Kaksi lasta isohkolla ikäerolla?

Minulla viisi vuotta ikäeroa siskoon ja todella kamalaa oli koko lapsuus. Yksinäistä mutta aina joku kyykyttämässä.

Todennäköisesti lapsenne löytävät toisensa vasta aikuisina. Mitä pidempi ikäero, sitä kauempana lapset ovat toisistaan ja sitä enemmän pikkusisarus ärsyttää esikoista, ja hän esikoinen ymmärtää menettäneensä erikoisasemansa ja saa vähemmän huomiot esim. jos aloittaa koulun samalla kun perheessä on vauva. Tavallaan joutuisitte aloittamaan vauvaelämän alusta, mutta toisaalta teillä ei olisi kahta pientä samaan aikaan hoidettavina, ja sisarusten välille saattaa syntyä erilainen kiintymys- ja hoivasuhde kuin jos ikäeroa olisi vain pari vuotta.

Mun lapsenlapsilla on iläeroa 8 vuotta. Tyttö on upea isosisko, poika nauttii ison siskon ideoista leikeissä ja askarteluissa. Tulevat mainiosti toimeen jo nyt kun ovat 12 Ja 4. 

Meillä lapsilla ikäero 5 vuotta ja heillä on erinomaiset välit olleet aina. Mielestäni tosi hyvä ikäero. 

Tutullani taitaa olla n. 18 vuotta ikäeroa siskonsa kanssa. Vähintään 16 nyt ainakin.

Minun isoveljet ovat syntyneet vain hiukan yli vuoden ikäerolla ja sitten synnyin minä eli kolmas veli, kun he ovat 8v ja 7v. Heillä on aina ollut läheiset välit keskenään, kun taas minuun he eivät ole koskaan juurikaan kiinnittäneet huomiota. Olen aina ollut se paljon nuorempi pikkuveli, jota he eivät selvästikään halunneet perheeseen. Nyt aikuisenakaan he eivät ole minuun yhteydessä käytännössä lainkaan. Minä kyllä haluaisin, mutta he ovat tehneet selväksi, että ei kiinnosta. He kun eivät halunneet mitään pikkuveljeä.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti lapsenne löytävät toisensa vasta aikuisina. Mitä pidempi ikäero, sitä kauempana lapset ovat toisistaan ja sitä enemmän pikkusisarus ärsyttää esikoista, ja hän esikoinen ymmärtää menettäneensä erikoisasemansa ja saa vähemmän huomiot esim. jos aloittaa koulun samalla kun perheessä on vauva. Tavallaan joutuisitte aloittamaan vauvaelämän alusta, mutta toisaalta teillä ei olisi kahta pientä samaan aikaan hoidettavina, ja sisarusten välille saattaa syntyä erilainen kiintymys- ja hoivasuhde kuin jos ikäeroa olisi vain pari vuotta.

En yhtään väheksyisi sisaruussuhdetta aikuisena, vaikka kävisi noin, kuin tässä viestissä maalaillaan. Sisaruksesta voi silloinkin olla valtava ilo, eikä elämä lopu lapsuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Minun isoveljet ovat syntyneet vain hiukan yli vuoden ikäerolla ja sitten synnyin minä eli kolmas veli, kun he ovat 8v ja 7v. Heillä on aina ollut läheiset välit keskenään, kun taas minuun he eivät ole koskaan juurikaan kiinnittäneet huomiota. Olen aina ollut se paljon nuorempi pikkuveli, jota he eivät selvästikään halunneet perheeseen. Nyt aikuisenakaan he eivät ole minuun yhteydessä käytännössä lainkaan. Minä kyllä haluaisin, mutta he ovat tehneet selväksi, että ei kiinnosta. He kun eivät halunneet mitään pikkuveljeä.

Veljesi kuulostavat häiriintyneiltä ihmisiltä. Mutta lähtökohtaisesti dynamiikka olisi voinut olla erilainen kahden lapsen perheessä: eri asia olla 7- tai 8-vuotias, joka saa vihdoin ensimmäisen veljen. Ihmisiä on toki erilaisia, mutta tiedän pari veljeskaksikkoa 8 vuoden ikäerolla, ja isoveli on suhtautunut pikkuveljeen suorastaan liikuttavan suojelevasti ja rakaatavasti. 

Itselläni 12 vuotta ikäeroa.

Poika vanhempi, tyttö yllätys iltatähti 38-vuotiaana.  Hyvin on mennyt,  kovasti ovat läheisiä eikä mitään mustasukkaisuutta tms. ole ilmennyt.  Mitä nyt poika välillä nurisi että aina toi saa kaiken mutta se on  normaalia sisarusten välillä.  Kumpikin yhtä rakas ja kummallakin oma luonteensa. Poika opetti tytön rakastamaan metlallimusaa, kuuntelevat yhdessä! Ja kyllä äitikin tykkää...

Eräs tuttavani, mies,  oli 26 ja hänellä 4-vuotias poika kun äitinsä sai vielä tytön.  Yhdellä koulukaverilla kun olimme 7-vuotiaita oli 26-vuotias veli, heillä siis 19 vuotta ikäeroa.

Itselläni kuusi sisarusta, meitä siis 7 kaikkiaan minä nuorin. Vanhimman ja minun välillä 14 vuotta eroa.

Mun lapsilla on ikäeroa 6 vuotta, lapset on eri sukupuolta.

Kun olivat pienempiä ei ollut kovin paljon sitä yhteistä. Saattaa johtua siitäkin, että kiinnostuksen kohteet olivat niin erilaiset. Meillä myöskään vanhemmalla lapsella ei koskaan ole ollut juuri minkäänlaista hoivaviettiä ajatellen sitä, että on ollut se pikkusisarus.

Sisarusten lähentyminen kuitenkin tapahtui, kun nuorempi lapsi oli noin 12. Siitä lähtien on ollut aika paljon sitä yhteistä, ja tänäkin päivänä tulevat ihan kivasti toimeen toistensa kanssa. Molemmat ovat siis nyt jo nuoria aikuisia. Luonteet heillä on edelleen hyvin erilaiset, mutta toinen lapsista on hyvin sopeutuvainen erilaisiin tilanteisiin.

Tämä nyt oli vaan oma kokemus asiaan. Kokemuksia on varmasti yhtä erilaisia, kun on perheitäkin.

Minulla on siskon kanssa 6 vuoden ikäero ja se oli kyllä liikaa. Lapsuus oli piinaa, kun vanhemmat halusivat lasten leikkivän yhdessä, mutta eihän siitä mitään tullut. 

Aikuisiällä olemme lähentyneet, mutta tietyt asiat hiertävät yhä.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti lapsenne löytävät toisensa vasta aikuisina. Mitä pidempi ikäero, sitä kauempana lapset ovat toisistaan ja sitä enemmän pikkusisarus ärsyttää esikoista, ja hän esikoinen ymmärtää menettäneensä erikoisasemansa ja saa vähemmän huomiot esim. jos aloittaa koulun samalla kun perheessä on vauva. Tavallaan joutuisitte aloittamaan vauvaelämän alusta, mutta toisaalta teillä ei olisi kahta pientä samaan aikaan hoidettavina, ja sisarusten välille saattaa syntyä erilainen kiintymys- ja hoivasuhde kuin jos ikäeroa olisi vain pari vuotta.

Tiesitkö, että lapsen täytyy oppia jakamaan? On etu myöhemmällä iällä.

Meillä pojat 9,17,27

Missä se iso ikäero on? Kaverilla on iltatähti pikkusisko ja ikäero on 15 vuotta.

Mulla on 13 vuotta nuorempi pikkuveli ja ihan paras kundi ikinä. En ollut innoissani kun äiti kertoi odottavansa, mutta kun näin sen toukan synnärillä, rakastuin välittömästi. Kun oli pieni, hoidin paljon eikä haitannut yhtään. Nyt broidi täyttää kohta 30v ja on ystäväni ja luotettuni, se, jolle voin soittaa aina. Ja sama toisinpäin.

N43

Meidän lapsilla on viiden vuoden ikäero. Molemmat tyttöjä ja voin sanoa että liian iso ero. Ei mitään yhteistä tekemistä, tappelevat vain jos joutuvat yhdessä olemaan. Eli ei kannata missään nimessä.

10 vuotta käytännön pakosta. Koska he ovat myös eri isän lapsia ja eri sukupuolta, heillä on ollut vähän eri intressit. 

Toisaalta se on etukin. Nuorempi kilpaili pienenä isompaa vastaan jossain vaiheessa.