Lue keskustelun säännöt.
Syyllistävä vanhemmuus?
25.06.2024 |
Luin hesarista äsken juttua syyllistävästä vanhemmuudesta. Siitä, että lasta kasvatetaan syyllistämällä ja se on ongelma. Mutta en oikein ymmärrä asiaa. Jos vaikka sanon lapselle, että emme voi lähteä hoploppiin, jos vain kiukuttelet kun sinne pitäisi lähteä etkä suostu pukemaan vaatteita. Niin ettei lähdetty hoploppiin sitten, kun vain kiukuttelit. Ja siis olin ensin kyllä eri tavoin yrittänyt selvittää, että onko joku hätänä kun kiukuttelee (nälkä, vessahätä, paha mieli jostain tms), mutta en saanut mitään selvyyttä tai vastausta asiaan. Niin onko tämä syyllistävää vanhemmuutta, että sanoo lapselle, että emme voineet lähteä hoploppiin kun vain kiukuttelit emmekä voi lähteä sinne huomennakaan jos huomennakin vain kiukuttelet? Vai onko tämä normaalia kasvatusta, jossa opetetaan asioilla olevan aina seurauksia? Kiukuttelun seuraus on ettei pääse.
Kommentit (13)
Syyllistävä kasvatus on sitä että lapsen on käyttäydyttävä niin ettei äidille tule paha mieli, häpeä tai raivokohtaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syyllistävä kasvatus on sitä että lapsen on käyttäydyttävä niin ettei äidille tule paha mieli, häpeä tai raivokohtaus.
Mutta tuleehan äidille lopulta paha mieli vaikka siitä, jos lapsi aina vain kiukuttelee kun yritetään mennä johonkin kivaan paikkaan tai tehdä jotain kivaa. Äidin häpeä tai raivonohtaus on sitten eri asia, niitä meillä ei ainakaan tule, mutta äidin paha mieli kyllä lopulta tulee. Ap
Ihan normaalilta kasvatukselta kuulostaa minusta.
No jaa. äslken oli jotain samaa täällä, Syyllistäkää ihan vapaasti itseänne, olette ihan hölmöjä jos kaikkeen tähän sontaan uskotte. Luottakaa vaistoonne äitinä ja isänä, se kertoo kyllä kaiken kuinka toimia oikein.
En minä halua olla syyllistävä äiti vaan hyvä äiti. Ja pelkään, että sorrun syyllistämiseen vahingossa, kun yritän saada lasta oppimaan hyvää käyttäytymistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy-seuraussuhteen selittäminen on eri asia kuin lapsen kasvattaminen vanhempansa henkiseksi hernekepiksi: jos et pue, äiti suuttuu. Jos et syö lautasta tyhjäksi, isä luulee että et tykkää hänen tekemästään ruuasta. Näytä iloisemmalta, tai muuten äidistä tulee surullinen. Jne.
Yritin löytää sitä toista keskustelua tästä aiheesta, mutta en löydä. Katosiko se jonnekin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän puhetta ilmeisesti parempi. Toki syyllistää voi jopa katseella....?!
Syy- seuraussuhteen voi opettaa toteamalla: mennään joku toinen päivä. Jossain toisessa tilanteessa ottamalla puhelimen sanattomasti pois ja toteamalla ei saa enää pelata tms. Taluttamalla lapsen kädestä pois tilanteessa, jossa toimii väärin.
Puhe siis tehoaa ainakin pikkulapsiin tosi heikolla vasteella. Turha huudella.perään jos Elmeri- Petteri tekee saman asian 10 kertaa peräkkäin.
Vierailija kirjoitti:
Yritin löytää sitä toista keskustelua tästä aiheesta, mutta en löydä. Katosiko se jonnekin? Ap
Joo mäki yritin löytää. Musta se oli ihan asiallista keskustelua ollut ainakin sen verran mitä ehdin sitä seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat kasvatti syyllistävästi ja muotoilisin sen näin: aina kun olisin tarvinnut tukea, he syyllistivät minua.
Tämä on se ero sellaisen ns. normaalin syyllistämisen kanssa.
Minä olen lopettanut syyllistävien artikkelien lukemisen aikapäiviä sitten. Lasten neuvola- ja hammashoitolakäynnit hoitaa joka kerralla isä. Samoin päiväkotiin viennit ja hakemiset. Vasu-keskusteluihin menee aina isä, samoin hän hoitaa yhteydenpidon esikoisen kouluun. Siitä vaan sitten isää syyllistämään, jos tarvetta on.
Meillähän tosiaan minä olin 8 vuotta kotiäitinä ja hoidin kaikki lapsiin liittyvät asiat. Nyt on isän vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistävä kasvatus on sitä että lapsen on käyttäydyttävä niin ettei äidille tule paha mieli, häpeä tai raivokohtaus.
Mutta tuleehan äidille lopulta paha mieli vaikka siitä, jos lapsi aina vain kiukuttelee kun yritetään mennä johonkin kivaan paikkaan tai tehdä jotain kivaa. Äidin häpeä tai raivonohtaus on sitten eri asia, niitä meillä ei ainakaan tule, mutta äidin paha mieli kyllä lopulta tulee. Ap
Voit varoittaa etukäteen miten käy.
Syyllistäminen on sitä, että hierot asiaa lapsen naamaan jälkikäteen. Lapsi oppii kyllä ymmärtämään syy-seuraussuhteet vaikka pysyt jälkikäteen hiljaa. Ei sinullakaan ole auktoriteettia, joka tulee aina kertomaan jälkikäteen, että nyt mokasit ja miksi mokasit.
Sitä on syyllistäminen, turha muistuttelu mokasta. Se on lasta aliarvioivaa ja virheillä alistavaa kasvatusta.
Kaikki toimii noin.