Eikö sinuakaan kukaan rakasta ja olet ilman rakasta? Tämä on valtava ongelma tässä maassa tälle maalle.

Ei tällä hetkellä. Tai en ainakaan tiedä, että rakastaisi. Rakkaus kuoli vaimon ja minun väliltä ja päädyimme eroamaan, mutta sille ei voi mitään, että iho kaipaa kosketusta ja mies seuraa sekä juttukaveria.

Senpä vuoksi tein profiilin tinderiin ja alastonsuomeen.

Mua rakastaa mun kiltti ja kiva aviomies. Mutta itse olen kus*pää kun en osaa arvostaa sitä (enään) tarpeeksi vaan haen salaista vaihtelua muualta. Ja se mies keltä vaihtelua haen on paljon paskempi ja välinpitämättömämpi. Olen hälle vain sex-viihdyke.

Ihan tajuttoman typerää ja itseä saa syyttää.

Eipä miestä oikeasti rakasta kuin omat vanhemmat. Nainen saattaa "rakastaa" niin kauan kuin mies on naiselle hyödyksi ja/tai viihdyttävä.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5641153/kukaan-nainen-ei-ole-ikina-raka…

Kirjoittakaa jotakin kivaa tälle miehelle!

Niinpä. Onhan se valtava ongelma. Kyllä yhteiskuntakin voisi asialle koettaa tehdä jotain jos katsoisi asiakseen. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Onhan se valtava ongelma. Kyllä yhteiskuntakin voisi asialle koettaa tehdä jotain jos katsoisi asiakseen. 

Tämänhetkiset hallituspuolueet ovat muulla kuin rakkauden asialla. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä miestä oikeasti rakasta kuin omat vanhemmat. Nainen saattaa "rakastaa" niin kauan kuin mies on naiselle hyödyksi ja/tai viihdyttävä.

Hapan ja kitkerä jää ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä miestä oikeasti rakasta kuin omat vanhemmat. Nainen saattaa "rakastaa" niin kauan kuin mies on naiselle hyödyksi ja/tai viihdyttävä.

Hapan ja kitkerä jää ilman. 

Happamaksi ja kitkeräksi muuttuu kokemusten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä miestä oikeasti rakasta kuin omat vanhemmat. Nainen saattaa "rakastaa" niin kauan kuin mies on naiselle hyödyksi ja/tai viihdyttävä.

Hapan ja kitkerä jää ilman. 

Happamaksi ja kitkeräksi muuttuu kokemusten myötä.

On itsestään ja luonteestaan kiinni, miten asiat käsittelee. 

Minäkin uskon rakkauteen, vaikka olen saanut turpiin psyykkisesti ja fyysisesti. Ehkä naiset osaavat sen miehiä paremmin. 

Ei rakasta, olisipa ihanaa kun jollekin olisi tärkeä ja joku rakastaisi. En ole sitä tuntenut kymmeniin vuosiin ja taitaa loppuelämä mennä niin, ettei enää koe rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

On itsestään ja luonteestaan kiinni, miten asiat käsittelee. 

Minäkin uskon rakkauteen, vaikka olen saanut turpiin psyykkisesti ja fyysisesti. Ehkä naiset osaavat sen miehiä paremmin. 

On kiinni siitä että on oppinut käsittelemään tunteet, ei mikään luonnekysymys. Ja joo, monet naiset sentään yrittävät käsitellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itsestään ja luonteestaan kiinni, miten asiat käsittelee. 

Minäkin uskon rakkauteen, vaikka olen saanut turpiin psyykkisesti ja fyysisesti. Ehkä naiset osaavat sen miehiä paremmin. 

On kiinni siitä että on oppinut käsittelemään tunteet, ei mikään luonnekysymys. Ja joo, monet naiset sentään yrittävät käsitellä. 

Tästä huomaa hyvin, että naiset ovat täysin sokeita omalle käytökselleen, eikä heillä ole mitään käsitystä siitä, mitä on olla mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itsestään ja luonteestaan kiinni, miten asiat käsittelee. 

Minäkin uskon rakkauteen, vaikka olen saanut turpiin psyykkisesti ja fyysisesti. Ehkä naiset osaavat sen miehiä paremmin. 

On kiinni siitä että on oppinut käsittelemään tunteet, ei mikään luonnekysymys. Ja joo, monet naiset sentään yrittävät käsitellä. 

Se on juuri luonnekysymys, osaako käsitellä ja viitsiikö opetella. Mikä muu se voisi olla? Kyllä se on nähty niin monta kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itsestään ja luonteestaan kiinni, miten asiat käsittelee. 

Minäkin uskon rakkauteen, vaikka olen saanut turpiin psyykkisesti ja fyysisesti. Ehkä naiset osaavat sen miehiä paremmin. 

On kiinni siitä että on oppinut käsittelemään tunteet, ei mikään luonnekysymys. Ja joo, monet naiset sentään yrittävät käsitellä. 

Tästä huomaa hyvin, että naiset ovat täysin sokeita omalle käytökselleen, eikä heillä ole mitään käsitystä siitä, mitä on olla mies.

Hah, se sokea uhriutuu nyt siinä päässä. Tuttu juttu tuokin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itsestään ja luonteestaan kiinni, miten asiat käsittelee. 

Minäkin uskon rakkauteen, vaikka olen saanut turpiin psyykkisesti ja fyysisesti. Ehkä naiset osaavat sen miehiä paremmin. 

On kiinni siitä että on oppinut käsittelemään tunteet, ei mikään luonnekysymys. Ja joo, monet naiset sentään yrittävät käsitellä. 

Tästä huomaa hyvin, että naiset ovat täysin sokeita omalle käytökselleen, eikä heillä ole mitään käsitystä siitä, mitä on olla mies.

Hah, se sokea uhriutuu nyt siinä päässä. Tuttu juttu tuokin. 

MOT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Onhan se valtava ongelma. Kyllä yhteiskuntakin voisi asialle koettaa tehdä jotain jos katsoisi asiakseen. 

Tämänhetkiset hallituspuolueet ovat muulla kuin rakkauden asialla. 

Näin on. Jopa KD.

Pitää varoa mitä toivoo. Minä rakastuin päätä pahkaa yhteen todella kauniiseen luonnonlapseen. Oli iloinen, luova ja jopa korkeakoulutettu. Meillä klikkasi. Muutkin tämän huomasivat. Sain paljon huomiota, huolenpitoa, seksiä (todella villiä) ja olin onneni kukkuloilla.

Tätä kesti muutaman vuoden.

Sitten alkoi oudot raivokohtaukset, joita ei ikinä saatu puhuttua läpi koska ei hallinnut omia tunteitaan ja toki seuraava aina vaikeampi sitten selvittää. Kaikki päättyi siihen kun sain hänet kiinni pettämisestä. Tätä hän yritti silotella parhaansa mukaan. Sitten sain tietää että oli tehnyt abortin kertomatta minulle jo pari vuotta sitten. Ilmoitti vaan että ei enää rakasta ja haluaa erota. 

Olen jo paranemassa, mutta voin sanoa että nuo viimeiset ajat kun vielä asuimme yhdessä oli elämäni isoin helvetti. Olen rauhallinen, en tappele tms. Yritin vain rauhallisesti pitää itseni kasassa henkisesti ja toivoa etten sekoa.

Tarinan opetus, mieti TODELLA tarkkaan mitä toivot. Se mikä ehkä sinulle on rakkautta ei sille toiselle välttämättä ole. Ja hinta voi olla kestämättömän suuri. Ja varsinkaan ketään ei kannata ottaa puoliksoksi vain siksi että kokee olevansa yksinäinen. Tämän toivon että jokainen jo ymmärtää. Hankkikaa vaikka sitten mieluummin lemmikki, mutta muistakaa että kyllästyminen sen hoitamiseen ei ole vaihtoehto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä miestä oikeasti rakasta kuin omat vanhemmat. Nainen saattaa "rakastaa" niin kauan kuin mies on naiselle hyödyksi ja/tai viihdyttävä.

Hapan ja kitkerä jää ilman. 

Happamaksi ja kitkeräksi muuttuu kokemusten myötä.

On itsestään ja luonteestaan kiinni, miten asiat käsittelee. 

Minäkin uskon rakkauteen, vaikka olen saanut turpiin psyykkisesti ja fyysisesti. Ehkä naiset osaavat sen miehiä paremmin. 

Ehkä nainen saa viikossa enemmän positiivisia kokemuksia kuin mies seitsemässä vuodessa, jos jaksaa avata oven vieraille tai poistua kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä miestä oikeasti rakasta kuin omat vanhemmat. Nainen saattaa "rakastaa" niin kauan kuin mies on naiselle hyödyksi ja/tai viihdyttävä.

Hapan ja kitkerä jää ilman. 

Happamaksi ja kitkeräksi muuttuu kokemusten myötä.

On itsestään ja luonteestaan kiinni, miten asiat käsittelee. 

Minäkin uskon rakkauteen, vaikka olen saanut turpiin psyykkisesti ja fyysisesti. Ehkä naiset osaavat sen miehiä paremmin. 

Ehkä nainen saa viikossa enemmän positiivisia kokemuksia kuin mies seitsemässä vuodessa, jos jaksaa avata oven vieraille tai poistua kotoa. 

Ei kukaan passiivinen marisija saa.

Mä oon ollu pian 18vuotta saman miehen kanssa, mutta silti en tiedä mitään rakkaudesta. En miltä tuntuu rakastaa tai tuntuu olla rakastettu. Ei oo pakko olla koko elämää yksin vaikka ei löydä sopivaa ja rakkautta. Mutta oon huomannut vuosia sitten että vikaan on menty, toi on ihan väärä ihminen mulle. Lapsista huolimatta yritän syksyllä toteuttaa sen erilleen muuton mitä oon vuosia suunnitellu. Ei tule yllätyksenä miehellekään niin useasti asiasta on puhuttu. Että mulle ei enää riitä elämä missä ollaan kuin kämppikset enkä tiedä miltä tuntuu ku joku rakastaa ja välittää. Seksikkään takia ei ole syytä jäädä ja se tiesää senkin. Ei on parempi elää yksin. Enkä ota sinne ketään ikinä. Mulle ei taida vaan olla sitä oikeaa ja rakastavaa prinssiä. Aina vaan joku kuka ilmenee sammakoksi lopulta.