Onko mulla " hyvä syy" raskauden kesketykseen? :-(

Eilen juttelin mieheni kanssa tästä ja hän olisi valmis olemaan meidän kanssa, mutta haluaisi olla myös sille " äpärälle" myös isä. en tiedä mitä teen...onnekis raskaus vielä niin alussa että on vähän aikaa miettiä. haluaisin toisaalta anteeksi miehelleni anteeksi tämän, mutta en tiedä miten kestän kun hän menee esim. työkaverinsa kanssa synnyttämään sen vauvan:-(

mutta kyllä ainakin itse tekisin abortin. 2 vuotiaassa on ihan tarpeeksi yksinhuoltajalle.. Ja ilmanmuuta ero. Ne elatusmaksut " vieraastalapsesta" olisi teidän taloudesta pois.. Itse en ainakaan suostuisi elämään tollasen kanssa.



Mutta niinkuin sanoin, tää tarina on aika epäuskottava kaikkinensa

En tekisi aborttia. Eläisin miehen kanssa ihan käytännön syistä, ilman liian suuria tunteita.



Kun parempi mies tulisi vastaan, niin vaihtaisin.

tosin se vaatii parisuhdeterapiaa.

Ja lasta en tappaisi. Antaisin miehen myös olla isä sille toiselle lapselle. koska se ei ole lapsenvika että isä on pässi.



Toisn en päästäisi synnytykseen mukaan. Hänhän kerkee kyllä tutustumaan lapseensa syntymänjälkeenkin.



Ja jos homma ei toimi siis sun miehen kanssa niin kun nuorimmainen on tarpeeksi iso niin voithan aina poistua takavasemmalle.



Tavallaan sun miehesihän on jättänyt sulle takaportin .

Ei koskaan pidä sanoa: " ei koskaan...." . Elämä on ihmeellistä ja voi yllättää joskus... negatiivisestikin =(



AP:lle... mitä ihmettä täällä kyselet? Tärkeä päätös, joka sinun on päätettävä aivan itse. Kaikkein huonoin ja surkein paikka kysellä neuvoa tuollaiseen on juuri tämä palsta. Jospa kokeilisit aivan ammattihenkilöstöä (perheneuvola tms). Koska täällä kyselet, kuullostat todellakin PROVOLTA (tai hyvin yksinkertaiselta ihmiseltä....).

Ei oo musta hyvä syy tehdä aborttia. Mikä hieno asia, että lapsesi saa sisaruksen! Ja sitäpaitsi, kyllä sä selviät. Järkkäät ja mietit vain etukäteen nämä käytännön järjestelyt ja tukiverkkohommat. MOni muukin on selvinnyt, pahemmastakin.

Koska musta tuntuu tosiaan, että aborttia en pysty tekemään. Ja pakko mun siis ois jäädä ainakin vähäksi aikaa mieheni luo.

Asumme Pohjois-Karjalassa pienessä kunnassa, joten tiedän että tuo syrjähyppykin varmaan tulee ihmisille jossain vaiheessa julki.

Ja tää on siis tosiaan totta tää mun tarina, olisin todella iloinen jos tämä olisi provo. AP

Tätä toista naista kohtaan? Mäkään en kestäisi tilannetta, että mieheni menisi toisen kanssa synnyttämään on sen verran " herkkä ja intiimi" hetki. Ja jos mieheni lähtisi toisen kanssa synnyttämään niin tietäisi kyllä missä on viisi hirttä poikittain! Tulkitsisin niin, että he ovat enemmän kun yhdenillan juttu. Lastaan voisi tavata, mutta sen kerkeää myöhemminkin. Ja jos aiot pitää miehesi ja jatkaa suhdetta niin musta TE olette hänen perheensä ja aina etusijalla enemmän kun tämä toinen nainen. Siinä vaiheessa kun siitä toisesta naisesta (nyt en puhu siitä lapsesta) tulisi osa arkipäivää niin kiitos ja hei.



Itse en missään nimessä tekisi aborttia.



paska tilanne...mun pahin painajainen...

Enkä myöskään tehdä aborttia.



Itselläni on kaksi lasta, joiden ikäero hiukan alle 2 v. Mieheni oli kuopuksen vauva-aikana aivan jatkuvasti matkoilla ja ylitöissä. Lieneekö ollut joku toinen nainen - en tiedä enkä enää halua tietääkään. Hoidin lapset käytännössä yksinäni. Rankkaa se oli mutta selvisin ja olisin selvinnyt paremmin, jos olisin niellyt ylpeyteni ja pyytänyt reilusti ystävien ja vanhempieni apua. Ymmärrän siis hyvin epäröintisi. Mutta se rankka aika on kuitenkin lyhyt ja lapset tuovat kuitenkin niin suurta onnea elämään, että en pidä tätä kovin hyvänä syynä aborttiin. Oletko miettinyt miten selviäisit siitä ja sen tuomista tunteista? Sinulla tulee joka tapauksessa olemaan vaikeaa, jos eroat ja vaikket eroaisikaan. Kestätkö abortin jälkiseuraukset (henkiset) vielä sen lisäksi? Voisitko harkita, että muutatte miehen kanssa toistaiseksi erillenne mutta jätätte varauksen sille, että jos tilanne parantuu niin voisitte vielä palata yhteen? Joskus asiat selkiävät tuollakin tapaa.

en ymmärrä miksi et selviäisi



Jokunen vuosi sitten minun siskoni mies jätti siskon kun sisko oli 6. kuukaudella raskaana, esikoinen oli silloin 19 kk. Mies oli aika menevä, joi joka viikonloppu ja baarireissuilla löysi toisen. Edes synnytykseen ei tullut. (Minä menin ja minun mieheni hoiti lasta.)



Sisko oli tosi masiksessa, mutta vauvan syntymä virkisti. Koti oli välillä tavaravuoria pullollaan, mutta lapset oli hoidettu, lattia imuroitu ja tiskit tehty, se oli kunnia-asia. Vauva oli onneksi helppo, ei ollut koliikkia, rauhallinen lapsi, söi kerran pari yössä ja nukkui hyvin ja siskonpoikakin nukkui päikkäreitä. Lapsista sai kuulemma voimaa. Ei se ole aina niin kamalaa kuin väitetään. Siskon mielestä oli lopulta hyvä että äijä lähti, hän ehkä olisi yrittänyt tyhmyyksissään vielä, mutta vaaleanpunaiset lasit onneksi särkyi.



Ex-mies ei pidä lapsiin mitään yhteyttä. Elarit on haettu ulosottoon, nekin rahat menee juhlimiseen. Mutta pojat on reippaita pikkumiehiä ja isäpuolikandidaattikin tuntuu fiksulta ja kotonaviihtyvältä. Ex-appi käy lapsia katsomassa silloin tällöin (anoppi on kuollut). Poikansa kuulemma juo kiihtyvällä vauhdilla.



Vauvavuosi on lyhyt. Elä päivä kerrallaan ja uskalla pyytää muilta apua.

Miksikö? Siksi, että yksin kahden pienen hoitaminen on todella raskasta. Miksi et keskittyisi, ja antaisi aikasi ja energiasi ainokaisellesi? Entä jos yksin taakka kasvaa liian suureksi kahden hoitoon ja kasvattamiseen? Se heijastuu väistämättä lapsiin. Kun sinulla olisi vain tuo yksi lapsi, niin jaksat varmasti paremmin.



Ikävä tosiasia on, että vielä raskautesi tuossa vaiheessa kyseessä on jakautuva solupallo, eikä sillä ole tunteita tms. Joten sinuna tekisin reippaasti abortin, jättäisin miehen ja lähtisin lapsen kanssa aloittelemaan uutta elämää.



Usko pois, kahden kanssa on HUOMATTAVASTi rankempaa kuin yhden. Minulla on lasten, kahden, välillä huomattava ikäero, joten elin pitkään yhden lapsen äitinä. Oli paljon helpompaa kuin kahden kanssa. Rakastan toki molempia yhtä paljon, ja he ovat ihania, mutta energiaa lastenhoitoon kuluu kyllä tuplasti kuin silloin kun lapsia oli yksi.



Kannattaa ajatella jo olemassa olevaa lasta, ja puntaroida omaa jaksamista. On taatusti turha kuvitella, että kahden pienen kanssa olisi helppoa.



Voimia, ja jaksamista sinulle, mitä sitten päätätkin!

mutta jos tilanne oikeasti tuo niin kusessa olet. jos olisin sinä niin ukko samantien pihalle eikä armoa. ja lapsen tekisin kaikesta huolimatta varsinkin jos sulla yhtään apuja arjen pyörittämiseen isovanhemmat muita sukulaisia.. en siis aborttia tekisi. voit katua sitä myöhemmin.

Että valitset joko kusipääukkosi tai syntymättömän lapsesi?

Itse en missään tapauksessa tekisi aborttia, tappaisi omaa lastani.



On tainnut joku palelluttaa päänsä kovilla pakkasilla. Eikö porvoossa olekaan lauhtumaan päin?

En siis valitsisi kummassakaan tapauksessa valita miestäni, vaikka lapsen synnyttäisinkin. Meinaan todellakin jättää sen kusipään.

Mietin vain että miten selviän yksin 2 pienen lapsen kanssa, kun isovanhemmat asuvat kaukana meistä ja muutkin sukulaiset, jotka vois mua auttaa.

Tosi törkeetä, kun mieheni kanssa sovimme tästä vauvasta, niin menee sitten tekemään jotain tollasta

raskasta se varmaan tulee olemaan aluksi, mutta siitäkin huolimatta pitäisin lapsen.

lähelle isovanhempia? varsinkin jos/kun jätät ukkosi, ja jos sulla on huipputyöpaikka siellä missä asut niin voithan sä muuttaa edes äitiysloman ja mahd. hoitovapaan ajaksi ja palata sitten kotikaupunkiisi.

olisi liian kaukana isäänsä, ja sitä en halua, ettei näe tarpeeksi isäänsä tarpeeksi usein.

Vaikka mulle paskamainen on ollutkin niin hyvä isä on hän ollut

jo olemassa olevalle lapselle, antaisin hänen osallistua tulevankin lapsen hoitoon. Ei olisi niin raskasta, kun ei tarvitsisi tehdä kaikkea itse. Pyrkisin elämään itseellistä elämää ainakin muutaman vuoden eli muuttaisin eroon miehestä. Kävisin keskustelemassa terveyskeskuksen psykiatrisen hoitajan kanssa tilanteesta. ottaisin kaiken avun vastaan jota olisi tarjolla (kunnalliset kodinhoitajat, vaatimalla vaatisin jos oma jaksaminen heikkenisi). Tilanteen mukaan voisin laittaa vanhemman lapsista ainakin osapäiväisesti hoitoon. Todennäköisesti jaksaisin hoitaa molemmat lapset kyllä yksin, jos tuokkaalla ei olisi koliikkia tms... Voimia ja kyllä se aurinko vielä paistaa sinnekin. Kylmetä tunteitasi ja käytä järkeäsi. Anna ajan kulua. Kyllä se siitä. Tiedät myöhemmin kaiken mitä haluat elämältäsi.

Laitat ukkosi hoitamaan sitten esikoista paljonkin, samoin kuskailemaan sua synnytysjuttuihin ja lapsia lääkäreihin. Tässä on nyt taas kaksi eri asiaa, uusi vauvasi liittyy miehesi pettämiseen vain välillisesti. Hän on joka tapauksessa lapsesi (lastesi) isä ja velvollinen osallisutmaan hoitoon.



Mutta jos et jaksa niin et jaksa. Toisaalta aborttiratkaisunkin kanssa on aika rankaa elää. Päätös on tietenkin viime kädessä sinun.

Uskon, että tämä on provo.

Mun on vaikea uskoa, että ihminen jolla on pieni lapsi ja periaatteessa vastustaa aborttia, edes tälläsessä tilanteessa miettisi tollasta saatikka täältä sitten lupaa kyselisi.

sinunasiasihan se on, mutta etkö luota kykyihisi, kyllä sitä 2-v ja vauvan kanssa selviää. Ja lapsethan menis välillä sitten sen hyvän isän hoiviin, joten lepohetkiäkin tulisi.