Kertokaa ilkeitä juttuja synnäriltä!! Oliko v-mäinen kätilö tms?

Lapseni puklasi tosi ison puklun keskelle lakanaa, kävin kysymässä että saisinko uuden lakanan, kun edellinen likaantui. Hoitaja teki kyllä erittäin kettuuntuneena selväksi ettei sitä kyllä nyt aleta mihinkään vaihtamaan, laitat vain poikkilakanan päälle.

Myöhemmin olin nukkunut päivällisen yli, mutta sain käydä hakemassa päivällisen keittiöstä itse. Kulhossa oli myös luumuja tarjolla joten laitoin niitä kaksi tarjottimelleni lautaseni viereen. Otin vielä aterimet, ja sillä välin, myös keittiössä ollut sama hoitaja kuin ed. otti tarjottimeltani toisen luumun ja söi sen, vaikka oli kyllä huomannut että olin ottanut sen itselleni.

Siis jos niissä olisi ollut jokin rajoitettu määrä, sen kun olisi huomauttanut vain asiasta hieman asiallisemmin. Harmittaa että olin silloin sellanen tuppisuu, etten maininnut mitään :(

Kätilö oli vanhempi ja kokenut, mutta teki pahan tilannearvion. Väitti vauvaani pieneksi, huokaili ja tiuski, kun ei millään tullut ulos. Siinä vaiheessa synnytys oli jo kestänyt yli vuorokauden, ja olin todella poikki. Lopulta nelikiloinen vauva kiskottiin imukupilla ulos (imukuppi irtosi monta kertaa), ja repesin pahasti.



Kun kiitin poistuvaa kätilöä, hän tiuskaisi vihaisesti olkansa yli: " Eipä kestä!" ja paineli yrmeänä ovesta ulos.

Mul ollu aina ihana kätilö, lakanat o pyynnöst ja aamusi ilman pyyntöö vaihdettu...

mutta ei ole pakko vastata... :)

ja kaiuttimesta tiuskaistiin: - Mitä asiaa?!

Hämmennyksissäni vastasin vähän naurahtaen että: -Tuntuu siltä että pitäis vissiin synnyttää.

Ja vastaus kaiuttimesta: -Et oo varmaan vielä tarpeeksi kipeä kun noin naurattaa ja pystyt vitsailemaan.



Päästivät sentään sisälle ja poika maailmassa klo 4.

killuin vaikean imukuppisynnytyksen jälkeen yhä jalat niissä telineissä, suurehkon verenhukan vuoksi heikkona, hemoglobiinit ja verenpaineet alhaalla. olin revennyt kohdunsuulta alkaen eppariin saakka. kätilö ja repeämälääkäri kursivat minua kasalle, ja kursiminen kesti kaikkiaan 2 tuntia. ihan alkuun sain jotain kipulääkettä, mutta tuon verenhukan takia (käsittääkseni) en sitten enempää, ainoastaan ilokaasua sain vedellä mutta se ei tehonnut mielestäni ollenkaan, oksetti vain.



lapsi oli joka tapauksessa turvassa ja voi hyvin, joiten minä luovuin kaikesta urheudestani ja aloin ensin itkeä, sitten ulvoa ja pikkuhiljaa kivun vaan kestäessä kiljua äitiä, vittua ja saatanaa. tikkaajilla kesti pokka hyvin, jossain vaiheessa huomasin että varsinkin kätilö säälii minua kovasti, että hän meinaa itsekin itkeä kun yritti lohdutella ja rohkaista minua. jossain tikkien välissä sain huohottaen sanottua naisille, että vaikka mua sattuu niin tiedän heidän toimivan oikein ja tekevän hyvää työtä, että en minä huuda ärsytystäni, ainoastaan kivun takia. tikkausta jatkettiin tehokkaaseen tahtiin.



vaan eikö jossain vaiheessa sinne saliin pölähdä joku tyyppi vaan, vanhempi nainen, ilmeisesti hakemaan jotain jostain kaapista tms. katsoo minua hetken ja alkaa sitten erittän kyllästyneellä ja vittumaisella äänellä kouluttaa minua nuorta hupakkoa että " kuule, luuletko että toi sun huuto auttaa yhtään mitään, mitäs jos oisit vaan hiljaa ja oot niinkuin et huomaisi mitään, kato kun toi sun huuto ei auta sua yhtään tässä tilanteessa" . itse asiassa olin sen verran pihalla etten jaksanut siinä kohtaa ärsyyntyä, vasta myöhemmin kun muistin ja tajusin tilanteen paremmin. olin kuitenkin kiitollinen kun jompikumpi tikkaajista sanoi tyypille aika napakasti että tässä on nyt äidillä ollut aika vaikea kokemus.

Kätilö luki ensimmäisen synnytyksen kertomuksen ennen kuin otti minut hoiteisiinsa ja sen jälkeen kaikki meni mukavasti. Sain synnyttää saman kätilön vuorolla, hän teki hieman pidemmän työvuoron takiani, koska homma oli ihan loppusuoralla vuoron vaihteessa. Toisinkin olisi voinut käydä.



Toisaalta papereissani oli kyllä pitkät sepustukset (jotka olen itsekin lukenut) toista vuorokautta kestäneestä ensimmäisestä synnytyksestäni, joka päätyi sektioon. Silloinkin loppu hyvin kaikki hyvin, mutta itse aloin olla aika tainnuksissa. Huoneessa lappasi porukkaa, useita kätilöitä ja lääkäri, vuoron perään. En oikein aina tiennyt, kuka on se minun kätilöni.

Sanottiin ettei ole mitään htää, kun jaksat vielä hymyillä. Olisin halunnut jotain kivunlievitystä, muttei ehtinyt antaa. Sanoin että happi loppuu, niin minkäänlaista lisähappea ei voinut antaa. Kätilön kanssa mulkoiltiin vaan toisiamme, eikä yhtään sympatioita saanut. olisi voinut edes jotenkin voinut koittaa helpottaa tilanetta, mutta se vaan täytteli lappujaan ja lähti johonkin. kehoitti sillä välin ponnistelemaan. Vauva syntyi tunnin päästä synnärille menosta, onneksi. En olisi kestänyt sitä eukkoa yhtään pitempään.

Vierailija:

killuin vaikean imukuppisynnytyksen jälkeen yhä jalat niissä telineissä, suurehkon verenhukan vuoksi heikkona, hemoglobiinit ja verenpaineet alhaalla. olin revennyt kohdunsuulta alkaen eppariin saakka. kätilö ja repeämälääkäri kursivat minua kasalle, ja kursiminen kesti kaikkiaan 2 tuntia. ihan alkuun sain jotain kipulääkettä, mutta tuon verenhukan takia (käsittääkseni) en sitten enempää, ainoastaan ilokaasua sain vedellä mutta se ei tehonnut mielestäni ollenkaan, oksetti vain.

lapsi oli joka tapauksessa turvassa ja voi hyvin, joiten minä luovuin kaikesta urheudestani ja aloin ensin itkeä, sitten ulvoa ja pikkuhiljaa kivun vaan kestäessä kiljua äitiä, vittua ja saatanaa. tikkaajilla kesti pokka hyvin, jossain vaiheessa huomasin että varsinkin kätilö säälii minua kovasti, että hän meinaa itsekin itkeä kun yritti lohdutella ja rohkaista minua. jossain tikkien välissä sain huohottaen sanottua naisille, että vaikka mua sattuu niin tiedän heidän toimivan oikein ja tekevän hyvää työtä, että en minä huuda ärsytystäni, ainoastaan kivun takia. tikkausta jatkettiin tehokkaaseen tahtiin.

vaan eikö jossain vaiheessa sinne saliin pölähdä joku tyyppi vaan, vanhempi nainen, ilmeisesti hakemaan jotain jostain kaapista tms. katsoo minua hetken ja alkaa sitten erittän kyllästyneellä ja vittumaisella äänellä kouluttaa minua nuorta hupakkoa että " kuule, luuletko että toi sun huuto auttaa yhtään mitään, mitäs jos oisit vaan hiljaa ja oot niinkuin et huomaisi mitään, kato kun toi sun huuto ei auta sua yhtään tässä tilanteessa" . itse asiassa olin sen verran pihalla etten jaksanut siinä kohtaa ärsyyntyä, vasta myöhemmin kun muistin ja tajusin tilanteen paremmin. olin kuitenkin kiitollinen kun jompikumpi tikkaajista sanoi tyypille aika napakasti että tässä on nyt äidillä ollut aika vaikea kokemus.

Niin kätilö se uhkaili, että jos et nyt saa sitä ulos niin haluanko sitten imukupin. Tiesi että pelkäsin sitä kun edellisesä synnytyksessä sitä oli käytety

Osaston lounas alkoi klo 11.15 ja klo 11.30 alkoi vauvojen syöttöhetki vastasyntyneiden valvontaosastolla. Niinpä meidän eräiden piti lapata lounas vartissa ehtiäksemme syöttämään vauvojamme. Ja lounas oli myöhässä ja se tyyppi tiuskasi meille muutamalle siinä odotteleville, että mikäs kiire teillä potilailla muka on. Se tuntui vähän pahalta, luulisi, että siellä tajuttaisiin, ettei kaikilla ole vauvat mukana siellä lapsivuodeosastolla.

Siis kättärillä, mutta kun vuoro vaihtui niin tuli vanha ja vihainen akka kätilöksi. Komensi etten saa edes huutaa kun tuli ponnistus vaihe ja oli itse tosi kireenä koko ajan. Sitten vielä rupes kiistelee pisteistä kun lekuri olis antanu paremmat pisteet. 9pist. tuli.

Toisella kerralla oli hyvä ja nuori kätilö, mut se avustaja opiskelija on ärsyttävä, selitti jotain hengityksestä ja mäkätin sille suoraan, heh. Sit kun vauva syntyi niin meni vaan pokkana itse sitä kylvettämään ja isä kattoi vieressä, harmitti kovasti jälkeenpäin kun ei tajuttu sanoo et isä haluis ja eikös sen nyt pitäis olla päivän selvää. Muuten hyvät muistot.

Oli jotenkin koko ajan tosi ivallinen. Jossain vaiheessa kun mies oli just kahvilla, se käski mun kokeilla ponnistaa ja mä kyselin miehen perään, niin kätilö jotenkin tosi ilkeästi totesi, että " no ei se nyt vielä synny" ja sit jälkeenpäin kun piti laittaa muutama tikki, tiuski jatkuvasti mulle kun säpsähdin aina kun se survaisi sillä neulalla. Ei siis mitään kovin pahoja kokemuksia mulla, mutta jäi vähän paha maku suuhun siitä kun kätilö oli koko ajan niin tympeä.

mut sit synnärillä oli ongelmia ruuan kanssa. mulla allergioita ja syömisongelmia ja mulle ei ollut aina mitään välipalaa. ja just ravitsemusterapeutti oli tehnyt mulle kellontarkan ohjelman, miten syödä... ja siis samalla osastolla olin ennen viikon ajan ollu pari viikkoa aiemmin opettelemassa syömistä. kun kysyin mitä mausteita kinkkuleikkeissä on, kätilö sanoi että' maista niin tiedät...

synnytys lähestyy...

Suurimmalla osalla on ollut ihan normaalit tai jopa erinomaiset kätilöt, ja osassa huonoista kokemuksista on taustalla myös synnyttäjän persoona (tapa nähdä ivaa ja loukkauksia sielläkin, missä niitä ei ole...). Mitenkään väheksymättä niitä, joille on osunut kamalaa hoitohenkilökuntaa.

mut ponnistusvaiheessa kamala haaska. Ei lisänny kipulääkettä, ruokaa ei saanu jos olis jouduttu leikkuriin mut ei leikattu vaikka sitä jo rukoilin yli vuorokauden salissa olon jälkeen. Sit valittaa et en ponnistanu tarpeeks tehokkaasti... no millä voimilla?

Ei jääny synnytyskauhua mut kätilökammo jäi. Mahdollinen seuraava synnytys vaatii pelkopolin käynnin.

oli kätilö joka halus tehä kaiken ite. laspen isä ei saanu auttaa ja jos tuli vähänkin lähelle niin kätilö vaan käski mennä kauemmas. ei antanu isän leikata napanuoraa koska oli kätilön mielestä niin " shokissa" ettei pystyny vaikka mies halus. ainut mihin mies sai osallistua oli mennä seisoo summerin viereen ja kutsua lisävoimia kun kätilö sanoo hep. voi h.itto mikä ihminen oli. se juttu meni vielä näin:



K: mee seisoo sinne ja paina nappulaa ku sanon.

mies meni seisoo..5 sek päästä kätilö sano nyt!



oli muutenkin luomu-synnytys friikki. mitään kivunlievitystä ei antanu vaikka pyysin. prkl! jutskaili kyllä kaikenlaista kivaa ja oli ihan mukava. oli vaan pakko olla johtajana siinä synnytyksessä. ei jääny kovin hyvä fiilis siitä kätilöstä. =(

mä sain toisen lapseni keisarinleikkauksella ja olin ekan vuorokauden tosi kipeä ja itkin huoneessa. mun kätilö tuli sinne ja silitteli ja lohdutti, kertoi että kaikki käy hyvin päin ja että vauva on oikein ihana ja terve. oli mukava kuulla sellaista kun itse ei päässyt vauvaa katsomaan kun jalat ei tomineet, eikä vauvaa heti tuotu viereenkään, niin oli paha mieli.

Tuntuu todella pöyristyttävältä, että potilaalta kielletään kipulääkitys. En ole aiemmin ymmärtänytkään kuin paljon valtaa kätilöillä on, nehän voivat käyttäytyä ihan mielivaltaisesti. Yksi syy lisää sektiolle.