Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä olisi hyvä keskustella ennen lasten hankintaa?
30.06.2024 |
Ollaan molemmat kolmekymppisiä. Lapset kuuluvat molempien tulevaisuuden suunnitelmiin. Suhde on tuore, enkä tunne toista vielä tarpeeksi hyvin. Olen kuitenkin yllättäen raskaana. Mahdollisesta abortista pitää päättää pian, jos ilmenee aihetta sillä haluan lapselle ehjän perheen.
Vähän huolestuttaa, kun mies ei ota kunnolla kantaa mihinkään vaan tulee ympäripyöreitä vastauksia. Tuntuu, ettei uskalla vielä tulla kuorestaan ulos. Ei myöskään kysele liian henkilökohtaisia kysymyksiä (mm. ei ole kysellyt edes perhetaustoistani tai tulevaisuuden tavoitteistani). Ilmeisesti ei halua käyttäytyä liian tunkeilevasti. Keskustelu on siis pysynyt hyvin pinnallisella tasolla miehen puolelta. Olen tottunut siihen, että perhettä haluavat miehet kyselevät ummet ja lammet varmistaakseen lapsilleen mahdollisimman hyvän äidin jo ensitreffeillä.
Mihin asioihin olisi hyvä saada konkreettisia vastauksia ennen lasten hankintaa? Alkaa ideat ja aika loppua, kun miehen ajatuksista ei saa kunnolla otetta.
Olen ihastunut mieheen. Pelkään, että tämä sumentaa ajattelukykyä. Lapsen kannalta en halua, että joutuu varttumaan eroperheessä, jos eron syy olisi selvitettävissä jo nyt. Haluan ainakin selvittää oma kantani ennen kuin kerron miehelle raskaudesta (tai jätän kertomatta ja teen abortin, jos selviää, että halutaan elämältä liian eri asioita. Katkera eroriita ei ole lapsen etu).
Vanhemmillani on rakkauteen perustuva liitto. Olleet nuoruudesta asti yhdessä. Mies on puolestaan kasvanut uusperheessä, jossa biologinen isä on häippäissyt kuviosta miehen ollessa pieni. Tietyissä asioissa huomaan, että mieheltä on puuttunut miehen malli.
PS. Mies ei pidä makeasta. Lasten vanukkaat ovat turvassa. Tällä tasolla on selvitystyöni... Mammat miksei papatkin, auttakaa "neitoa" mäessä...
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jättäisit kertomatta raskaudesta miehelle, vaikka päätyisitkin aborttiin? Ei ole kovin kaksinen alku suhteelle salata noin isoa asiaa.
Kasvatuksellinen tyyli olisi ainakin hyvä selvittää. Voi olla aika hankalaa toimia sovussa, jos toisen kasvatustyyli on vapaa kasvatus ja toinen luottaa kuriin.
Miten haluaa viettää juhlapyhät ja onko vaikkapa jotain vakaumusta.
Miten haluaisi jakaa perhevapaat. Toki tässä ei aina todellisuus vastaa toiveita mutta kyllähän se asenteista kertoo, jos ei vaikkapa haluaisi olla lainkaan perhevapailla. Samalla kannattaa keskustella miten kotityöt jakautuisi ja miten taloudellinen puoli hoidettaisiin.
Siis teillä ollut vain kevyttä jutustelua, mutta menty silti ihan syvälle. Siitä se raskaus on seurausta.
Ensiksi kerrot miehelle tilanteen, siitä se lähtee.
Ei kaikki asiat tarvitsekaan olla ylöskirjattuna. Tilanteet tulee ja niiden myötä keskustellaan. Toki kai sinullakin on suu, jolla puhua? Kysellä, keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä muuta tarvitse tietää kuin haluaako mies lapsia.
Lapset eivät aina odottele oikeaa hetkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan sama mitä on keskusteltu. Ne on vain sanoja. Sanoja joilla ei ole takuuta.
Yleinen jaksaminen lasten kanssa: vähäiset unet, vähäinen oma aika -> silti lasten kanssa pitää jaksaa olla
Lasten menojen maksaminen, jaetaanko kulut vai miten tehdään
muut asiat kyllä sujuu ajan kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäisit yksinhuoltajana?
Minustakin tämä on ainoa kysymys jonka naisen olisi syytä kysyä itseltään. Mitään ydinperhettä ei ole koskaan ollut olemassakaan kuin kristillisdemokraattien esitteissä. Perhe, jossa on äiti, isä ja heidän biologiset lapsensa, ei ole ikinä ollut pysyvä yksikkö.
Laiskaa puolisoa ei kannata ottaa. Yleensä perheissä Suomessa kumpikin joutuu tekemään palkkatöitä ja siihen päälle kotityöt. Vapaamatkustajien kanssa tulee avioero. Ei kukaan jaksa yksin hoitaa sekä uraa että kotitöitä, jos toinen ei kanna vastuuta. Eikä tarvitsekaan jaksaa. Eri asia on, jos laiskurilla on fyffee kustantaa siivooja, kotitalkkari jne.
Seuraan mielenkiinnolla ja vähän huolestuneena ystävääni, jolla on vaativa ura ja suurin osa kotitöistä ja kaikesta vastuusta on hänellä. Vaimo osaa sluipailla vastuusta, milloin mistäkin syystä ja tämä ystävä ressukka paahtaa menemään. Kohta avaan suuni, ei kestä katsella, kun kaveria koijataan. Miten voikin olla noin vässykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätte lapsen tietysti. Kerro raskaudesta. Hanki vakuutukset sulle ja tulevalle vauvalle. Etsikää tietoa raskaudesta ja synnytyksestä. Hanki vertaistukea on olemassa erilaisia ryhmiä esim somessa raskaana oleville.
Sä et missään olosuhteissa voi varmistaa että ei tule eroa, joten kannattaa ajatella että sä pystyt tarvittaessa huolehtimaan lapsesta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jättäisit kertomatta raskaudesta miehelle, vaikka päätyisitkin aborttiin? Ei ole kovin kaksinen alku suhteelle salata noin isoa asiaa.
Miksi kertoisin abortista, jos epäsopivuuden takia ero olisi parempi vaihtoehto? Mies ei voi surra sitä, mitä ei tiedä. On vähemmän satuttavaa surra menetettyä parisuhdetta kuin syntymätöntä lasta. Saa aloittaa uuden kanssa puhtaalta pöydältä. En halua satuttaa häntä tiedolla, johon hän ei voi vaikuttaa. Tuntuu, että mies todella haluaa isäksi. Esimerkiksi halukkuudesta osallistua lapsen kasvatukseen tai kasvatustyylistä pitää ottaa parempi selko. Loistavia nostoja muilta kommentoijilta!
Raskaus tuli yllättäen. Jos ehkäisy ei olisi pettänyt, lapsen suunnittelu olisi aloitettu vasta, kun ollaan oltu pidempään yhdessä.
Tietenkin sanat ovat sanoja, mutta jos toinen kertoo jo tässä vaiheessa, ettei tule vaihtamaan yhtäkään kakkavaippaa, antaahan tämäkin riittävästi informaatiota. Mies ei ole ottanut suoraan kantaa tähänkään vaan vastasi katsotaan kumpi ehtii kunhan arki pelaa. En ole varma, tajuaako mies miten raskas lapsiperheen arki on alkuvaiheessa. Ei asiat solju sopimatta, kun molemmat ollaan rättiväsyneitä.
Ero voi tulla yhtä hyvin myöhemmässä vaiheessa elämää, mutta haluan jättää synnyttämättä, jos on viitteitä jo tässä vaiheessa.
Vitosella, kympiltä ja sen jälkeen on tullut hyviä kommentteja. Kiitos niistä! Lisää kommentteja saa heittää kehiin.
Toiselle kommentoijalle: tiedän miehen nimen, henkilötunnuksen, osoitteen, hänen pankkitunnukset yms., mutta vastaavasti mies ei tiedä minusta muuta kuin etunimen. Eipä ole vielä kysellyt sukunimen perään. Mies ei oikeastaan tiedä minusta mitään, mitä en ole oma-aloitteisesti tuonut esille. Tämä saa minut epäileväiseksi. Ihan kuin kuka nainen vaan kelpaa äidiksi kunhan saadaan lapsi :( Ei kai kukaan mies voi olla niin ihastunut, ettei uskalla kysellä mitään henkilökohtaista? Säästä ollaan todellakin puhuttu useammin kuin mistään muusta.
Kasvatustyyliä ei ole helppo tietää ennen kuin pitää kasvattaa. Moni lipsuu siinä vaiheessa aiemmista ihanteistaan. Kasvattaminen on vaikea laji. - Uskonto kannattaa ottaa puheeksi, tai mitä ajattelee eutanasiasta.
Alue: Aihe vapaa
Peräsuoliongelmista ja emättimen kuivuudesta.