Onko teillä kavereita, joiden kanssa ihan vain muutaman kerran vuodessa tekemisissä?

On, ihan normaalia. Kaikilla on omat kiireensä.

Näin vanhemmiten olen huomannut, että ei se näkemisten määrä korvaa laatua. Mieluummin vaihdan muutaman sanan ihmisen kanssa, jonka jutuissa on jotain järkeä kuin istun tuntikausia höpöttämässä tyhjän päiten. 

On. Hyvää pitkäaikaisinta ystävääni näin juuri pari viikkoa sitten ja sitä ennen oli vuoden tauko ettemme tavanneet. Ei se meitä haittaa, juttu jatkuu luontevasti. 

Kyllä. Erittäin läheinen ystäväni jonka kanssa tutustuimme 16-vuotiaina on edelleen  paras ja läheisin ystävä.

Asumme eri maissa, kumpikaan ei Suomessa ja välillämme on joitain tuhansia kilometrejä. Ystävyys on ja pysyy.  Kun se on aitoa ystävyyttä se kestää ajan ja välimatkan.  Hassua kyllä ensin alkuun inhosimme toisisamme kunnes eräs sattuma johdatti meidät yhteen. Siitä alkoi  syvä ystävyys.

Sitten on kyllä tuttavia joita näkee useammin, mutta sitä syvää ystävyyttä ei heidän kanssaan ole koskaan syntynyt.

En kaipaa laumaa pinnallisia kavereita ja tuttavia, en jaksa kiinnostua pintapuolisuuksista. Toki  vietän aikaa myös heidän kanssaan,  ns. sosiaalista elämää, mutta en kyllä jakaisi syvimpiä ajatuksiani ja tuntemuksiani heidän kanssaan. 

Näin viiskymppisenä suuri osa on tuollasia. Ja ihan normaalia.