Näin 45-vuotias neitsytkin voi löytää elämänsä miehen

En ymmärrä miten teille miesten löytäminen on hankalaa? Olen sinkkunainen ja teen tavallista ruokaostoksia lähikaupassa - siellä ihan tapasin miehen. Kävelin hyllyjen välissä, keräillen tarvitsemiani tuotteita kärryyni, kunnes pudotan ostoksen ja tämä ihana mies ojentaa sen. Hymyilen vaistomaisesti posket punaisena, kun kohtaan toisen hymyilevän katseen takaisin.

Mies tulee vielä lähemmäs ja esittelee itsensä. Hän vaikuttaa heti ystävälliseltä ja charmikkaalta. Juttelemme hetken kaupan käytävällä ja huomaan hymyni levenevän yhä enemmän hänen seurassaan.

Pian huomaamme viettävämme aikaa yhdessä kaupassa kuljeskellessamme. Mies kertoo olevansa paikkakunnalla vierailemassa ystäviensä luona ja on iloinen, että päättyi juuri tähän kauppaan. Hän kertoo olevansa kiinnostunut taiteesta ja historian opiskelusta, ja minä puolestani jaan hänelle omista intohimoistani ja kiinnostuksistani.

Kaupan käytävillä kuljeskelu tuntuu kuin olisimme irrallaan ajasta ja paikasta, ja huomaan sydämeni hakkaavan kovemmin joka kerta, kun katson miestä silmiin. Maksan ostoksemme, mutta emme halua erota toisistamme kaupan kassoilla, joten päätämme jatkaa iltaa yhdessä käymällä kahvilla läheisessä kahvilassa.

Kahvilassa keskustelemme syvällisemmin toiveistamme, unelmistamme ja elämäntavoitteistamme. Huomaan, että tunnen oloni todella onnelliseksi ja täyttyneeksi miehen seurassa. Hän tuntuu ymmärtävän minua paremmin kuin kukaan aiemmin.

Illan päätteeksi vaihdamme numerosamme ja lupaudumme tapaamaan toisemme uudelleen. Maksan laskummme ja astuessani ulos kahvilasta tunnen, kuinka kevyt ja onnellinen tunne täyttää mieleni. Olen vihdoinkin löytänyt jonkun, joka saa minut tuntemaan oloni erityiseksi ja arvostetuksi. Olen kiitollinen, että uskalsin ottaa ensimmäisen askeleen ja päästin tämän miehen elämääni. Tiedän, että tästä voi hyvinkin syntyä jotain merkityksellistä ja kaunista.

Milloin uskallan soittaa? Miehestä ei ole kuulunut kolmeen päivään.