Kaduttaa että päätin olla järkevä, enkä tehnyt mitä olisin oikeasti halunnut.
Ja tämä "järkevä?" päätöshän oli se, että en lähtenyt opiskelemaan alaa, mitä olisin oikeasti halunnut (ja jossa olisin saattanut jopa olla ihan hyväkin, näin jälkeenpäin ajatellen), vaan menin kuuntelemaan ihmisiä, jotka vakuuttelivat minulle, että kyseiseltä alalta on mahdotonta löytää töitä ja että tulen valmistumaan varmasti työttömäksi.
Menin sitten opiskelemaan alaa, joka ei erityisemmin kiinnostanut, mutta jossa piti olla hyvät työllistymismahdollisuudet, mutta tilanne on huomattavasti huonontunut silläkin alalla viime aikoina. Ja minulla ei myöskään ole enää mitään mahdollisuutta aloittaa uudestaan opiskeluja tuolla alalla mille olisin tahtonut. Säästöjä ei ole tarpeeksi ja olen käyttänyt kaikki tukikuukaudet tuohon tutkintoon mihin aikanaan valmistuin.
No, onhan se tietysti mahdollista, että en olisi koskaan saanut töitä unelma-ammatissani, mutta ainakaan ei tarvitsisi katua sitä, että ei edes yrittänyt
Kommentit (15)
Mun olis kannattanut alkaa jo nuorena erakoituneeksi juopoksi.
Sama juttu. Luulin että olen nimenomaan järkevä ja rationaalinen kun yritin vuosikymmeniä työllistyä hyvintyöllistyvälle alalle, mutta en sitten ikinä saanut yhtään mitään töitä. Olisi kannattanut käyttää se energia johonkin mikä oikeasti olisi kiinnostanut, lopputulos ei olisi ollut ainakaan huonompi.
Sellaiset sotealan mietinnöt sitten siellä.
Ammatillinen koulutus ei vie tukikuukausia, voit opiskella niin paljon kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Ammatillinen koulutus ei vie tukikuukausia, voit opiskella niin paljon kuin haluat.
Vaan työllistyykö ammattikoulutuksella enää mihinkään (poislukien ehkä joku lähihoitaja)? Tuntuvat työnantajat edellyttävän vähintään amk-tason koulutusta, oli työ sitten mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Ammatillinen koulutus ei vie tukikuukausia, voit opiskella niin paljon kuin haluat.
Tehbyt parikin noita, eivät työllistäneet
Vierailija kirjoitti:
Ammatillinen koulutus ei vie tukikuukausia, voit opiskella niin paljon kuin haluat.
Samaan aikaan voi opiskella sitten korkeakoulussa, mutta saa vain ammatillisen koulutuksen tuet. Pitää vain katsoa, että itsenäinen opiskelu on ok, eikä oppitunneilla tarvitse istua.
Kauheita elämänsuorittajia olette - jos joku on sitä mieltä että rappiolla olo sopisi parhaiten niin alapeukutus on taattu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatillinen koulutus ei vie tukikuukausia, voit opiskella niin paljon kuin haluat.
Vaan työllistyykö ammattikoulutuksella enää mihinkään (poislukien ehkä joku lähihoitaja)? Tuntuvat työnantajat edellyttävän vähintään amk-tason koulutusta, oli työ sitten mitä tahansa.
Meinaatko että putkimieheksi, rekkakuskiksi tai sähköasentajaksi palkataan vain insinöörejä.
Itse työllistän itseni yrittäjänä, ammatikoulupohja. Lähden opiskelemaan myös uutta alaa, töitä teen sen ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Kauheita elämänsuorittajia olette - jos joku on sitä mieltä että rappiolla olo sopisi parhaiten niin alapeukutus on taattu!
Mää en suorita enää mitään. Parikymmentä vuotta tein kaiken ainoana ajatuksena että mistä on hyötyä töihin menoa ajatellen, siitä oli se hyöty että oon ollut töissä yht 2 vuotta, viimeksi 10 v sitten. Hukkaan meni kaikki koulutukset ja opintopisteistä ja keskiarvoista stressaaminen. Nyt oon sairaseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita elämänsuorittajia olette - jos joku on sitä mieltä että rappiolla olo sopisi parhaiten niin alapeukutus on taattu!
Mää en suorita enää mitään. Parikymmentä vuotta tein kaiken ainoana ajatuksena että mistä on hyötyä töihin menoa ajatellen, siitä oli se hyöty että oon ollut töissä yht 2 vuotta, viimeksi 10 v sitten. Hukkaan meni kaikki koulutukset ja opintopisteistä ja keskiarvoista stressaaminen. Nyt oon sairaseläkkeellä.
Jos olisit senkin ajan ollut sopivasti rappiolla ilman stressaamisia- mutta ei! Tämä on elämänsuorittajien palsta!
Minäkin tein valinnan ja opiskelin tekniikan alalle, joka oli järkivalinta ja "taattu työllistyminen". Menestyin myös ihan hyvin opinnoissani, keskiarvo oli hieman päälle 4 (1-5).
Sattuipa silti käymään niin, että en todellakaan työllistynyt sille alalle, enkä ole saanut edes yhtään kutsua työhaastatteluun, vaikka hain paljon töitä.
Päätin työttömyyden sijasta mennä sitten opiskelemaan sitä, mitä olin halunnut vaikka työllistyminen oli epävarmaa. Työllistyin jo ensimmäisenä opintovuonna ja nyt valmistuminen jo viivästynyt, kun en ole ehtinyt töiden takia tehdä gradua loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita elämänsuorittajia olette - jos joku on sitä mieltä että rappiolla olo sopisi parhaiten niin alapeukutus on taattu!
Mää en suorita enää mitään. Parikymmentä vuotta tein kaiken ainoana ajatuksena että mistä on hyötyä töihin menoa ajatellen, siitä oli se hyöty että oon ollut töissä yht 2 vuotta, viimeksi 10 v sitten. Hukkaan meni kaikki koulutukset ja opintopisteistä ja keskiarvoista stressaaminen. Nyt oon sairaseläkkeellä.
Jos olisit senkin ajan ollut sopivasti rappiolla ilman stressaamisia- mutta ei! Tämä on elämänsuorittajien palsta!
Niin, sama lopputulos olisi ollut töiden suhteen, mutta ehken olisi joutunut sairaseläkkeelle nuppivikojen takia.
Niinpä. Ei vanhat katkerat ihmiset ole katkeria siksi, että olisivat tehneet jotain väärin. Vaan siksi, että jättivät tekemättä. Ainakin jälkikäteen jossittelu jää pois, jos seuraa omaa ääntänsä. Meillä on vain yksi elämä.