Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

neljän lapsen perheet! Onko rankkaa? Meille 4. tulossa :d

Vierailija
09.09.2008 |

Meinaa paniikkia pukata, vaikka lapsi haaveissa olikin. Vanhin 8v ja nuorin pian 2v. Hulluko tässä on :P

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä on ihan hyvät ikäerot, joten etteköhän te pärjää. Meidän arki on suurimmaksi osaksi aika rentoa.

Vierailija
2/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nooo, oli se tietenkin. Mutta on sitä elämässä muutakin rankkaa.

Meillä on ikäerot hieman lyhyemmät ja kyllä neljännen kohdalla huomasi, että väsytti alussa aika paljon.



Mutta rankinta minusta on ollut siinä vaiheessa kun lapset kasvoi ja sattui samaan rytäkkään korvatulehduksia, vesirokkoa, nilkan murtumaa jne..

Samalla olisi pitänyt venyä isompien juttuihin ja hoivata pienempää. Kummasti oppi organisoimaan ja jättämään turhat pois elämästä.



Olen tainnut unohtaa jo pahimmat jutut, joten tämä saattaa kuulostaa ehkä liian positiiviselta. Mutta rankkaa ja antoisaa. Suurta rakkautta, mutta suurta huolta. Välillä pelkoa, että haukkasiko liian ison palan ja kykeneekö kaikille antamaan yksilöllistä huomiota.



Mutta onnellisia olemme, että uskalsimme tämän ratkaisun tehdä. Ei ole jäänyt turhaa aikaa miettiä tyhjänpäiväisiä kun elämä on sen verran täynnä sitä "oikeaa elämää". Lapsien kasvettua on jäänyt aikaa myös omille harrastuksille.



Hienoa on katsoa nyt lapsien ollessa isompia, kuinka lämpimät välit heillä on toisiinsa.



Onnea sinulle valtavasti neljännen odotukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihanaa on kun on lapsia talo täynnä, tosin se meteli ei aina ole niin ihanaa..



Eniten vaikeuksia on tuottanut se kun isommat lapset ovat jo 8&9 ja molemmilla, toisella enemmänkin, on oppimisvaikeuksia, on rankkaa saada aikaa ja mielenrauhaa hänelle, siinä metelissä. Usein teemme läksyjä ulkona satoi tai paistoi..ainoa hiljainen paikka. Lisäksi isojen harrastukset vievät aikaa, vaikkei isoilla olekaan kuin 1 harrastus molemmilla mutta niissäkin menee useampi ilta.



Sitten on asia erikseen myös se että kun vauvan kanssa yöt valvot enemmän ja vähemmän niin aamulla on joka tapauksessa aikainen herätys kun isommat herätän ja hoputan kouluun. Vaikka vauva nukkuisikin mukavasti vielä pitkään sitten aamusta..



Hermoja myös vie uhmaikäinen joka on varsin villi ja vilkas, ja näiden pienten päiväunet menevät totta kai ristiin lähes joka päivä eli omaa aikaa ei ole enkä kotitöitä tee enää juuri lainkaan, en jaksa. Toki pakolliset, tiskit ja pyykit ja ruokaa laitan mutta ei puhettakaan mistään "siivouspäivistä"



Kaikenkaikkiaan päivääkään en vaihtaisi pois, mutta lisäapu erityisesti juuri siivoamisen kanssa olisi enemmän kuin tervetullutta!



t. 4 lapsen äiti

Vierailija
4/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan ihanaa. Vauva on, joko super kiltti tai sitten osaan hoitaa vauvoja vasta nyt komen harjoituskappaleen jälkeen ; ) vanhin 8v. hoitaa (mielellään) vauvaa. Tekee jo viidettä mieli vaikka vauva vasta 5kk. (ei ois uskonut)

Arki ei ole kummemmmin muuttunut. Tosin olen vielä äippälomalla...

Vierailija
5/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole vielä oppinut sulavasti hyppimään legoläjien yli:)



Paras siivouskeino on ummistaa silmät tai himmentää valoja.



Meillä myös oppimisvaikeuksia ja sama ongelma, ettei meinaa löytyä tarpeeksi rauhallista paikkaa keskittyä läksyihin.

Vierailija
6/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä isot lapset siivoaa myös pienten lelut, ja minä vain imuroin ja luuttuan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ainakin. On murkkua ja uhmaikäistä ja pientä vauvaa eikä sitä äiti mitenkään riitä kaikille. Miehen kanssa meni sitten suhde puihin neljännen jälkeen. Lapset on ihania,mutta kyllä mä vähän harmittelen että eikö tosiaan vähempi riittänyt.

Vierailija
8/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sepä siinä munkin mielestä on vaikeinta kun on niin eri-ikäisiä lapsia, ettei saa mitenkään arkea sujumaan ilman melkoista sumplimista että kaikki saadaan sujumaan. Esim lomat on haasteellisia kun isot kaipais ihan jotain muuta kuin pienet, päiväunia, ja säännöllisyyttä, isot sitten toimintaa ja sen sellaista. Ja sitten kun jaetaan porukkaa, tyyliin isä isojen kanssa min pienten kanssa tai toisin päin niin ei se kivalta lomalta tunnukaan...



Isot on jäänyt paljosta paitsi, tosin myös saaneet paljon toisenlaista, elämänkokemusta, ja erityisesti saavat kokea suuren ihmeen, raskauden ja syntymän ja pienen vauvan joka vie isoilt koko sydämen. On hellyyttävää seurata isojen sisarusten hoivaa pieniä kohtaan :).



Miehen kanssa meiltäkin meni ekat 6-7kk ihan puihin, ei juuri puhuttu mitään, siis ei jaksettu, ei ehditty, aina oli jollain muulla kovempi ääni. Seksikin jäi liki kokonaan.



Mutta nyt kun kuopus on 10kk alkaa elämä taas maistua!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun ovat noin pieniä vielä MUTTA en kadehdi YHTÄÄN heitä joilla 4 teiniä - siinä vasta oikeesti luulee että kohta pimahtaa ja mulla on "vain" teiniä (+ yksi 4v). Tätä ei tule ajatelleeksi silloin kun lapsia hankitaan ja suunnitellaan että 10v päästä vasta alkaa se RANKKA osuus.

Vierailija
10/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten teillä neljäs lapsi on vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseen?

Tiedän toki ettei raha ole tärkein asia lapsimäärää mietittäessä mutta toki sitäkin tulee mietittyä, etenkin kun olen kotiäitinä ja tarkoitus ollakin kunnes kaikki lapset koulussa joten tuota taloudellistakin puolta ajattelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rankkaa ei ollut iin kauan kun olin kotona alsten kanssa. Nyt kun olen ollut pari viikkoa töissä on ollut rankkaa. Lapset roikkuu kimpussa koko ajan kun olen kotona eli ei yhtää omaa aikaa ja mies ei tajua että senkin pitäisi tehdä kotona jotain. Ja kun tähän osui vielä vatsatauti niin tuntuu kyllä etä on ollut elämäni rankimmat pari vikkoa. Toivon etä tilanne helpottaa kunhan olen ollut hiukan pidempään töissä. Niin ja töihin oli pakko lähteä kun talous ei meillä vaan kertakaikkiaan kestänyt minun kotona olemista. Nyt kyllä rahat riittää hienosti.

Vierailija
12/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilä on neljä ,bvanhin on 5v ja nuorin 6kk..eikä ole rankaa..se on apaljon asenne kysymys ja tietty vaikuttaahan siihen mmmonen ihan pikkusiet on..meillä tytöt on kilttejä ja elämää elämme ihan kuijn kolmen tai kahden kanssa..mutta auto vain muuttui tila-autoksI=)



meillä kaikki jopa nukkuu päikkärit samaan aikaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli rankkaa kun kolme nuorinta oli niin lyhyellä ikäerolla. Vanhin oli jo iso 7v kun kuopus synty. Halusi ja tarvitsi jo eri juttuja kuin pienemmät. En muista paljoa kahden nuorimman vauva ajasta. Kakkonen hyvin vaativa lapsi. Kakkonen ja kolmonen sairastelivat jatkuvasti. Nelosella ilmeni synnytyksen jälk vakava tauti. Nyt onneksi kaikki ok. Mies teki sillon pitkiä päiviä eikä minulla ollut ulkopuolista apua(anoppi kulki säännöllisesti haukkumassa kuinka laiska olin. Ei auttanut edes sillon kun olin pahassa mahataudissa. Ei antanut edes lapsille valmista ruokaa, minun haukkuminen riitti hyvin. Elämä tuntu helpola kun kukaan ei ollut sairas ja oli norm arkea

Vierailija
14/19 |
15.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille myös tulossa yllätyksenä 4. lapsi, jos vain kaikki hyvin menee. Vanhin on 8v, sitten 6v. ja pian 2v.

Koskas sulla on laskettu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
15.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

7 v ekaluokkalainen, 6 v eskarilainen, kohta 4 v kerholainen sekä pian 2-vuotias kuopus.



Välillä on hulinaa, sotkua, väsymystä tai rahapulaa, mutta pääasiassa nautin täysin rinnoin tästä toivotusta katraasta!



Meillä eloa ja oloa helpottaa se, että mies osallistuu ihan täysipainoisesti lasten hoitoon, eli minulla on myös joskus omaa aikaa. Lisäksi päivisin tapaamme paljon kavereita ja käymme kerhoissa, siellä saavat niin lapset kuin kotiäitikin seuraa (ja pääntuuletusta).



Rahajutuissa helpottaa se, että ostimme maalta halvan vanhan talon, jota remppaamme pikkuhiljaa. Tottakai asuisin mieluummin jossain luksuskämpässä, mitä ei tarvitsisi laitella, matkustelisin ja ajaisin hienolla uudella autolla, mutta kaikkea ei voi saada, ja meille tämä perhe on kuin lottovoitto!



Reilun vuoden päästä olen 33-vuotias ja kuopus tulee 3 v, sitten vien kaksi nuorinta tutulle hoitajalle ja menen toteuttamaan itseäni työelämään (kunnianhimoa riittää myös sillä saralla).

Vierailija
16/19 |
10.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kuitenkaan mitään erityisen rankkaa ole elämämme. Lapset 11, 9 ja 2 vuotta sekä 5 kuukautta vanhat. 2- vuotias on melkoinen hulivili, joten vauhtia ja meininkiä riittää! Ihanaa elämää!

Vierailija
17/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta olen kuullut myös, että 4. on se "helpoin". Nyt meidän neljäs on jo 2,5 v ja viime aikoina on mennyt ihan hyvin. Alkuun oli todella rankkaa, kun vauva vaatii vauvan jutut ja vanhimmille lapsille piti "opettaa" kaikenlaista, esim. uimaan ei opi, jos ei käy uimassa. Ongelma oli, ettei meinannu löytyä aikaa kaikkeen, kun vauva jo pienenä hyvin vaativa.



Toinen raskas juttu on nämä sairastelukierteet. Silloin on kovilla!



Kolmas asia, mistä edelleen koen, etten riitä, on syli. Kaksi kainaloon, yksi syliin, yksi?, mutta kaikki haluaa silti aina samaan aikaan... Yritän siksi välillä päiväsaikaan "napata" jonkun syliin ja halia oikein kunnolla.



Silti ajattelen, että elämämme on lapsineen antoisaa. On ihanaa olla neljän lapsen äiti. Lapsista on iloa toisilleen ja meille vanhemmille, heistä on seuraa toinen toisilleen, he oppivat todellakin sosiaalisia taitoja, esim. oman vuoron odottamista ja muitakin taitoja, esim. koulua ajatellen, vähän kuin huomaamatta.



Olen sitä mieltä, että niin kuin päiväs, niin on voimas. Rankkaa päivää varten sulle annetaan vielä enemmän voimia. Muista myös armollisuus itseä kohtaan. Kyllä sä pärjäät!

Vierailija
18/19 |
09.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä myös nelonen tulossa, yllätys sellainen. Täällä meillä asustelee just 5 vuotta täyttäny, 3 vuotias, 1 vuotias joka on vauvan syntyessä 1,10 kk. Ja mä en ole pitänyt meidän arkea millään tavalla rankkana vaikka vetovastuu on pääasiassa mulla. Tämä on ollut pikemmin aikas ihanaa aikaa ja nyt pienen shokin jälkeen oikein odotan että saa sen pienen nyytin taas syliin. Vaikka alku tulee varmasti rankkaa olemaan.

Vierailija
19/19 |
10.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma tilanteeni oli se, että hoisin kaikki lapset itse. Mies oli paljon matkatöissä, joten olin aika paljon yksin.

Tilanne olisi varmaan ollut eri jos olisin vienyt isommat hoitoon.

Mutta. Hankaluutena koin juuri tuon, että isommille oli vaikea järjestää toimintaa. Eli viedä luistelemaan ja uimaan.

Toisaalta hyvin ovat oppineet silti, vaikka uimaan pääsivät vasta 5 vuotiaina ja luistelemaankin oppivat vasta saman ikäisenä. Nuorimmat taas ovat päässeet jo ihan pienestä asti uimahalliin ja luistelemaan ja tekemään joukon jatkona muutakin, joten ovat oppineet nämä taidot paljon nuorempina.



Positiivista asiassa oli se, että kun oli pakko opetella kulkemaan kaupoissa kaikkien neljän kanssa, pärjäsi heidän kanssaan joka paikassa. Oppi organisoimaan ja hallitsemaan tilanteet ja lapsetkin oppivat käyttäytymään kun oli pakko pitää keidät "kurissa". Eli oli aika tiukat rajat ja säännöt, mitä sai tehdä ja äitiä piti ehdottomasti totella jos sanoin ei.

Eli ei mitään syöksyilyä parkkipaikoilla, ei kaupoissa vaeltelua vaan sievästi kärryjen vieressä piti kulkea porukalla yms.



Ja raha. Oma valintamme, että olimme tiukilla. Olemme tavallinen duunariperhe ja olin kotona monta vuotta. Kaikki meni, mitä tulikin. Ja nyt kun ovat isompia, tilanne on ihan sama. Mutta pärjätty on, vaikka kaikki tavara ei ole kalleinta ollutkaan. Paljon olen oppinut leipomaan ja tekemään itse ja korjaamaan vaatteita, vaikka en perusluonteeltani pullantuoksuinen mamma olekaan.



Ja raskasta. Ei silloin kun kaikki olivat kotona ja hoisin heidät itse. Mutta kun menin töihin ja ensimäiset lähtivät kouluun. Silloin tuli jo muutakin, mihin ei riittänyt se,. että pyöritään kotiympyröissä. Lisäksi harrastuksia, mihin piti kuskata ja keksiä toisille sillä aikaa virikettä kun odotettiin isompia hallilta yms.



Tilanne olisi ollut toinen jos puoliso olisi tehnyt päivätöitä ja tullut kotiin aina klo 16. Ja lisäksi jos isommat olisi olleet hoidossa. Mutta toisaalta tämä on opettanut paljon ja luotan omaan organisointikykyyni. Välit lapsiin ovat läheiset, koska olen paljon viettänyt aikaa heidän kanssaan ja elänyt sitä arkea, vaikka välllä väsyneenäkin.



Monenlaista on tullut vastaan ja on tulossakin kun lapset ovat tulossa murrosikään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan kahdeksan