Miksi ihmiset pyytää käytetyistä tavaroistaan ihan järkyttäviä hintoja?

Vierailija kirjoitti:

Yhtään kukaan ei pidä Nanson rytkyjä keräilyesineinä.

Sinulla näyttää olevan haasteita tuon lukutaidon kanssa. Myyjä kertoi juuri että mikään muu kuin Nanso ei mennyt kaupaksi vaikka niihin oli lyöty hinta jolla ei ole mitääm tekemistä käyttöarvon kanssa.

1/10 hinnalla saa siistimpiä ja uudempia vaatteita jos niitä käyttöä varten ostaisi joten tässä on kyse keräilyharvinaisuuden hinnasta ja kysynnästä.

Roikkuvathan rikkaat mammatkin facen kirpputoreilla ja ostavat muutaman tietyn merkin käytettyjä lastenvaatteita uutta kovempaan hintaan.

Niinpä. Sihteeriopistossakin pyydetään käytetystä tavarasta huikeita summia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn huvikseen kiertelemässä kirppareita ja kierrätyskeskuksia, niitä löytyy lenkin varrelta mukavasti. Olen huomannut, että hintoihin on tullut selvästi tolkkua. Eivät ylihintaiset tuotteet ainakaan täällä mene kaupaksi, joten jokainen voi tietenkin pyytää mitä haluaa, en usko että löydät ostajaa.

Kannattaa kaikkien pitää tuo mielessä kun lähtee myymään jotain, ei ihmiset ole niin tyhmiä että maksavat mitä tahansa, saa käydä aikamoinen tsäkä jos saat ylihintaa yhtään mistään. 

Minulla on kasapäin käyttämättömiä aitoja suomalaisia astioita. Siis Suomessa tehtyjä kymmeniä kymmeniä vuosia sitten. Yhdessäkään astiassa ei ole mitään vikaa, kun ovat olleet vain vitriinissä. Osan olen perinyt ja osan ostanut aikoinaan uutena. Yritäppä laittaa Arabian kahvikupille, asetille ja leipälautaselle yli 7 euroa, niin ei mene kaupaksi, siis osalle t

Olet just sellainen ylihinnoittelija, josta ap puhuu. :D Todellisuudessa niiden sun kippojen ja rääsyjen arvo on todellakin vain sen pari euroa.

Miettinyt samaa huutokaupoissa. Kierrätyskeskus on best. Golfmailasta maksoin 3, toisesta 5 e. Toimii.

Minun pitää saada käytetystä tuotteesta uuden tuotteen hinta mutta minun ei tarvi maksaa käytetystä uuden hintaa niin minulle pitää laskea hintaa

Hinta on syy etten ostan kaikki uutena. Koskee myös design kalusteita sekä muita merkkituotteita.

Hinnoittelu on vaikea laji. Juuri ostin Fidasta  uutena lähes satasen maksavan, erittäin hyvälaatuisen, minttikuntoisen t-paidan hintaan 2,80. Ja siellä sentään joku tekee sitä työkseen. Varmaan ajatteli, että kaikki t-paidat maksavat uutena max kympin. Pelkällä ensihipaisulla tunsin, että nyt on laatuvaate. Välillä on tosiaan järjettömiä hintoja toiseen suuntaan, mutta edelleen kyllä on löytöjäkin tarjolla. Ylikalliit hinnat ovat yleensä aina omistajan idea, kun tunteet sekoittavat pään. 

Kirppisten kiertelystä meni maku siinä vaiheessa, kun sinne tuli kaikenmaailman Temun ja muiden kiinakauppojen luokattoman huonot rääsyt myyntiin kymmenkertaisella hinnalla alkuperäiseen nähden. Jos löydän rekistä yhdenkin kiinakaupparievun, siirryn heti seuraavalle. Usein toiselle kirppikselle kokonaan.

Ihan saman kysymyksen voi esittää mikä koskee elektroniikkaa ja elintarvikkeira mitä myydään ylikansallisten brändien toimesta joiden materiaali-/valmistus -hinta kohoaa monia kymmeniä prosentteja. Nykyisessä markkinataloudessa puitteet kerskakulutuksen kasvulle ei synny tarpeesta vaan yltiökylläisyyden tavoittelusta ja statuksesta jota ohjaa himot ja halut. Tulisi ajatella egologisemmin kestävänkehityksen kannalta kulutustottumuksiiaan ottaen huomioon myös ne reppanat jotka tuotteita valmistaa alipalkattuina kehitysmaissa sidoksissa ylikansallisiin toimintatapoihin tuottaa tavaraa suhteellisesti maksamalla parempia palkkoja joita kehitysmaassa kyetään rahoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Laittavat mukaan tunnearvolisää. Ihan samalla tavalla kuin ihmiset, jotka laittavat vuokralle tai myyntiin asunnon, jossa ovat itse asuneet. "Tää on ollut niin ihana mekko/astiasto/asuinpaikka."

Asuntoa etsiessä mä en mene enää asuntonäyttöihin missä omistaja esittelee tai on edes paikalla. Oon saanut kuulla ihan tarpeeksi omistajan lätinöitä kuinka onnellista elämää perheensä on viettänyt juuri tässä asunnossa. Ja kaikenlaista omaelämänkerrallista jaaritusta. Jos koskaan taas ostan asunnon niin näyttöön ainoastaan välittäjän kanssa.

En asu Suomessa niin en tiedä kuinka näytöt tapahtuvat siellä. Mutta näin meillä.

150e tunti käytetystä tavarasta on liikaa

Vielä 90-luvulla kolmasosa nykyisestä kirpparitavarasta olisi mennyt suoraan kaatopaikalle. Nyt rahaa yritetään saada rikkinäisestä loppuun kuluneesta rojusta. Ihan samoin kuin ei pulloja ja tölkkejä. Keränneet 90-luvulla kuin lapset ja kylähullut. Suomalaiset ovat köyhtyneet. Kirppareilta ei osta mitään kuin epätoivoisin. Oikeasti pienituloisen ei kannata todellakaan ostaa jo loppuunkulunutta rojua. 

Mun kokemus taas on, että kaikki pitäisi antaa ilmaiseksi. Kun mieluusti antaisinkin, mutta en jaksa viedä niitä sinne kirpparille, silitellä vaatteita, siivoilla pöytää jne. Ja maksaa päälle siitä pöydästä. Siksi heitän pääosin roskiin tosi hyvääkin tavaraa. Mm. lasten ja teinin merkkivaatetta, vähän käytettyjä juhlakenkiä jne. Joskus vien UFF:n laatikkoon. Ei vaan ihan oikeasti huvita jossain pisteessä tuo nappikauppa. Vaiva ja saatu raha ei oikein kohtaa.

Jotkut sanoo, että myy netin kautta. Se vasta mukavaa onkin. Hakijaa ei näy, olemattoman pienestä hinnastakin pitää vielä vääntää ja pahimmat keksii tuotteesta näkymättömiä vikoja, jotta vielä siitä minimihinnastakin laskisin lisää. Tekisi mieli sen ostajan nähden potkia se tavara tuusannuuskaksi ja sanoa, ettei se ole enää myynnissä. 

Esimerkki viimeistä: Ostin lapselle tosi kauniin Tunturin pyörän apupyörillä. Siis ihan uuden. Ostin vaan liian pienen ja jouduin jo seuraavana keväänä laittamaan sen myyntiin. Pyörä oli mielestäni täysin virheetön ja uutta mallistoa. No, päätin laittaa hinnan niin alas, että se menee heti ja joku hakee sen pois. No, heti siihen tarrasikin joku äiti ja tuli yksin ovelta hakemaan. Alkoi marina, kun on rahat niin tiukalla jne. Eli yritti vielä tinkiä lisää. Lopuksi kysyi, saisiko pyörän kanssa kyydin kotiin kaupan päällisiksi. Kävi ilmi, että asuu yli 10km:n päässä. Bussilla kyllä pääsee kaupungissa. Hintaa pyysin 20 EUROA! Siis kaksikymppiä vuoden vanhasta pikku-Tunturista ja olisi pitänyt vielä 20km kuskata omaan laskuun ja käyttää lähes tunti arvokasta aikaa. Teki mieli ottaa pyörästä kiinni ja rikkoa se sen typeryksen edessä. Sanoinkin, että ottaa sen pyörän ja maksaa 20 Euroa tai vedän sen palasiksi roskiin, koska en ole sen 20 Euron tarpeessa, jos menee näin vaikeaksi. 

Ihmiset ovat ahneita tai sitten heilä on tunneside esineeseen. Tinkiä pitää reilusti, koska hinnoissa on reilusti ilmaa. Katsokaa vaikka Huutokauppakeisarista kuinka tingitään. 

Me myymme aina liki ilmaiseksi, koska haluamme tavarasta nopeasti eroon, emme tehdä tiliä.

Hinnoittelun perusteella voi helposti päätellä  kumpaan kategoriaan myyjä kuuluu: niihin, jotka haluavat päästä turhasta tavarasta eroon vai niihin, jotka myyvät saadakseen lisätuloja. 

Vierailija kirjoitti:

Hinnoittelun perusteella voi helposti päätellä  kumpaan kategoriaan myyjä kuuluu: niihin, jotka haluavat päästä turhasta tavarasta eroon vai niihin, jotka myyvät saadakseen lisätuloja. 

Ei niissä lisätuloissa mitään pahaa ole, eikä köyhyydessäkään. Osuvasti voi hinnoitella vaikka haluaisikin lisätuloja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan saman kysymyksen voi esittää mikä koskee elektroniikkaa ja elintarvikkeira mitä myydään ylikansallisten brändien toimesta joiden materiaali-/valmistus -hinta kohoaa monia kymmeniä prosentteja. Nykyisessä markkinataloudessa puitteet kerskakulutuksen kasvulle ei synny tarpeesta vaan yltiökylläisyyden tavoittelusta ja statuksesta jota ohjaa himot ja halut. Tulisi ajatella egologisemmin kestävänkehityksen kannalta kulutustottumuksiiaan ottaen huomioon myös ne reppanat jotka tuotteita valmistaa alipalkattuina kehitysmaissa sidoksissa ylikansallisiin toimintatapoihin tuottaa tavaraa suhteellisesti maksamalla parempia palkkoja joita kehitysmaassa kyetään rahoittamaan.

Luuletko tosiaan suomalaisen hyvinvoinnin kiinnostavan maailmalla ketään? Kehitysavusta kiitokseksi avustuskohteet tukevat Venäjää. Minua ei kiinnosta tippaakaan kehitysmaan hikipajan duunarin työolot.

Juu huomannut saman. Torissa joskus etsinyt jotain ja sen jälkeen verrannut netissä koti- ja ulkomaisia nettikauppoja. Ulkomaisista nettikaupoista saa hyvin usein saman tuotteen kuluineen halvemmalla ja vielä kotiovelle. Mutta eihän siinä mitään ja kuten sanottu pyytää saa mutta kenenkään ei tarvitse ostaa.

Kotipaikkakunnallani on tosi iso ja hyvä kirpputori. Siellä on tullut kierreltyä paljon ja tehnyt monia loistavia löytöjä. Pääosin hinnoittelu on ok ja myyjät ovat tietoisia siitä kuinka paljon jstkn tavarasta on kohtuullista pyytää. Itse etsiskelen lähinnä tiettyjä vanhoja astioita yms sekä kodin tavaraa esim. valaisimia, tauluja, huonekaluja jne. Olen tehnyt aivan mielettömiä löytöjäkin design huonekaluista joiden arvoa ei ole ymmärretty hinnoittelussa.

Silloin tällöin sattuu kyllä pöytiä joissa on suht vaatimatonta roinaa, mutta hinnat ovat aivan poskettomia. Niiden kohdalla aina ihmettelee, että mitäköhän myyjä oikein ajattelee..  ja usein käsialasta päätellen vanhempi naisihminen. Luulisi, että pöydän huono tuotto ohjaisi hinnoittelemaan jatkossa järkevämmin.