Rehellinen mielipide: ONKO 29-vuotias aivan liian vanha saamaan esikoisensa?

Miksi olisit? Joku saa esikoisenta 17v, toinen 25v, kolmas 40v. Ei sillä iällä ole mitään merkitystä.

Mutta itse koin itseni jo niin vanhaksi, että viime tinkaan meni=)

Mä sain esikoiset 31v. ikäloppuna. Ei siihen kuole. Ja niitä lapsia kun ei vaan voi pakottaa tulemaan just silloin kun haluaa. Onnea yritykseen ja muista että asialla stressaaminen ei auta yhtään!

Eikö se ole hyvin lähellä ensisynnyttäjien keski-ikää Suomessa?

Ihan normi-iässä. Ehtii tehdä vaikka kuusi lasta, kun tekee putkeen.

29v on juuri oikea aika saada esikoinen tai 30v tai 31v tai sitten kun saat.

Itse sain kuopuksen 32-vuotiaana ja tunsin kyllä jo oloni todella vanhaksi! No, tuolla muiden äitien joukossa ollessani, ei tunnu yhtään vanhalta moni on paljon vanhempikin. Tsemppiä yritykseen!

No ei todellakaan! Minä sain esikoiseni 32-vuotiaana enkä kokenut olevani yhtään liian vanha!



Kauanko olette yrittäneet? Jos vuosi jo mennyt ja olette tehneet kotikostein kaiken mahdollisen kuten käyttäneet ovistikkuja apuna oviksen bongaamisessa jne eikä lasta siltikään kuulu, on aika hakeutua tutkimuksiin.



Ei se ikä ole ainoa tekijä lapsettomuudessa. Syitä voi olla todella monia. Hedelmällisyys laskee iän myötä ja riskit saada " ei-terve" lapsi on suurempi, mutta siinä kaikki.



Toivottavasti saatte nyyttinne vielä, mutta ei vain talon täytteeksi ja farmarissa kuljetettavaksi...

varmaan jos asiaa miettii puhtaasti fysiikan kannalta, lapset olisi hyvä tehdä nuorena.



Itse sain esikoiseni (ja ainokaiseni) 33-vuotiaana, vuosien yrityksen jälkeen. Henkisesti olin varmasti kypsempi, kuin mitä olisin ollut nuorempana (ja puhun tässä nyt VAIN itsestäni, en nuorista äideistä yleensä). Olin ehtinyt ennen lasta luoda uraa, matkustella, bilettää ja viettää paljon aikaa kahdestaan mieheni kanssa. Tämä kaikki oli minulle tarpeen. Kun lapsi viimein vihdoin tuli, nautin suunnattomasti kotona olemisesta ja perhe-elämään keskittymisestä. Ja koska olin työelämässä edennyt jo melko pitkälle, ei työhön palattuanikaan tarvitse enää panostaa työhön ihan niin paljon kuin aiemmin.

Osaan siis jo sanoa ei, tehdä hyvällä omallatunnolla normaalipituista työpäivää, delegoida hommia ja jättää kaikki turhat kissanristiäiset (joita työhöni kuuluu) väliin. Osaan ottaa paljon rennommin.



Olin nuorempana enemmän kaikki-tänne-heti-mulle-nyt tyyppiä ja jos olisin saanut lapsen heti kun sitä halusin, tärkeä itsetutkiskelu ja omien motiiveiden kriittinen tarkastelu olisi jäänyt minulta tekemättä. Keskustelimme mieheni kanssa paljon omista toiveistamme, haaveistamme ja siitä, millä pohjalla liittomme on jos emme koskaan saisikaan lasta. Lapsettomuus tietyllä tapaa syvensi suhdettamme ja vahvisti rakkauttamme (tietoisuus siitä, että olemme yhdessä toistemme vuoksi, emme pelkästään perheenperustamismielessä).



Joskus pieni odottelu vois siis olla myös hyväksi.

Kaikki riippuu omasta kunnosta.

Olin itsekin 29 vuotta kun sain esikoiseni. Hyvä ikä minusta, monen mielestä olin vielä kovin nuori (!), esim. vanhempieni ja usean työkaverini. Koskaan kukaan ei pitänyt minua vanhana, itse pidin itseäni " kypsänä" .



Minulla se johtuu kai siitä että olen korkeasti koulutettu, ja monen mielestä olisi kannattanut luoda uraa pitempään ennen lasta (vaikka ehdin olemaan työelämässä jo 5 v). Elämä muuttuu lapsen myötä, ja on hyvä että on ehtinyt tekemään ja kokemaan kaikenlaista sitä ennen.

Ei se vain ole luonnollista syödä vuositolkulla E-pillereitä, rakentaa uraa, hommata taloa ja tehdä kaikkea sellaista mitä ei sitten lapsen kanssa enää voi tehdä. Vaikka kuinka pilereistäkin sanotaan " ettei ne vaikuta lapsen saamiseen" niin kyllä vuosien käyttö aivan varmasti vaikuttaa - no doubt about it.



Esikoiseni sain 25 vuotiaana, kakkosen 26 vuotiaana ja nyt menossa töissäolokausi, jonka jälkeen toivotetaan tervetulleeksi nro kolmonen, toivottavasti saamme hänet joskus. Ajattelen olevani silloin jo aika vanha saamaan enää ylipäätään lapsia. Nyt olen saman ikäinen kuin sinä.

kauanko olette yrittäneet vauvaa?

Ei mitenkään liian vanha. Itse olin 32-vuotias ja nyt 34, kun toinen syntyy. Sehän tässä vanhempana aloittaessa tietysti on haittana, että jos meinaa isompaa perhettä, suuriin ikäeroihin ei ole varaa. Ehkä jos olisin saanut esikoiseni esim. 26-vuotiaana, olisin tähdännyt n. kolmen vuoden ikäeroon lasten välille.



Itsekin aina kuvittelin saavani lapsia nuorempana, mutta elämä meni näin. Toki minulla olisi ollut tilaisuus saada lapsia huomattavasti nuorempanakin, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, näin on ollut parempi. En usko, että sen aikainen suhteeni olisi kestänyt. Kannatti odottaa, että kunnon isätyyppi astui elämääni.



Ikä tietysti huonontaa hedelmällisyyttä keskimäärin, mutta itse olen molemmilla kerroilla tullut raskaaksi ensi yrittämällä. Fyysisesti olen lisäksi huomattavasti paremmassa kunnossa kuin esim. kymmenen vuotta sitten, jolloin olinkin lievästi ylipainoinen. Uskon, että olen selvinnyt molemmista raskauksista huomattavasti paremmin kuin nuorempana. Nuorempana en tehnyt kuntoni eteen mitään, ja se valitettavasti myös näkyi. Sitäpaitsi iän myötä olen tullut paljon kärsivällisemmäksi ja joustavammaksi ihmiseksi.



Tällä perusteella en pitäisi missään nimessä 29-vuotiasta liian vanhana saamaan esikoisensa.

Vierailija:

Ei se vain ole luonnollista syödä vuositolkulla E-pillereitä, rakentaa uraa, hommata taloa ja tehdä kaikkea sellaista mitä ei sitten lapsen kanssa enää voi tehdä. Vaikka kuinka pilereistäkin sanotaan " ettei ne vaikuta lapsen saamiseen" niin kyllä vuosien käyttö aivan varmasti vaikuttaa - no doubt about it.

Ehkä sä olet noin loppu, koska et ole saanut koskaan tehdä muuta kuin hoitaa lapsia.

itse olisin kyllä halunnut lapset jo nuorena, mutta niin ei vain käynyt. Lopulta oli 28v esikoisen syntyessä ja 29v kuopuksen kohdalla. Kohta täytän 30 ja minulla on nyt se perhe mistä olin aina haaveillut.



Ehkä jopa parempi näin, tarkoitan ettei lasta tulllut heti kun sitä halusin, esikoinen syntyi kehitysvammaisena ja on tarvinnut vähän yhtä sun toista ylimääräistä elämänsä alkuun. Minulla oli varmasti 28v, vakaassa suhteessa elävänä sairaanhoitajana paremmat voimavarat tuohon tehtävään mitä olisi ollut 19v lukiosta päässeenä epävarmemmassa suhteessa elävänä.

Mutta yli 40-v on jo turhan iäkkäitä

Ei vais, minkä sille voi jos ei saa lasta aiemmin. Siihen asti kun voi luonnollisesti tulla raskaaks on ihan ok saada lapsia. Kun olin erästä lastani odottaessa sairaalassa, juttelin n. 40v naisen kanssa joka odotti esikoistaan. Hän ei ollut saanut lapsia nuorempana, mutta nyt hoidot olivat kehittyneet sen verran, että hän sai lapsen. Ja VOI miten ONNELLINEN hän oli =) Joten relaa vaan ja anna vauvan tulla sitten kun tulee.

Ja ajattelin tekeväni lapset pienellä aika välillä, mutta lapsella oli terveyden kanssa ongelmia. Niin niinpä vaan vauvakuumeet jonnekin katosi. Nyt olen alkanut ajattelemman toista lasta. Lapsi vajaa 3 v.

olet vaan asettanut itellesi jonkun psykologisen rajan olet jäänyt sen vangiksi - en jaksa selittää, mutta aivosi ovat saattaneet " urautua" tähän ajatukseen. yritä luoda uusi ajatusmalli esim. äidiksi on ihana tulla monella tapaa ja eri-ikäisenä - se on ihana lahja, josta ei tiedä tarkkaan milooin tapahtuu. onnea matkaan!!