Miksi puolitutut naapuritalon asukkaat tervehtivät tekopirteä hymy huulillaan kuin parasta kaveria?!?

Juuri siksi, että ovat aidosti iloisia siitä, etteivät joudu kaltaisesi kusipään kanssa olemaan missään tekemisissä satunnaista kadullakohtaamista enempää.

Nehän on yleensä homoja, jotka kaipaavat peräkaveria.

Naapureita kyllä periaatteessa kannattaa tervehtiä. Jos ei tervehdi, niin keskenään supattavat, että tuo ylpeä mulkku ei tervehdi ketään.

Nuoret ihmiset usein ei ujouttaan ymmärrä tätä.

Kyseessä on myös "jään rikkominen", josta on hyötyä välillä. Jos vaikkapa autosta on akku tyhjä, niin kehtaa helpommin kysyä naapurilta, että "annatko apuvirtaa". Naapuri myös helpommin suostuu, jos on moikkailtu.

Toisilla on aina vähän parempi päivä tai sitten tulee vain iloiseksi siitä, kun näkee tuttuja kasvoja. 

Minä tervehdin koiriakin, että älä anna tämän häiritä. Juuri vilkutin harakalle.

Olen vain oppinut kotona ja maailmalla matkustaessani tervehtimään edes nyökkäämällä naapureita, postinkantajia, siivoojia ym. ja täysin vieraitakin, jos ollaan lähietäisyydellä. Tilannetajuahan se mielestäni vaatii, että hoksaa missä ja milloin on luontevaa tervehtiä ja milloin jättää tervehtimättä. Esimerkkeinä vaikka oma piha ja vilkas katu.   Ei niitä kotiin tarvitse kutsua, jos bussipysäkillä tai kahden kesken hississä huomenet moikkaa, sitäkö ne suomalaiset pelkäävät? 

Jatkan tervehtimistä, tuntisin itseni täydeksi moukaksi, jos kulkisin muita huomioimatta silloin, kun tervehtiminen tuntuu kokemuksieni mukaan luontevalta. Mutta taidan olla outolintu, kun usein jopa juttelenkin ihmisille, silloinkin toki tilanteen huomioiden. 

Antaa ihmisestä huonon kuvan, jos ei vastaa tervehdykseen. Ihminen on silloin niin uppoutunut itseensä ja omaan maailmaansa, että ei huomioi muita tai ympäristöään.  

Meidän taloyhtiössä asui aikoinaan ko. taloyhtiön huoltomies ja puolisonsa, joka oli siivoojana. Puoliso tervehti iloisesti ja välillä vaihdettiin muutama sana. Huoltomies lähinnä murisi. Kahden vuoden sitkeän yksipuolisen huomenta tervehdysten jälkeen hän alkoi myös tervehtiä takaisin 😌

Vierailija kirjoitti:

Antaa ihmisestä huonon kuvan, jos ei vastaa tervehdykseen. Ihminen on silloin niin uppoutunut itseensä ja omaan maailmaansa, että ei huomioi muita tai ympäristöään.  

Tulee sellainen mielikuva.

Tervehdyksen ei tarvitse olla mitenkään suureleinen, etenkään jos on ujo persoona. Saa tervehtiä niin kuin haluaa. Siihenkin tottuu, että jotkut vain vilkaisee ja hymyilee vähän, muttei sano ikinä mitään. Pääasia, että huomioi jotenkin.