Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ex-haahut helmikuussa

01.02.2007 |

Ajattelin pitkästä aikaa aloitella pinoa näin helmikuun kunniaksi. Päivät on jo pidentyneet ja onneksi on viimein kunnolla lunta, että saa vähän nauttia myös valosta.



Huh mikä päivä meillä takana, kun Antti ei suostunut lainkaan nukkumaan päiväunia. Pari tuntia makoiltiin ja " pakoteltiin" unta tulemaan, mutta ei millään. Hirveä huuto vain ja välillä vähän rauhoittui, mutta sitten taas vain innostui. Viimein kun sanoin, ettei me taideta nukkua lainkaan, niin hymy huulilla antti nyökkäili ja totesi että ymm, mikä antin kielellä tarkoittaa joo:)



Sitten vähän ulkoiltiin ja syötiin pariin otteeseen ja kuuden jälkeen ukko olikin jo ihan kypsä. Tosin taas kauhea huuto nukkumaan laittaessa, että piti sitten viereen ottaa ja heti nukahti. Kohta tietysti sitten herää, kun siirsin omaan sänkyyn.



On useampana päivänä kiukutellut noiden päikkäreiden kanssa, mutta on tähän asti nukahtanut kuitenkin jossain vaiheessa, toivottavasti ei kuvittele lopettavansa jo nyt päiväunien nukkumista, kääk! No ehkäpä vain ohimenevää. Hampaita on tullut hurjaa vauhtia ja taas kuolaa melkoisesti riittää, eli siitä toivottavasti johtunee. Kyllä äippä vielä kaipaa sen päivittäisen lepohetken. Vaikka kai sitten jos niitä mukuloita useampi on, niin on äidin päiväunet historiaa, vai kuinka on useamman lapsen äidit?



Muuten täällä ihan hyvin menee. KOvasti jutellaan siitä, missä on antin varpaat, äidin varpaat, isin varpaat, kissan varpaat, äidin lusikka, antin lusikka.. jne... Ja muutenkin touhua riittää. Antti on tosi innokas siivoaja, päivittäin pitää lakaista ja luututa lattiaa ja imurointi on ihan ykköstä, samoin pölyjen pyyhkiminen. Puhumattakaan pyykin laittamisesta ja tiskikoneen tyhjentämisestä.



Mites te muut? Minkälaisissa tunnelmissa on helmikuu käynnistynyt? Tulkaahan kertomaan.

molli ja Antti 1 v ja kohta 5 kk.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
12.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päivät ja viikot menee ihan hurjaa vauhtia, viikonlopuista puhumattakaan! Välillä väsyttää ihan älyttömästi, mutta aika mukavasti tää arki on kuitenkin lähtenyt liikkeelle. Me ollaan kaikki nautittu nyt täysillä näistä talvi-ilmoista - esikoinen innostunut luistelusta, hiihtämisestä ja laskettelusta ja Juuso kulkee sitten aina siinä mukana. Ihmettelee kovasti veljen menoa eikä varmaan kestä kun muutaman talven niin tahtoo mennä perässä.



Juuso on tosi kova juoksemaan, kiipeilemään, tanssimaan ja uimaan. Nämä veljekset on molemmat hurjan motorisia ja liikkeissään varmoja. Vauhti vaan kiihtyy iltaisin. Illat menee ihan turhan nopeasti - mä olisin hurjan paljon miellelläni vähän enemmänkin poikien kanssa, mutta kaikkea ei koskaan saa. Juuso tottui tosi hienosti tähän äidin poissa oloon - ollaan miehen kanssa naurettu, että sillä on kyllä tällainen " opossumi-kausi" menossa - hinkuaa koko ajan syliin ja sylistä pois, mutta muuten ei ole kauheasti reagoinu. Esikoiselle on tainut olla rankempikin paikka.



Olipa kiva lueskella teidän kuulumisia. Jaksamisia raskaana oleville ja loppumetriläisille! Terkkuja muille. Mä käyn enää ehkä kerran - kaksi kuukaudesta täällä tämän pinon etsimässä, muita en paljoa ehdi edes lukemaan.

Vierailija
2/14 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ens kuussa aloitan työt ja pojulle ollaan kiva perhepäivähoitopaikka löydetty. ollaan jo muutaman kerran oltu siellä leikkimässä ja loppukuusta harjoitellaan lisää. Taitaa kuitenkin olla mulle kovempi pala kuin Lukalle..voi byhyy, ei osaa vielä kuvitella kuinka paljon kaipaa poikaa ja näitä kotiäidin päiviä sitten töissä ollessa...

Meillä ollaan oltu terveenä ja ärsyynnytty noista hirmuisista pakkasista, kun ei ole ulos päässyt. Poju on melkein seinille hyppinyt ja äidillä hermoja kiristellyt kun tää pikkuherra käy kaikki kielletyt paikat läpi joka päivä....onneksi nyt lauhtu ja päästiin ihmisten ilmoille ja pulkkaileen. No, kyllä me otettiin auto (vietiin isi aamusta töihin) käyttöön muutamana päivänä ja käytiin mun porukoilla kylässä. Sai mummo välillä leikittää pojua.

Niin, Luka ei kunnolla puhu, kävellythän hän on 10 kuisesta saakka. Nyt tullut sit ihme murinaa ja hermostuu leikkikaluilleen ja huomaan kyllä että ymmärtää puhetta hyvin, varsinkin sen ei-sanan ;) Juu ja olihan pojun 1v synttärit viimekuussa ja neuvola myös. En muista laitoinko siitä mitään mut pituutta oli 78cm ja painoa 9600g. Hoikka poika, ei ainakaan äitiinsä tullut :)

Mulla on painonvartijoissa mennyt ihan ok. Parina viikkona tuli 400g takas ja sit oli yks viikko +-0 ja nyt oli lähtenyt 700g. Yhteensä oli lähtenyt 6,5kg. KIvaa että se tavoitepaino sieltä pikkuhiljaa alkaa lähestyyn :)



Onnea masunkasvattelijoille! ihanaa lukea teidän odotuskuulumisia!



t: Rouva ja Luka 1v1kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
14.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko tulla nyt tänne kuiskuttamaan, että hätäpäissäni herkällä testillä testasin ennenaikojaan ja kaksi viivaa näyttää testi!



Voi olla tietty joku kemiallinen, eli ei vielä riemuita, kun vasta ylihuomenna pitäis menkkojen alkaa, mutta jotenkin mulla on aika toiveikas olo nyt tästä jutusta...



Täällä alkaa teitä työssäkäyviä sitten olla enemmänkin ja raskaudet etenee hyvin, se on kiva kuulla.



Napoltilta saadaan sitten jo kohta alkaa jännäämään toden teolla kuulumisia, kyllä on uskomattoman nopeasti näin ulkopuolisena ajatellen sulla toi raskaus mennyt. Silloin kun yhtäaikaa ensimmäisiä odotettiin, niin tuntui että aika matelee, mutta nyt on kyllä mennyt pikavauhtia.



Rouvan dieetti puree hyvin:) Ise olen liittynyt netissä kiloklubiin ja olen myös jotakin tulosta saanut aikaiseksi. Lähinnä opetellut syömään oikein. Nyt mun pitääkin syödä hyvin, ettei se raskausdiabetes uusi, jos tässä nyt tosiaan raskaana ollaan. Ilmoittelen uudestaan muutaman päivän päästä, kun oikeasti olisi jo menkat myöhässä.



molli ja Antti 1 v 5 kk ja ?

Vierailija
4/14 |
14.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heti alkuun mollille pienen pienet, varovaiset onnittelut :)



Napoltilla ei enää pitkään menekään kun on nyytti sylissä, tsemppiä loppuraskauteen ja jos pieni ei käänny niin sektiokin varmasti sujuu oikein hyvin.



Bojon kanssa samat tunnelmat, työssä käynti on kyllä uskomattoman raskasta verrattuna lapsettomana töissä olemiseen.

Yllättävän nopeasti pääsin takaisin kiinni työkuvioihin, ei se kotiäitiys sittenkään hapertanut aivoja ;) Pikku-ukolla on kiva hoitopaikka jossa on ihan hyvin viihtynyt, kumpaakin tuntuu vain stressaavan pitkät erot.

Vuorotyöstä johtuen pahimmillaan ei nähdä 1,5 vuorokauteen, ja se on ihan liikaa molemmille :( Eikä nuo kello viiden aamuherätykset oikein ole minua varten, vielä kun päälle yhdistää alkuraskauden väsymyksen.

Viime viikolla tuntui jo että lopetan siihen paikkaan, univelka, ikävä poikaa ja lisäksi nämä hormonihuurut ei ole mikään hyvä yhdistelmä...

Mutta kaikkeen tottuu, ja näillä näkymin alan huhtikuun alusta tekemään osa-aikaista, eli helpotusta luvassa.



Mahassa mennään jo viikoilla 11+jotakin, alkuraskauden ultrassa sydän sykki ja viime viikolla neuvolassa jo kuultiinkin sydänäänet, eli kaikki ainakin toistaiseksi hyvin. Ensi viikolla sitten np-ultraan, jotenkin se tuntuu jonkinlaiselta rajapyykiltä jonka jälkeen pystyy oikeasti ajattelemaan että meille tulee vauva.



Hyvää Ystävänpäivää ja mukavaa helmikuun jatkoa kaikille!



-Kiana ja pesue

Vierailija
5/14 |
17.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kyllä tässä ihan raskaana taidetaaan olla:) Vahvaa plussaa näytti tavallinen, (ei siis mikään herkkä testi) tänä aamuna. Eli voihan se olla, että lokakuulla meitä on sitten neljä!



Onpa Kianakin päässyt jo pitkälle, aika rientää. Kyllä munkin varmaan pitää alkuraskauden ultraan mennä, on niin pitkä aika sinne np-ultraan. Mutta kunhan nyt tässä ensin pari viikkoa elellään ja päästään vähän paremmille lukemille kuin nyt.

molli ja Antti 1 v 5kk ja masussa rv4+ jotakin

Vierailija
6/14 |
19.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnittelut molli!! Hyvältähän tuo kuulostaa, kun tulee jo alkuun selkeä plussa. Tarrasukkia pikkuiselle! Alkuraskauden ultra rauhoittaa kyllä kummasti mieltä.

Kianalle Onnittelut iloisista ultra kuulumisista, viikkkojakin sulla on jo kertynyt kivasti, joten suurin km-riski on jo onneksi ohi. Nauti täysillä raskaudesta ja masun kasvamisesta!

rouva; Niinhän se yleensä menee, että hoitoon lähtö sujuu ongelmitta, sitä itse tulee aina vaan huolehdittua liikaa.

napoltti; mihinkäs sinä olet hävinnyt, jokos siellä on päästy nauttimaan vauva-arjesta? Odotan jännityksellä sun kuulumisia

bojonkin kuulumisia oli kiva lueskella:)



Mun pitäis ruveta miettimään ja leipomaan herkkuja Teemun 1-v synttäreille. Kauheaa ajatella, että meillä ei enää ole vauvaa, vaan kohta reipas 1-vuotias taapero. Huomenna on 1-v neuvolakin, tulen ilmoittelemaan sitten neuvolamittoja, mutta nyt minä rupean valmistautumaan töihin lähtöön...

Nette

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
02.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelinkin tuossa aiemmin, etta onkos uutta pinoa kukaan aloitellut, mutta nythan molli sen teki!



Molli: tutulta kuulostaa tuo paivaunien protestointi. Meilla vaikeata saada nukkumaan paivisin sisalla - mennaankin melkein saalla kuin saalla ulos. Minahan se olen, joka siina karsii. Nyt viela flunssaisena on kylla hatuttanut lahtea pakkaseen tarpomaan 1,5 tunniksi, mutta minkas teet. Meilla unia on haitannut flunssa, jotenkin vaaka-asentoon nukahtaminen on ollut vaikeaa.



Maanantaina kavimme np-ultrassa ja siella selvisi, etta masussa jumppailee yksi minityyppi, onneksi. Mittaa kaverilla oli 50,8 mm, on se pieni. :) Nelja paivaa meni raskausviikoista miinukselle, mutta niin ma vahan veikkailinkin. Laskettua nyt ei kuitenkaan muutettu mihinkaan, se on edelleen 11.8. Kaikki siis hyvin, ihanaa. Pahoinvointi on jo helpannut, eika se kylla kovin vaikeaa ollutkaan. Vasymys on kylla yllattanyt aivan taysin. Esikoista odottaessani taisin olla alkuraskaudessa pitkalla saikulla, joten sain makoilla kotona niin paljon kuin halusin. Ei kai se vasymys silloin niin kovalta tunnu! Nyt on meinannut ihan pystyyn nukahtaa, kun on ollut aivan puhkipoikki jo alkuillasta. Asiaa ei oo auttanut yhtaan se, etta mies on tehnyt pitkaa paivaa ja tullut kotiin vasta illalla. Sita se yksityisyrittajan arki sitten on. Saa jatkossakin tottua moiseen ja viela kahden pienen lapsen kanssa. No, eikohan naita ruuhkavuosia sitten joskus viela muistella tippa linssissa. :) Mutta onneksi nyt on vasymyskin helpottanut.



En muista, kerroinko, etta sain viimein imetyksen lopetettua ja nyt meilla nukutaankin jo hienosti. 1-2 kertaa tytto kylla heraa, mutta nukahtaa heti viereen. Ainakin puolet yosta han viettaakin meidan valissamme, silloin ei yleensa heraa tai heraa ja nukahtaa heti itsekseen. Kaipa ennen kuopuksen syntymaa pitaisi opettaa nukkumaan koko yon omassa sangyssa, mutta tuo nyt ei ole suuri ongelma. Eikohan asiat lutviudu.



Sara-Ellen on nyt sitten 1v2kk. Edelleenkaan ei kavele, on kylla parina paivana ottanut useita askelia, mutta on ottanut yksittaisia askelia jo parisen kuukautta, eika mitaan kiiretta oo tuntunut lahtea kavelemaan. Valmiudet on, mutta tytto on vain kovin varovainen. Hyva silti niin, eipa tule onnettomuuksia niin helposti. Kovasti meilla harjoitellaan puhumista. " Kakka" ja " kukka" menevat aika lailla nappiin, kohdekin on yleensa ihan oikea. Napa on " mapa" , tosi tarkeita ekoja sanoja! ;D Muut kohteet ovatkin sitten " kaakka" . Juttua kylla tulee niin, etta ihan suu vaahdossa selitetaan. Kovasti halaillaan ja pusutellaan, on se niin ihanaa, kun oma taapero nappaa kaulasta kiinni ja lanttaa ne marat huulensa naamalle. Valitettavan usein hampaatkin loytavat samalla purtavaa...



No, eipa tassa nyt muuta. Jakselkaahan!



-Pilkku rv 12+5 & Sara-Ellen 1v2kk-

Vierailija
8/14 |
02.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kylläpä aika rientää, miten tässä oikein pysyy mukana?!



Molli: meillä tosiaan myös oli noin kuukausi sitten tuo ihan sama juttu päikkäreiden kanssa. Tyttö ei jäänyt sitten millään nukkumaan ja viikossa oli aina kolme päivää, ettei kertakaikkiaan nukkunut. Illat olikin sitten hieman kiukkuinen. Tuota ei sitten onneksi paria viikkoa kauempaa kestänyt ja nyt taas nukutaan 1,5 - 2 h päivällä, mikä on meillä harvinaista :) Katsotaan mikä on seuraava vaihe...



Pilkukas: hienoa, että ultrassa kaikki oli hyvin! Kyllä niitä ultria aina jännittää ja on sitten huojentunut olo, kun hyvältä masussa näyttää. Oletko menossa rakenneultraan ja meinaatteko kysäistä tulevan vauvan sukupuolta?



Täällä on edelleen melko paksu olo :) Nyt olen sitten jo virallisesti äitiyslomalla ja olen kyllä nauttinut tuon pikkutytön seurasta, vaikka välillä on kyllä myönnettävä, että raskasta on... Mutta kuten Pilkukas totesi, näitä ruuhkavuosia tullaan vielä monta kertaa miettimään elämän parhaana aikana. Ainakin uskon niin.



Mulla masu sen kun kasvaa ja on jo kyllä melko iso. Supistuksia on tullut jo monta viikkoa tosi tiheesti iltaisin, mutta kun ovat kivuttomia, ei ole mitään hätää. Vauvakin on vielä välillä poikittain masussa ja kovin ylhäälläkin eli eipä kai se ole sieltä vielä tulossa. Milla oli jo ennen 30. raskausviikkoa raivotarjonnassa pysyvästi, mutta tämä toinen meinaakin sitten keikaroida tuolla masussa miten sattuu. Toivottavasti asettuu oikein päin pikapuoliin, ettei tarvi sitä vielä tässä alkaa jännittää. Mulla on istukka etuseinässä, joten en kyllä mielellään menisikään ulkokäännökseen ja muistakin syistä, joten mulla olisi sitten ilmeisesti leikkaus edessä. Mutta kuten th sanoi, masussa on vielä hyvin lapsivettä ja tuntuu olevan tilaakin vauvalla vielä kääntyillä eli eiköhän tässä vielä hyvin käy.



Milla seisoo tuossa vieressä ja hokee uusinta sanaansa eli " kekki" (=keksi)... Hän ei nyt meinaisi malttaa mitään muuta syödä kuin keksiä, mutta ei taida tämä äiti ihan tuohon suostua :) Muuten on tyttö kyllä alkanut parantaa syömistään hurjasti ja sanoinkin, että ihme on jos tämän kuun lopussa neuvolassa mennään vielä painon suhteen miinuskäyrillä! Mutta kyllä tosiaan pituuskasvukin on edelleen kovaa ja kovin hoikalta tuo typy vaikuttaa, joten nähtäväksi jää.



Nyt täytyy lopettaa kun alkaa tuo ääni pienellä oleen vaativampi ja minä en keskity kirjoittamaan...



Palaillaan ja voikaahan hyvin!



napoltti ja Milla ylihuomenna 1v ja 5kk sekä rv 35+1

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
02.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lunta satelee, saa nähdä kuinka paljon lunta kertyykään tän päivän aikana. Ainakin ennustusten mukaan tulis reilusti. Mulle tämä lumi määrä alkais jo riittämään, tulispahan sit kevätkin nopeammin, kun ei olis niin kauheesti lunta.

napoltilla alkaa olemaan jo jännät ajat käsillä, jokohan tän kuun aikana saatte vauvan maailmaan:) Heti kertomaan sit meille uutisia, kun alkaa jotakin tapahtumaan.

pilkukas; kiva että ultrassa kaikki oli hyvin

molli; totta se on, että kun on useampi lapsi, niin päiväunet meinaa jäädä äitiltä väliin. Itsekkin nukuin silloin päikkäreitä, kun tyttö oli vauva. Silloinkun keskimmäinen syntyi olisi vielä ollut mahollisuuksia nukkua päikkärit, koska lapset nukkuivat päivällä samaan aikaan, mutta jotenkin sitä on oppinut arvostamaan tätä rauhallista hetkeä päivällä ja haluaa käyttää sen vaikka roikkumalla netissä.



Meillä Teemu ei ole oppinut uusia taitoja, vaan treenailee jo opittuja, joten tuskin kävelee vielä vuoden ikäisenä, mutta kerkeäähän sitä myöhemminkin. Edelleen äiti on pop ja varsinkin silloin, kun pitäis tehdä jotain kotitöitä, niin pitäis olla vaan sylissä ja ehdottomasti äipän sylissä:) Selkä alkaa olemaan itsellä aikaslailla jumissa tuosta kanniskelusta, kun ei ole enää mikään kevyt kannettava. 1-v neuvolakin pitäis varailla niin näkis kuinka paljon tuota painoa on oikein kertynyt.



Hauskaa helmikuun alkua kaikille ex-haahuille perheineen!

T:Nette ja Teemu reilu 11 kk

Vierailija
10/14 |
06.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oltiin tiputtu jo hurjan pitkälle, joten ajattelin vähän nostella josko keskustelu vähän virkoaisi.



Täällä me Millan kanssa ollaan jumituttu sisälle, kun tuo pakkanen meitä vähän estää ulkoilemasta. Mulla ei yksinkertaisesti ole sellaisia lämpimiä vaatteita enää, mitkä mahtuisi päälle!!! Onneksi tässä ei nyt ole enää montaakaan viikkoa aikaa, josko tämän jaksaisi kärvistellä :)



Eipä meille mitään uuttakaan kuulu, ihan sitä samaa. Milla touhuaa kaiket päivät leluillaan ja ulkona lapio on ihan ykkönen. Päiväunille ja yöunille tyttö jopa lähes joka päivä itse pyytää!!! Toivottavasti näin jatkossakin. Muutenkin on kyllä niin kiltti tyttö, mua on vaan peloteltu, että tämä uusi tulokas onkin sitten varmaan melkoinen hirmu... Yhdessä perheessä kuulemma itkun, huudon ja kiukuttelun määrä on vakio :) Mutta hei, minähän olen kova huutamaan ja kiukuttelemaan, josko se riittäisi ja lapset olisivatkin molemmat helppoja ;)



Mutta kirjoitelkaahan taas kuulumisia, niitä on aina niin ihana lueskella!



Hyviä vointeja kaikille!



napoltti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
07.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tulin taas nostelemaan meidän pinoa ja pitämään yksinpuhelua :)



Kävin tänään neuvolalääkärillä ja arvatkaa, siellä se vauva istuskeli masussa!!! Kyllä mua harmittaa, jos se ei sieltä itsekseen enää käänny, koska me tehtiin miehen kanssa sellainen päätös, että käänösyritykseen ei mennä. Neuvolalääkäri oli vähän samaa mieltä... Itse olen pähkinyt, että joku syy sillä vauvalla on olla tuossa asennossa (esim. napanuorajutut, esikoisellakin oli tosi lyhyt napanuora), vauvan peppu on jo melko alhaalla, istukka on etuseinässä jne., jne. Vauvan painoarvioksi saatiin 3085g eli en sitten kyllä alateitse edes tuota vauvaa voi synnyttää, koska on varmaankin lähes 4kg syntyessään ja tuolla Taysissa taitaa olla juuri 4kg tuo raja perätilasynnytykseen alakautta. Ja kun nuo ultra painoarviot ei ole edes kovin tarkkoja tuntuu, että en halua ottaa " riskiä" tuossa asiassa.



Mutta ei kyllä tuo sektiokaan houkuttele yhtään! Millan synnytys kun oli oikeasti ihan helppo ja toipuminen nopeaa, sektio suorastaan pelottaa. Toivon kovasti, että siihen ei jouduta. Olen ihan oikeasti jo vähän odottanutkin synnytystä, kun se näin jälkeenpäin ajateltuna oli todella hieno tapahtuma.



Tulkaahan muutkin jutustelemaan arkipuuhien lomassa.



napoltti

Vierailija
12/14 |
07.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai on vauva vieläkin perätilassa, harmi. Sektio on varmasti paras ja turvallisin tapa synnyttää sun tilanteessa. Älä suotta jännitä sitä etukäteen. Sektioita tehdään kuitenkin niin paljon, että varmasti olet turvallisissa käsissä. Toipuminen varmaan kestää hieman kauemmin, mutta ajattele sulla on hyvä syy makoilla sängyssä ja ihastella kaikessa rauhassa vauvaa. Sanot vaan miehelle, että yrittää järjestää pitkän loman vauvan syntymän aikoihin, niin saat rauhassa toipua leikkauksesta. Oottelen jo ihan innolla, että tuut kertoon sit vauvauutisia. Nyt muisti pätkii senverran, että pakko kysyä, että monesko päivä maaliskuuta sulla se la oli?



Meillä Teemu on nuhassa ja yskässä. Nukkunut huonosti nyt kolme yötä ja taas näyttää vähän siltä, että ens yökin menee kukkuessa. Täytyy varmaan huomenna soitella lääkäriin, jos ens yö on vielä valvomista. Olen joutunut antamaan Teemulle särkylääkkeen joka yö, sit on vasta rauhoittunut, joten johonkin sitä sattuu, mutta kun ei ressukka osaa vielä kertoa, että mihin. Jos huomenna pääsis lääkäriin, niin kattois ainakin korvat, ettei niissä olis mitään.

On vaan luvannut taas niin kamalan kovaa pakkasta, että toivottavasti saa auton käyntiin. Tänä aamunakin oli -30, ei paljoa tee mieli ulos.

Koiran kanssa tehtiin pikkuinen lenkki, mutta koirakin alkoi olemaan jo sitä mieltä, että mennään kotia. Kotia kun päästiin, niin koira heittäytyi takan eteen, eikä liikkunut siitä koko iltana.



Jokos oon maininnut, että olen muutaman kerran käynyt jo töissäkin, oli kyllä tosi piristävää päästä " ihmisten ilmoille" . Pääsee vessaan ihan yksin ja kahvinkin saa juoda rauhassa:) Meillä mies tekee aina aamuvuoroa, joten minä käyn silloin kun käyn, niin joko iltavuorossa tai viikonloppuna töissä, joten lapsia ei tartte vielä hoitoon viedä.

Laskeskeltiin tossa, että ei olis mitään järkeä viedäkkään kolmea lasta hoitoon, vaan tää on paras ratkaisu meille kaikille joka suhteessa.



Kaippa se pitäis yrittää tonne sänkyyn kömpiä, jos vaikka muutaman tunnin sais nukuttua.Hyviä öitä ja niitä teidän kuulumisia jään minäkin odottelemaan....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
07.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kiitos kannustavista sanoista! Enpä huomannutkaan ottaa tuota siltä kannalta, että saisi tosiaankin sitten oikein hyvällä omallatunnolla köllötellä vaan vauva kainalossa :) Kiitos vinkistä ;) On varmaan ihan hölmöä pelätä tuota sektiota, mutta kun tuntuu, että aina vaan puhutaan sen huonoista puolista ja riskeitstä. Kyllä mäkin olen silti sitä mieltä, että ennemmin leikataan kun yritetään pukata kauhean suurta vauvaa väärinpäin maailmaan... Ja se mun la on neuvolan papruissa kuukautisten mukaan 4.3. ja ultran mukaan, mitä itse laskeskelen, 8.3. Tuossa juuri miehelle sanoin, että jos joudutaan sektioon, niin todennäköisesti leikkaavat sen verran aikaisemmin, että taitaa sitten olla helmikuun vauva.



Harmi Nette, että teillä on ollut nuhaa ja yskää. Meillä on juuri tuosta samasta toivutta ja on kyllä ikävä kun koko ajan yöllä joutuu heräämään, kun siihen ei taas ollut tottunut. Varmaan ihan hyvä viedä näyttään lääkärille, jos epäilet, että korvissa voisi olla ja kipuilu jatkuu. Oletko muuten nenään koittanut noita keittosuolatippoja? Ikävähän niitä on laittaa, mutta meillä ne on kyllä pitänyt yöllä ihan hyvin tytön nenän auki. Ja patjan alle olen laittanut pienen tyynyt, että on pää vähän kohollaan. Meilläkin auttoi myös tuo särkylääkkeen antaminen illalla, nukkui aina sen jälkeen huomattavasti paremmin. Pikaista paranemista teille sinne toivotan!



Nyt kömmin nukkumaan... Tai siis, torkkumaan... Pitää liitoskivut huolen siitä, että nukkuminen on enää vain haavekuva :)



napoltti

Vierailija
14/14 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

napoltti; sullahan ei enää montaa viikkoa sit ole vauvan syntymään. Ihanaa! jokos on kaikki vauvanvaatteet viikattuna:) Musta oli ainakin tosi kiva silloin, kun Teemun synnytys käynnistettiin, niin ties milloin vauva syntyy. Toki menihän siinä edellinen yö jännittäessä, mutta oli helppo järjestää isommille lapsille ja eläimille hoitaja ja miehelle vapaata töistä ja kun käynnistykset ja suunnitellut sektiot tehdään aamusta/päivästä, niin tietää, että siellä on silloin pätevää ja riittävästi henkilökuntaa paikalla.



Teemu kävi aamusta lääkärissä ja onneksi käytinkin. Lääkäri sanoi, että päivän parin päästä olisi ollut keuhkokuume, eli nyt alkava keuhkokuume, kuume ei ollut vielä noussut. Teemu on nyt elämänsä ensimmäisellä antibioottikuurilla. Toivottavasti toipuminen tästä nyt alkaa.. Päiväunet ainakin vielä oli yhtä itkua, mutta eihän tuo kuuri nyt heti alakkaan vaikuttamaan..Toivottavasti yöllä olis edes vähän helpompaa.

Hyvää torstain jatkoa teille!