintolatyöstä tupakansavun takia) ja tehnyt silloin tällöin oman firmani kuvauspäiviä. Enimmäkseen siis ollut kotona vähän alle 3 vuotiaan esikoiseni kanssa. Tilanne on sikäli vielä mukava, että mies on ollut hoitovapaalla viime vuoden loppuun, joten ollaan saatu oikeen urakalla koko perheen yhteistä aikaa! Johonkin se aika silti vaan kuluu, vaikkei muka olekaan mitään " oikeeta tekemistä" ...



Eli meillä on Maaliskuussa -04 syntynyt poika ja uuden tulokkaan laskettu päivä on 19.4. Pikkuisille tulee siis melko tasan 3 vuotta ikäeroa. En tiedä kumpaa odotan, tyttöä kyllä veikkaan kun on ollut niin erilainen tämä raskausaika, mutta voi johtua ihan vaan siitäkin että odotan toista lastani. Maha tuli jo toisella kuulla (lähinnä varmaan turvotusta) kun esikoisen odotus näkyi vasta viidennellä kuulla edes vähän, samoin pahoinvointia on ollut enemmän, ekasta ei oikeastaan ollenkaan, painoa on tullut vähemmän (lue normaalimmin) kun viimeksi tuli yhteensä 18 kg, nyt olen noin 10 kg raskaampi kuin syksyllä. Kaikki on mennyt kyllä hyvin ja paineet, sokerit jne on kohdillaan. Olen menossa täällä Helsingissä Haikaranpesään synnyttämään, joten toivon hartaasti ettei mikään menekään pieleen, koska sitten ei ole sinne asiaa. Oltiin siellä myös ensimmäistä synnyttämässä ja paikasta jäi hyvä muisto. Perhehuone oli tosi positiivinen juttu, isäkin pääsi heti mukaan vauvanhoitoon ja lähdettiin tähän uuteen tilanteeseen samalta viivalta. En päässyt omimaan vauvaa ja valittamaan että " teet ton ihan väärin, anna kun mä laitan..." . Se olisi muuten ollut varmasti tilanne ilman perhehuonetta. Synnytys nyt meni miten meni. Paniikissa. Rentoudesta en tiennyt mitään. Muistan päällimmäisenä kuinka kiikuin keinustuolissa ja vedin paniikissa ilokaasua taukoamatta ollen ihan pihalla ja ajattelin supistuksen tullessa, että nyt mä sitten kuolen enkä pysty edes sanomaan mitään kun sanat ei tule suusta ulos. Hienoa. Onneksi joku tajusi ehdottaa epiduraalia, koska luulenpa että se oli ainut keino saada minut takaisin maan pinnalle ja rentoutumaan (nukuin tunnin). Nyt olen vannonut etten koske ilokaasuun, kokeilen kävelyä, kaurapussia, palloa, jos päästään ammehuoneeseen niin vettä ja kaikkea muuta tarjolla olevaa + en " tapa" itseäni vaan pyydän epiduraalin kun/jos siltä alkaa tuntua. Muuten ei hommaa sitten voikaan suunnitella, mutta mua kyllä helpottaa kun tiedän mitä synnytyksessä oikeesti tapahtuu.



Tulipas tekstiä. Nyt ruokaa laittamaan pojalle. Kirjoittelen taas kun kerkiän.



Malttia kaikille loppukolmannekselle! Mitä kauemmin kaveri pysyy mahassa, sen helpompi se on sitten ulkopuolella.



Crisantemo 29+2

Valitusta:

- Isäntä lähti pe reissuun ja pe iltana jääkaappi hajosi eli meil on kaikki ruokatavarat partsilla. Onnex ei oo pakkasii...

-Tänään auto tsippasi! Ei kun auto parkkipaikalle ja ajokielto kunnes joku fixumpi on varmistanu mikä siitä on mennyt ja mitä sille pitää tehdä.

- Huomenna eli su lähden lasten ja äitini kanssa Ruotsiin, paitsi että kuopukselle nousi kuume nyt illalla, 38.89!!!



Jiihaa, mitä vielä???? Laiva uppoaa?????



Vauva ainakin liikkuu kovasti masussa mikä tietenkin on hyvä juttu!



Voimia kaikille ja lupaan olla valittamatta noin paljon ens kerralla!



t. jonzku80 rv 28+4

ihana löhöilypäivä tänään.. ollaan vaan oltu eikä stressattu pahemmin mistään (vaihteeksi). poika heräsi yöllä vaan kerran ja mä itseasiassa olin jo valmiiks hereillä joten ei edes haitannu. sit tepsutteli vasta kymmeneltä aamulla meiän sängyn viereen peitto kainalossa ja pyysi päästä syliin.. *liikkis*



sit ollaan vaan syöty, aamupalaa, sit lounasta, äsken pullaa ja maitoa pojille (siis pojalle ja isille ;)) ja nyt noi hupsut pelaa autopelejä xboxilla... ja löhöilty hyvällä omallatunnolla koko päivä.



( . ) viime yönä kramppas toinen pohje niin että on vieläkin hellänä. sinkoilin yöllä sängystä ylös parikin kertaa ja aamulla sit erehdyin vielä venyttelemään niin että tuli kiire ylös peiton alta..

närästäis vähän, johtuu varmaan siitä pullasta =)

rautaa oon nyt ottanu ihan ' vapaaehtoisesti' kun välillä huippaa vähän eikä siitä kai haittaakaan oo.

pikkuneiti luullakseni peppu edellä ja nojailee kylkiluihin kiitettävästi varsinkin iltaisin ja eilen illalla nukkumaan mennessä teki semmosia kuperkeikkoja että.. eipähän tarvii olla huolissaan liikeistä päivän mittaan =)



neuvola vasta melkeen kahden viikon päästä jotta eipä tässä kauheesti ole mitään raportoitavaa. mä jopa toivoisin että pääsis sinne vähän useemmin vaikka tuntuu että ei niistä käynneistä ihan hirveesti saa mitään irti. kai tää on vaan tämmöstä välivaihetta ennen sitä loppurutistusta ja on vaan otettava päivä kerrallaan.



jos vaikka tarjois pojalle taas jotain syötävää ja ehkä haukkais itsekkin :)



marie 31+0

Olemme vähän laiskoina ilmeisesti, kun ketju tippuu tuonne edellisille sivuille ;) Ehkä tämä vaihe raskautta tuntuu henkisesti niin paksulle puurolle välillä, ettei jaksa niitä samoja vaivoja kirjoittaa ylös :D. Mulla ainakin alkaa olla sellainen olo, että olisin henkisesti valmistautunut vauvan tuloon. Mutta en synnytykseen!



SYNNYTYKSESTÄ: Kertokaa kokeneet joitakin hyviä perusvinkkejä sinne synnytykseen. Mua jännittää, kun ei osaa kuvitella niitä supistuksia jne. Turhaa siitä on varmaan hirveästi lukea tai yrittää sitä ennakoida. Synnytys menee sitten niinkuin se menee. Mutta miten kannattaa hengittää kun supistus tulee? No, kai se kätilökin sitten valmentaa siinä vieressä :) Mulla on sellainen ajatus päässä, että koettaisin alussa pärjäillä melko luonnonmukaisesti niistä supistuksista, apuna kokeilisin ilokaasua. Sitten kun ei enää kestä, niin pyytäisin jotakin tehokkaampaa apua. Mutta etten heti ovella karjuisi sitä epiduraalia, vaan koettaisin rauhoittaa itseni siihen tilanteeseen ja käsitellä sitä kipua. Kohdata sen. Onko ihan utopistinen ajatus??



Joku jo aiemmin mainitsi nuo seksiunet. Mulla alkaa olla niitä harva se yö, ja vähän rassaakin välillä. Kauheeta pornoleffa-meininkiä ;) Heheheeh! Sentäs unissaan tapahtuu jotakin ;) Aamulla vaan on monesti aika levoton olo!



Tylsää olla kotona yksikseen, kun mies on töissä. Pitäis kai keksiä jotain menoa kaupungille tms. Lunta vaan pyryttää aika lahjakkaasti.



Hauskaa viikonloppua kaikille!



t. Niinu ja tyttö 31+5

Moikka,



Enpä olekaan aktivoitunut kirjoittamaan aiemmin, mutta nyt päätin innostua ; )



Luulenpa, että tämä vaihe raskaudessa on jossain määrin tylsä, tai itse ainakin koen sen niin. Vielä on kuitenkin kymmenisen viikkoa jäljellä, mutta olo ei enää kuitenkaan ole mitenkään mainio. Tai itseäni ainakin rassaavat supistelut ja iso vatsa, olo on suorastaan järkälemäinen...



Tämä on siis toka raskauteni, esikoinen on kolme. Ja nyt kyllä todella tunnen olevani raskaana ja odottavani, edellinen meni aivan heittämällä! Olen kyllä vielä töissä, mutta oloni huomioiden, en usko jaksavani vielä 6 viikkoa ahertaa...



Mutta ei pitäisi valittaa, lopputuloshan on kuitenkin ihana ; )



Synnytykseen valmistautumisessa en osaa neuvoa kuin ottamaan asia löysin rantein sen kummemmin suunnittelematta etukäten... Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kun ei niihin asioihin kuitenkaan valtavasti pysty vaikuttamaan.



Sellaisia juttuja työpäivän lomasta, onneksi on perjantai!



Hauskaa viikonloppua!

Hurlumhei 28+2

Ei ole kyllä itekään tullut viimeaikoina pahemmin kirjoiteltua, mutta kun yksinkertaisesti ei mitään kerrottavaa tapahdu. Neuvolassa tulee käytyä kolmen viikon välein, joten harvoin sieltäkin niitä uutisia tuleepi.



Tämän päivän jälkeen enää neljä kokonaista viikkoa töitä :D Kieltämättä olo alkaa olemaan kuin tankilla, vaikka tuo maha on vielä melko pieni. Ihan sama mitä tekee, niin siihen liittyy puuskutus. Mutta toisaalta todella hurja ajatus, että mikäli kaikki sujuu hyvin, niin meillä olisi vauva n.7-11 viikon kuluttua! Hirmuisesti kyllä olisi vielä hankittavaa. Kotoa kun löytyy tosissaan vaan ne vaunut ja jokunen vaate ja vaippa. Mutta kaipa sitä sitten äitiyslomalla ehtii... jotenkin jo nyt tuntuu, että mitähän hommaa sitä sitten keksii moiselle lomalle ettei totaalisesti tylsisty.



Synnytystä en hirmuisesti ole ajatellut, enkä viitsikään. Luotan siihen, että kaikki menee omalla painollaan :D Mutta jatketaampa hommia, kai tuo lounastauko on jo tullut käytettyä...



Coltsfoot ja Elsa 30+5

vielä linkkiä:



http://www.iltalehti.fi/uutiset/200702025686454_uu.shtml



(liekkö toimii). 6.6 kiloisesta vauvasta. Näppärää :D

Raapustelenpa jotain näin töiden lomasta.



Tuossa edellinen pino



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9467591&p=3&tmode=1&smode…





Laiskottaa tosiaan,pinoja tulee kyllä luettua,mutta mitään kirjoiteltavaa ei tunnu olevan.



No joku kyseli lapsista: mulla siis 3 poikaa -96,-99.-03 ja rakenne ultran mukaan todennäköisesti neljäs poika on tuloillaan,vaikka olinkin ihan varma alussa että tyttö tulee.



Synnytykset menee yleensä miten menee,suunnitella voi ja ihanaahan se ois jos ne suunnitelmat,haaveet ja toiveet sitten toteutuu.Minä en etukäteen ole synnytyksiä juuri suunnitellut,mennyt vähän sillä mielellä että katotaan mitä tuleman pitää.



Synnytykset mulla on mennyt luomusti, supistukset on aina tuntuneet alaselässä ja siihen on auttanut se että kun olen sängyllä ollut puoli istuvassa asennosa ja mies on pitänyt kättään selän alla (raukalla on varmaan ollut käsi ihan turra) ja sitä vasten olen selkää (notkon kohtaa) painanut.Sillä lailla olen saanut itseni rennoksi ja hengittelykin on ollut " helppoa" .

Ilokaasua olen kerran kokeillu,mutta siitä tuli vain huono ja oksettava olo. Olempa alkuvaiheessa jotain lastenloruakin hokenut supistusten aikana niin olen muistanut hengittää.



Nyt takaisin töiden kimppuun,ensi viikko olisi töitä ja sitten alkaa LOMA =)



edram ja himppu 30+6