Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä väkivaltaa?
01.07.2024 |
Ollaan oltu yhdessä parikymmentä vuotta, kolme lasta, koira, omakotitalo. Eli päällisin puolin kaikki kunnossa. Mies on aina ollut äkäinen ja tuntuu vaan pahenevan iän myötä. Suuttuessaan haukkuu minua mm. ääliöksi, idiootiksi, kusipääksi ja uhkaa lähteä ja ottaa eron.
On viime aikoina myös alkanut uhkailla vaikeuttavansa työssäkäymistäni, esim. Jos minulla työreissu niin saattaa suuttuessaan huutaa, että hänellä on sitten juuri silloin menoa kun on se sun reissus ( eli että minä en voisi mennä, kun jonkunhan pitää lapset ja koira hoitaa).
Pyytää anteeksi sitten kun on leppynyt, mutta viime aikoina nämä riidat on tapahtuneet illalla kun ollaan jo menossa nukkumaan, eli yöunet jää tosi vähiin.
Onko muilla tällaista, eli onko tämä normaalia? Olen ajatellut alkaa puhua näistä tapauksista lähipiirille, mutta tuntuu väärältä kertoa perheen sisäisiä asioita. Oon vaan niin väsynyt tähän jatkuvaan pelkoon, että millon se taas kilahtaa jostain.
Kommentit (5)
On henkistä väkivaltaa, stoppi tuollaiselle heti, jos mies ei suostu parisuhdeterapiaan tai vastaavan niin harkitsisin eroa jo lastenkin takia, epäterve ympäristö heidän kasvaa.
Ja kannattaa myös kertoa läheisille jotta saat tukea, ei tuollaista tarvitse yksin kantaa, pois ajatus mistään perheen sisäisestä asiasta jota pitäisi salata. Tuo on kiusaamista ja väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia, ei hyvässä parisuhteessa tarvitse pelätä mitään.
Ei ole normaalia ja on henkistä väkivaltaa. Pelkään pahoin, että kun on alkanut niin etenee ja pahenee vaan tuo käytösmalli. Että se kohdistuu myös työssä käymiseen ja sen näennäiseen estämiseen, on se myös uhka.
Kiristämisen tunnusmerkit täyttyy, kun tuollaisella asialla uhkaillaan. Ikäänkuin sinä pystyisit yhtäkkiä olemaan menemättä töihin ja jos teillä on alaikäisiä huollettavia, niin mihin heidät yhtäkkiä laitettaisiin? Toivottavasti heidän korvansa on säästyneet isänsä typeryyksiltä, koska onhan siinä ikävää viestiä heillekin siitä, kuinka raskasta isälle on heidän kanssaan oleminen ja miten siihen yritetään keksiä muuta tekemistä ja olemista tilalle, kun pitäisi olla vastuussa heistä. Lapsethan ei ole tyhmiä ja osaavat kyllä kuulla sekä lukea rivienvälit.
Älä missään nimessä vaikene noista asioista "perheen sisäisinä asioina". Kehotan nostamaan kissan pöydälle ja jos ette toivottua ratkaisua löydä kahdestaan niin ehdota miehellesi pariterapiaa.
Ap vielä: Minkälaista se normaali parisuhde sitten on? Itsellä on sellainen ahdistusmöykky rinnassa aina puolison ollessa läsnä ja huomaan olevani vapautuneempi kun hän ei ole kotona. Luulen, että olen itse aiheuttanut tämän, että en osaa pitää rajojani ja annan hänen kohdella itseäni näin. Mutta en näe ulospääsyäkään tästä.
Jätä se sika!