Naimisissa/parisuhteessa ja eri asunnot
Olisipa ihanaa! Varmasti monta liittoa saataisiin pelastumaan tällaisella ratkaisulla. Meillä tulee päivittäin pientä ja rasittavaa vääntöä asunnon siisteydestä (meillä on tosin niin päin että mies on se siivousfanaatikko :D). Muuten meillä menee hyvin, mutta siisteystasokäsitys meillä on erilainen ja se pännii. Olen ehdottanut miehelleni että voitaisiin asua molemmat omissa asunnoissamme ja silti olla yhdessä. Molemmat saisi sotkea ja siivota niin paljon kun haluaa. Tämä ei hänelle käy. Onko muilla kokemuksia tällaisesta järjestelystä? :D
Kommentit (52)
Itse haluaisin ehdottomasti oman pitää oman asunnon parisuhteessa, naimisiin en kyllä menisi koskaan.
Ainoa järjestely johon suostuisin.
Tiedän avioparin, joka on aina asunut erillään eikä ikinä ole muuttanut yhteen.
Meillä on näin, mutta ongelma on, ettei mies mene sinne omaan asuntoonsa, vaan on koko ajan minun asunnossani. Sitten kun kannustan häntä menemään omaansa, loukkaantuu. Mielestäni hänen pitäisi esim pestä oma pyykkinsä omassa kodissaan, eikä minun luonani.
Se onkin ihanaa, asua ilman miestä siis. Miehen saa postimyynnillä yhtä nopeasti kuin uuden mekon nykyään
Yksin asuessa toteutuvat mm. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja kotirauhaan, jotka eivät miehen kanssa asuessa toteudu
"Ei miehelle käy" vapaudenriistolta kuulostaa, jos yrittää estää sinun oman asunnon hankkimisen
Vierailija kirjoitti:
Outo järjestelyhän tuo olisi avioliitossa ja jos kovasti toista rakastaa. Jos oikeasti rakastaa toista, niin molemmilta puolisoilta pitäisi riittää ymmärrystä ja joustavuutta toista kohtaan. Sottapytty joustaa ja alkaa siivoamaan ja siivousfanaatikko yrittää hellittää täydellisyyden tavoittelussa. Näin tullaan jonkinlaiseen kompromissiin. Sekin vaihtoehto on, että siivousfanaatikko siivoaa muidenkin jäljet ja tyytyy siihen. Itse tunnustan heti, että sottapytyn kanssa en voisi elää samassa taloudessa, mutta toisen puolelta tulevaa pientä epäjärjesrystä ja ajoittaista saamattomutta olen oppinut sietämään ja ymmärtämään.
No aika selväähän se nyt on, että jos toinen haluaa asua erillään ja toinen ei, kyseessä on maksimissaan joku tukholma-syndrooma eikä rakkaus
Vierailija kirjoitti:
Meillä on näin, mutta ongelma on, ettei mies mene sinne omaan asuntoonsa, vaan on koko ajan minun asunnossani. Sitten kun kannustan häntä menemään omaansa, loukkaantuu. Mielestäni hänen pitäisi esim pestä oma pyykkinsä omassa kodissaan, eikä minun luonani.
Anna loukkaantua. Jos et halua häntä kotiisi, pakko hänen on tämä totuus kohdata ennemmin tai myöhemmin
Tiedän pariskuntia jotka asuvat eri asunnoissa saadakseen asumistukea.
Itse asun yhdessä aviomieheni kanssa. Hän ei ole sottapytty mutta itse olen tarkempi siisteyden suhteen. Viikkosiivouksen hoidamme yhdessä, siivoilen sitten itse muulloin, jos jokin häiritsee, en nalkuta. Mies hoitaa kaiken autoon liittyvän ja minä hoidan pihan. Kaikkea ei tarvitse jakaa 50/50. Tärkeintä suhteessamme on rakkaus ja toisen kunnioittaminen.
Onhan niitä ihan naimisissakin olevia pareja, jotka asuu erillään ja se toimii heille. Se vaatii vaan sen, että molemmat oikeasti haluaa sellaisen järjestelyn, jos toinen suostuu vaan miellyttääkseen vaikka ei halua, niin siitä tulee koko ajan sanomista.
Mun täti ja sen mies ovat olleet naimisissa yli 45 vuotta ja ovat asuneet koko sen ajan omissa kodeissaan. Näkyy toimivan hyvin.
Me ei periaatteessa asuta erillään, mutta toinen meistä on töiden vuoksi osan viikosta toisella paikkakunnalla. Onhan tässä omat hyvät ja huonot puolet.
Erillään asuminen on kuin kaverisuhde. Välillä käydään tarpeet tyydyttämässä toisen luona.
Oikea aito rakkaus voi tulla vain ,kun kaksi ihmistä haluaa olla lähellä toisiaan ja jakaa elämänsä.
Minusta ei olisi ikinä eri asunnot järjestelyyn. Koen sen melkein samaksi kuin yhden illan jutut. Ei tule kiintymystä eikä tunteita. Teknistä suorittamista on tarpeiden tyydyttäminenkin.
Äitini nykyään. Sopii heille hienosti.
Kelpaisi myös itselleni, jos olisi vakiintunut suhde. Etenkin, kun asuu omistusasunnossa jonka kulut maksaa itse.
Meillä 10v. avioliitto, molemmilla omat osoitteet.
Toimii loistavasti näin toisella kierroksella kun ei ole enää pieniä lapsia eli yhteistä lapsiperhearkea. <3
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin ehdottomasti oman pitää oman asunnon parisuhteessa, naimisiin en kyllä menisi koskaan.
Ainoa järjestely johon suostuisin.
En minäkään. Jos menisin, pitäisi tehdä paperit viimeisen päälle tarkkaan. Ei mitään omaisuutta sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 10v. avioliitto, molemmilla omat osoitteet.
Toimii loistavasti näin toisella kierroksella kun ei ole enää pieniä lapsia eli yhteistä lapsiperhearkea. <3
Niinpä. Yhteisten lasten kanssa ei oikein toimisi erillään asuminen.
Vierailija kirjoitti:
Erillään asuminen on kuin kaverisuhde. Välillä käydään tarpeet tyydyttämässä toisen luona.
Oikea aito rakkaus voi tulla vain ,kun kaksi ihmistä haluaa olla lähellä toisiaan ja jakaa elämänsä.
Minusta ei olisi ikinä eri asunnot järjestelyyn. Koen sen melkein samaksi kuin yhden illan jutut. Ei tule kiintymystä eikä tunteita. Teknistä suorittamista on tarpeiden tyydyttäminenkin.
Et ymmärrä asiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Erillään asuminen on kuin kaverisuhde. Välillä käydään tarpeet tyydyttämässä toisen luona.
Oikea aito rakkaus voi tulla vain ,kun kaksi ihmistä haluaa olla lähellä toisiaan ja jakaa elämänsä.
Minusta ei olisi ikinä eri asunnot järjestelyyn. Koen sen melkein samaksi kuin yhden illan jutut. Ei tule kiintymystä eikä tunteita. Teknistä suorittamista on tarpeiden tyydyttäminenkin.
On niitäkin suhteita, joissa ei ole muuta yhteistä kuin se koti. Eli ollaan kuin kämppiksiä, muttei esim tehdä mitään yhdessä.
Onnistuuhan se joillain, toiset jopa tykkää. Itse en ikinä tällaista erillissuhdetta haluaisi, ei olisi minulle parisuhde ollenkaan. Nyt jo päivän parin erillään olo työreissujen takia harmittaa molempia, mieluummin oltais yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 10v. avioliitto, molemmilla omat osoitteet.
Toimii loistavasti näin toisella kierroksella kun ei ole enää pieniä lapsia eli yhteistä lapsiperhearkea. <3
Niinpä. Yhteisten lasten kanssa ei oikein toimisi erillään asuminen.
Joku perhe pysyy kasassa näin. Aiemmin oli paljon matkatöissä olevia isiä. Ja kun tarkemmin ajattelee, nykyään heitä tulee Virosta tms.
Outo järjestelyhän tuo olisi avioliitossa ja jos kovasti toista rakastaa. Jos oikeasti rakastaa toista, niin molemmilta puolisoilta pitäisi riittää ymmärrystä ja joustavuutta toista kohtaan. Sottapytty joustaa ja alkaa siivoamaan ja siivousfanaatikko yrittää hellittää täydellisyyden tavoittelussa. Näin tullaan jonkinlaiseen kompromissiin. Sekin vaihtoehto on, että siivousfanaatikko siivoaa muidenkin jäljet ja tyytyy siihen. Itse tunnustan heti, että sottapytyn kanssa en voisi elää samassa taloudessa, mutta toisen puolelta tulevaa pientä epäjärjesrystä ja ajoittaista saamattomutta olen oppinut sietämään ja ymmärtämään.