En ole koskaan kokenut sitä tunnetta, että kumppani olisi täysillä suhteessa

Tai edes puolivaloilla....  Surullista, mutta totta. Nyt olen jo reilusti yli 50v ja menettänyt toivoni. Ensimmäinen poika/miesystävä esitti jotain 3 vuotta. Sitten kun muutimme yhteen hän muuttui täysin. Hän jätti työnsä 2kk jälkeen ja alkoi pitää lopun elämän asiana, että minä käyn töissä ja elätän hänet. Vähäiset rahansa hän joi ja pelasi. Kestin ja katselin touhua 5 vuotta, koska hän uhkaili ja vetosi aina siihen, että hän on rahaton eikä pärjää. Päädyin seuraavassa suhteessa mieheen, joka valehteli ja esitti taas kunnollista aikansa. Todellisuudessa hänellä oli naisia joka sormelle, mutta minun luotani hän sai asuinpaikan.... Todellisuudessa hänellä ei ollut mitään halua mihinkään minun kanssani, vaan hän juoksi jännänaistensa luona. Paljasti lopulta, että oli saanut 2 lasta suhteemme aikana. Minun kanssa hän ei ollut koskaan halunnut lapsia. Kolmas ja viimeinen haikaili koko suhteemme ajan entisen vaimonsa luokse. Oikein näin kuinka hän jatkuvasti kärsi. On todella hirveää joutua tilanteeseen jossa mies on valininnut kuin väkisten, vain siksi, että joku hoitaisi pyykit ja ehkä sen seksipuolen. Muuten suhde on hänelle pelkka tyhjä kuori.