Kun oma lapsi onkin kiusaaja

Tässä ketjussa keskustelua asiasta. Kuinka moni suostuu hyväksymään sen, että oma lapsi onkin se kiusaaja. 

Oma poika 13v on joutunut kiusatuksi aiemmin ala-asteella. Asiat kuitenkin selvitettiin, eikä niihin sen enempää tässä tarvi mennä, mutta hän oppi siinä pistämään kampoihin JONKIN VERRAN. Nyt ilmeisesti nuo kiusaamiskokemukset on sitten kääntyneet vastaan, että hän itse esim haukkuu kaikki luokkatoverinsa "kusipäiksi", haukkuu kaikki isältään saamat lahjat vaikka ne on laadukkaita ja hyviä (esim pelihiiri viimeksi ja pelikuulokkeet).  

Ymmärrän että murrosikä on murrosikä, mutta on niin vaikeaa kun lapseen ei saa oikeen kontaktia vaikka meillä on aina suvussa ollut tapana puhua asioista turvallisesti ja avoimesti. Lapsi haukkuu isäänsä, hyljeksii, välttää, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. Voi mennä kuukausikin, ettei mitään kuulu.  Sitten kun yhdessä ollaan niin viihtyy kun vaan saa ruokaa, mutta aina jos jotain tekemistä ehdottaa, niin mikään ei kelpaa. Ei lasersota, ei pelaaminen, ei korien heittely...ei piirtäminen. Ja jos kysyy, että mitä haluis, niin ei kiinnosta mikään. Ehkä videopelit ja syöminen. That's it. 

Tää alkaa käydä voimille kun oma lapsi kiusaa OMAA VANHEMPAANSA ja toinen vanhempi (äiti) ei edes välitä, että opettais lapselle käytöstapoja. Äitinsä on hyvin samanlainen, huonokäytöksinen, puhuu toisista pahaa selän takana, aina myrtsinä ja innostuu randomisti -epävakaa.   Lapsella kyllä menee hyvin koulussa. On vahva matikka, tykkää historiasta, englantia puhuu kuin vettä vaan. Liikunnallinen ei ole eikä kovin taiteellinen, minkä luen hyväksi ominaisuudeksi (itse olen taiteilija ja köyhä siksi). Rakkautta ja haleja lapsi saa ja rakkauden tunnustusta isältään ja kovasti haluaisin tukea häntä. En tiedä enää yhtään mitä siellä koulussa tapahtuu, mutta edes tämä kesäloma ei ole pojan mieltä muuttanut.  Aivan kuin poika sulkeutuisi ihan johkin omaan maailmaansa.  äidin kotioloissa hänellä on pari sisarpuolta, joista hän kyllä tykkää ja serkuistaankin hän tykkää ja on hyvä pienten lasten kanssa. oikein semmonen isovelihahmo ja leikkisä. Mutta kuulemma äidin mies huutaa lapsille rankasti (siis ihan taaperolle) ja siellä on semmosta levotonta ja epäsiistiä ja ruokakin koostuu lähinnä makaroonista.   Mun luona saa aina lihaa (toki herkkujakin hehheh). 

Kun oma lapsi kiusaa vanhempaansa, niin siin tulee tosi surullinen olo. Toki se koulukiusaaminen on isompi ongelma vielä. Mut kun koulu järjestelmällisesti kieltää kaiken, olipa kiusaaja sitten oma lapsi tai joku muu kiusaaja.