Eroaako suhtautumisesi parisuhteettomaan ihmiseen sen mukaan, onko hän "muuten vain" sinkku vaiko leski?

Vaikuttaa. En halua alkaa olemaan lesken kanssa.

En ole enää itse sinkku mutta vastaan silti :) En tiedä kuinka yleistä tällainen on mutta itselleni leskeys olisi ollut isompi varoitusmerkki kuin ero taustalla. Jotenkin ajattelen että siinä pitäisi "kilpailla" kuollutta vastaan. Varsinkin jos se menehtynyt puoliso on enkeli, elämän rakkaus. Usein vielä aika kultaa muistot. En usko että lähtisin kilpailemaan enkeliä vastaan. 

Olen leski, enkä seurustelisi lesken kanssa. Tunnen riittävästi leskia, jotka ovat pilanneet hyviä hetkiä muistelemalla kesken kaiken edesmennyttä puolisoaan. En jaksa sellaista. Tosin on aika tavallista, että kaksi leskeä löytävät hyvän parisuhteen ramppaalla yhdessä edesmenneiden puolisoidensa haudoilla sekä muistellen menneitä. En haluaisi tuomita, mutta itse koen sen todella raskaaksi. Suruni surin, hain ammattiapua, ja  sain kiinni taas elämästä. Nyt suhteessa muuten vain sinkun kanssa ja joka ei koe kilpailevansa kuolleen kanssa. 

Tuo ei vaikuta.

Leski on täysin poissuljettu parisuhdevaihtoehtona. Oletus on, että suhde olisi jatkunut ellei kuolema olisi tullut väliin, ei kiinnosta olla osa tuollaista kuviota. Lisäksi se kuollut leijuisi aina jonkinlaisena muiston ja ihanana menneenä taustalla.

En pelkästään tuon perusteella ajattele enkä yleistä mitään. Mutta tutustuessa kyllä ihan satavarmasti ja melko nopeasti huomaa, miksi toinen on sinkku ja miksi uutta kumppania ei tätä ennen ole löytynyt. Siihen sitten reagoidaan sen mukaan, miten se sopii mun elämään.

Ihan järkiperusteluja teillä, jotka perustelitte.

Ihmettelen akkoja, jotka oikein tyrkyttävät itseään miesleskille. Ovat vain laastareita. Usein nämä äijät ovat tietenkin myös varakkaita ja akat näkevät tilaisuuden päästä parempaan elämään kiinni. Iskevät hetkellä, jolloin toinen heikoimmillaan.

Käytös ja asenne. Ei muu.

Vaan enpä olisi uskonut, että leskeys on noin iso punainen vaate eli monelle vastaajalle ehdoton ei. Varsinkaan, jos leskeytymisestä on kulunut jo aikaa.

En halua parisuhteeseen leskimiehen kanssa.

15 vuotta leski ja edelleen yksin. Edesmennyt puoliso oli vastenmielinen juoppo, joten enpä usko, että kovin kummoinen kilpailuasetelma tulisi.

Naisystäväni on leski, eipä juuri vaikuta. Ehkä jos päässä viheltää ja näkee enkeleitä tai on kovinkin huono itsetunto niin sit eri asia. 

Ennen ehkä erosi, mutta parin sairastapauksen ja lesken elämää seuranneena sanon, että ei eroa enää. Tutun lesken toinen vaimo sai saman syövän, kuin ensimmäinen. Tuttu oli henkisesti väkivalainen molempia kohtaan. Jos jonkun ihmisen läheisyydessä on paljon pahoinvointia, tämä henkilö saattaa olla sen pahoinvoinnin alkulähde. Moni sairaus on stressiperäinen ja keho reagoi jatkuvaan henkiseen väkivaltaan. Eli jos joku menee kupsahtamaan liitossa, se herättää jopa enemmän epäilyksiä leskeä kohtaan, kuin eroaminen

Eronneista miehistä tiedän melko varmuudella, että ero johtuu naisen luonnon kieltämisestä. Naista estetään olemasta nainen ja äiti. Pitäisi olla pikkumies, joka näyttää naiselta, mutta ei saa hedelmöittyä. Ja sitten kun hedelmöittyy, lapsen pitää olla ensisijaisesti miehen, ja mies ajaa vauvankin pois äidin viereltä sängystä

En yksinkertaisesti enää usko, että yhdenkään naisen tai lapsen on hyvä miehen lähellä. Jos pariskunta pysyy yhdessä ilman, että joku perheestä selvästi kärsii merkittävästi, tai jopa kuolee, uskon miehen olevan semikelvollinen ihminen. Hyvinointia olen nähnyt vain muutaman miehen tuottavan, ja he ovat yleensä aika korkeissa ja näkyvissä hengellisissä asemissa

Minusta taas leski olisi paljon parempi kuin eronnut. (Jos esim. perheen äiti / vaimo olisi kuollut ja mies vielä melko nuori, en harkitsisi leskipappoja, kun en itsekään vielä ole kovin vanha.) Kuolleen kanssa ei tarvitse kilpailla eikä olisi huoltajuuskiistoja tai erodraamoja ja uusperhekuvioita. Saisin itse olla mahdollisten lasten äiti siitä eteenpäin. Toki oletus olisi, että pahin kriisivaihe olisi jo ohi

Mun miehen puoliso on kuollut. Ei vaikuta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Naisystäväni on leski, eipä juuri vaikuta. Ehkä jos päässä viheltää ja näkee enkeleitä tai on kovinkin huono itsetunto niin sit eri asia. 

Ai kauhee, ei tullut mieleenkään että joku ymmärtäisi enkelin kirjaimellisesti :D

Riippuu ihan tilanteesta. Ei voi  yleistään. Tiedossani on yksi tapaus jossa mies on joko eronnut tai leski tai yhä todella pitkäaikaisessa avioliitossa.

Se on sellainen tapaus että 'leski' taitaisi olla paras vaihtoehto koska kuolema erottaa avioliitossakin olleet. Epäilen että sitä avioliittoa ei ikinä edes olisi pitänyt solmia. Näin ollen jos on leski niin sehän olisi erinomaista. Itsekin tunnen olevani leski koska ensimmäinen rakkauteni on jo edesmennyt eikä siis kummittele yhtään missään eli niin loppu kuin joku maallinen tarina vain voi olla loppu.

Enpä ole kyllä ajatellut että sillä olisi merkitystä. Menneisyys on meillä kaikilla, olennaista on se nykyhetki ja miten on sen menneisyyteensä osannut käsitellä. Kuolleen vaimon perään haikaileva ei toki olisi hyvä, mutta ei se sen parempi tai huonompi ole kuin ex-vaimon tai entisen tyttöystävän. 

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen puoliso on kuollut. Ei vaikuta mitenkään.

Vaikuttaa siten, että entinen oli se elämän suuri rakkaus. Sä olet vain korvike, joka sattui kohdalle jakamaan elämää ja kuluja.