Selittäkää miksi osa osaa nauttia työnteosta ja toisille se on vain ns pakkopullaa?

Valinneet väärän alan.

Jos valitset oikean alan, pidät myös työstäsi. Itse olen tutkija, jolle työ menee kuin harrastuksesta, josta kuitenkin maksetaan palkkaa. Tekisin tätä muutenkin vapaa-ajalla. Totta kai kaikkiin töihin liittyy tiettyjä osa-alueita ja toimia, jotka eivät ole niin miellyttäviä, mutta kyllä sen kokonaiskuvan pitää olla mieluinen, että voi oikeasti työstään pitää. 

Itse ajattelen että ei jokapäivä voi olla se paras päivä mutta pääsääntöisesti nautin työntekemisestä.

Kaikki ei pääse töihin jotka heitä kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos valitset oikean alan, pidät myös työstäsi. Itse olen tutkija, jolle työ menee kuin harrastuksesta, josta kuitenkin maksetaan palkkaa. Tekisin tätä muutenkin vapaa-ajalla. Totta kai kaikkiin töihin liittyy tiettyjä osa-alueita ja toimia, jotka eivät ole niin miellyttäviä, mutta kyllä sen kokonaiskuvan pitää olla mieluinen, että voi oikeasti työstään pitää. 

Tosin sanonta kuuluu myös niin että jos teet harrastuksesta työn, et muuta teekään kuin töitä. Mutta olen siis samaa mieltä kanssasi kyllä. (Kun yleensä sanotaan että jos valitset mieluisan työn, et tee päivääkään "töitä".)

Olisi loistavaa, jos työskentelisi sellaisessa työssä joka aidosti kiinnostaa. Luultavasti jo sellaisen alan opiskeleminen maistuisi aivan toisella tapaa kuin hälläväliäopinnot.

Itse en sellaista alaa koskaan keksinyt, mutta olen tyytynyt toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.

En inhoa työtäni ja yritän keskittyä enemmän työni hyviin kuin huonoihin puoliin. Lisäksi työajan ja vapaa-ajan suhde on hyvällä mallilla, eikä työ seuraa kotiin vaan kestää omalla paikallaan, työpaikalla.

Varsinaisen sisällön elämälle antaa vapaa-aika.

Ei kaikki pääse tai löydä alaa mikä sopisi ja tuntuu hyvältä, myös työyhteisö on tärkeä, monet ovat toksisia, huonoa johtamista ja surkea palkka. Siinä mitään ihmettelemistä ole jos olet eri aloilla ja työpaikoissa ollut.

Osa nauttii, vaikka heille osoitettaisiin soutajan paikka kaleerilla...

Selittäkää vielä kuinka kukaan voi olla niin t y h, m. ä, että kadehtii heitä, jotka nauttivat työnteosta?

Harva aidosti nauttii. Mä noin yleisesti tykkään työstäni ja olen positiivinen. Mutta enhän mä sinne menis, jos eläisin yhtä mukavasti ilman työtä. Ei se sentään niin hauskaa ole, että sinne viitsisi huvikseen luunsa aamulla raahata.

Väitän, että kyse on myös asenteesta. Kun ei sille työlle ole vaihtoehtoja ilman lottovoittoa tai "amerikan tädin perintöä", niin lusikka kauniiseen käteen ja mahdollisimman mukavaksi olemassa oleva tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki pääse tai löydä alaa mikä sopisi ja tuntuu hyvältä, myös työyhteisö on tärkeä, monet ovat toksisia, huonoa johtamista ja surkea palkka. Siinä mitään ihmettelemistä ole jos olet eri aloilla ja työpaikoissa ollut.

Mä oon kyllä ihan aina tiennyt mikä ala on minun ja se ei todellakaan ole valtion viraston sihteeri.

Ei se ole pelkästään alasta kiinni. Joku muu selitys.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki pääse tai löydä alaa mikä sopisi ja tuntuu hyvältä, myös työyhteisö on tärkeä, monet ovat toksisia, huonoa johtamista ja surkea palkka. Siinä mitään ihmettelemistä ole jos olet eri aloilla ja työpaikoissa ollut.

Tämä juuri. Työyhteisöllä ja johdolla on valtava merkitys onko työpaikalla hyvä vai paha olla. Vaikka työ/ala itsessään olisi mieluisa.

Joillekkin koko elämä tuntuu olevan pakkopullaa.

Kun tekee työtä vain rahantakia, kuten minä, työ on pakkopullaa. Kun tekee työtä aidosta kiinnostuksesta, työstä nauttii. 

Vierailija kirjoitti:

Harva aidosti nauttii. Mä noin yleisesti tykkään työstäni ja olen positiivinen. Mutta enhän mä sinne menis, jos eläisin yhtä mukavasti ilman työtä. Ei se sentään niin hauskaa ole, että sinne viitsisi huvikseen luunsa aamulla raahata.

Väitän, että kyse on myös asenteesta. Kun ei sille työlle ole vaihtoehtoja ilman lottovoittoa tai "amerikan tädin perintöä", niin lusikka kauniiseen käteen ja mahdollisimman mukavaksi olemassa oleva tilanne. 

Mistä voit tietää kenenkään puolesta kuka nauttii aidosti ja kuka ei? Aivan. Et mistään. Koska itse et nauti niin kuvittelet, että kukaan muukaan ei nauti.

No meitä on moneen junaan

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole pelkästään alasta kiinni. Joku muu selitys.

Asenne, työilmapiiri, työolosuhteet, muun elämän tapahtumat jne. jne. Eikö nämä nyt voi ihan järjellä päätellä?

Persoonallisuudesta kiinni. Toisella lasi puoliksi täynnä, toisella puoleksi tyhjä. Oikeasti kummallakin on yhtä paljon vettä lasissa.

Nuoruudessani, ennen kuin olin saanut vihkimyksen työelämään, sain jo kuuleman ja toissijaisen kokemuksen kautta tiedon että työ on jotain todella pahaa ja inhoittavaa. En uskonut ja yritin kovasti tehdä töitä. Lopulta kun sain burnoutin, voin todeta itsekin: työelämä on paskaa. Se oikeasti on paskaa! Älkää tehkö sitä. Tehkää jotain muuta.