Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

imukuppi synnytyksestä

31.01.2007 |

Heippa kaikille!



Ajattelin vain kertoa vähän omasta kokemuksestani, jotta muille voisi olla ehkä jotain hyötyä. Elikä tyttöni 2,5 kk syntyi pitkän ja rankan ponnistusvaiheen jälkeen imukupin avulla. Siinä tohinassa imukuppia kun vedettiin se ehti irrotakin kerran ennenkuin vauva saatiin ulos. Päähän jäi vain pieni haava joka paranikin hyvin eikä siitä sen kummempaa MUTTA, vauva oli kovin itkuinen heti alusta lähtien ja ensimmäinen syy olikin maidon vähyys eli nälkä . Kuitenkin pian selvisi että tämä ei ollut ainoa syy. Välillä pieni itki tosi kovaa kipu itkua ja vastikettakin vaihdettiin maha oireiden takia. Kuitenkin vasta sen jälkeen kun vein tyttöni osteopaatille fysioterapiaan huomattiin kipujen syyt, elikä, se imukuppi synnyts on nyt aiheuttanut sen että vauvan kallossa on ollut mitä ilmeisemmin suurta kipua, ja niska sekä kaikki ylänikamat ovat aivan jumissa siitä shokista ja vetämisestä. ELikä lihas lukko on vieläkin päällä tuosta tapahtumasta. Jännitys on valtava niskassa ja hartioissa ja sen oikeastaan huomasi jo silloin siitä että kun tyttö yritti venytellä niin tuli samantien itku, kun tietysti sattui lihaksiin. Toinen käsi on vieläkin kipeämpi, ja ei suorista sitä kunnolla, mutta voito puolella aletaan jo sentän olla. Joka viikko käydään hieronnassa, ja nyt ainakin päähän saa jo koskea, koska aluksihan ei edes saanut ilman suurta huutoa. Tulos on se että vauva on nyt paljon tyytyväisempi, iloisempi, ja liikkuu paremmin kaikki jäsenet ym.

Nyt en todellakaan halua syyllistää sairaalaa tai ketään muutakaan, he tekivät hienoa työta :)

Kuitenkin on hyvä tietää, että joskus (rankka) synnytys saattaa jättää myös vauvan kehoon jälkiaä jotka eivät liity ravintoon tai muuhun sellaiseen. :)

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
31.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei! Ajattelinpa lisata oman kokemukseni tahan - oma poikani (nyt 9kk) syntyi myos imukupin avulla kun oli kulunut 49 tuntia saannollisten supistusten alkamisesta eika edistysta ollut tapahtunut, lisaksi sydanaanet lahtivat laskuun. Synnytys oli siis pitka ja loppuvaiheessa taas hurjan nopea ja rankka. Imukupista jai pojan paahan kuhmu jonka pois painuminen kesti monta monta kuukautta, yha viela aavistuksen verran tuntuu kadella kun kokeilee. Hanella ei ollut yhtaan niin rankkoja oireita kuin edella kuvailtiin, mutta han ei kaantanyt paataan ollenkaan vasemmalle ja niinpa veimme hanet osteopaatille - ja sielta loytyikin todella paljon jannitetta, koko kropan oikea puoli oli ' jumissa' , alaselasta niskan kautta ihan kalloon asti. Saimme tosi paljon apua osteopatiasta, kavimme ensin kolme kertaa ja jo toisen kaynnin jalkeen poika alkoi kaantamaan paata vasemmalle. Kaymme yha muutaman kuukauden valein hoidossa, uskon etta nain voi helposti estaa jos jonkinlaisia tulevaisuudenkin vaivoja.



Kiva etta pootykat jaoit kokemuksesi, itse olin myos tosi tyytyvainen kun minua neuvottiin viemaan pieni osteopaatille - helposti sita kuvittelee ettei vauvalla ole lihasjaykkyytta tai kipuja, mutta onhan se aikamoisen rankka kokemus tuo synnytys - molemmille! :)



Terveisin Lumsku

Vierailija
2/6 |
31.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli synnytyksessä näemmä voi sattua vaikka mitä, vaikka itse synnytys menisikin " oppikirjan" mukaan. Meikä siis synnytti nro kakkosen, synnytyksen kesto 6h ja ponnistus 10 min. Ei siis mitään suurta draamaa. Kuitenkin ponnistusvaiheessa vauvalta murtui sekä solisluu (usein tapahtuva asia, joka paranee itsestään) että olkahermot venähtivät. Tuo olkahermojen venähdys eli erbin pareesi onkin jo vakavampi juttu. Vasen käsi ei toimi vieläkään niinkuin pitäisi. Onneksi sentään sormet ja ranne toimivat heti, ja vasta nyt vauva on alkanut käyttämään myös hauislihasta eli koukistaa jo kättäkin. Kolme viikkoa sitten nosti käden jo suoraan ylös kun kurkotti jumppamaton leluja. Nyt tyttöä (5kk) on kuntoutettu viikottain ja juostu vaikka minkälaisissa testeissä ja tutkimuksissa. AInoa kommentti, mitä kätilö synnytyksen jälkeen sanoi, että lapsi oli vähän tiukassa ja hän joutui hieman kädestä auttamaan.



Toiveissa on, että käsi saadaan täysin normaaliksi, mutta myös se, että käteen jää pysyvä vamma, on asia, joka on myös otettava huomioon. Tällä kommentilla haluan vain todeta sen, minkä joku viisas on joskus lausunut: oma syntymä on monelle ihmiselle elämänsä vaarallisin hetki. Ja tsemppiä kaikille siinä rytäkässä vaurioituneille! Ja toivottavasti vauvelinne toipuvat hyvin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
31.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän esikoinen, nyt 2v3kk, synti imukupin avulla pitkittyneen ponnistusvaiheen jälkeen. Kaikki näytti olevan kunnossa, mutta n. kolmen kk:n ikäisenä vauva alkoi mennä vinoon eli selkä meni kaarelle oikealle, samoin pää oli kenossa, eikä tyttö kääntänyt päätään vasemmalle ollenkaan. Soitin neuvolaan ja siellä th yllättäen ehdotti osteopaattia, joka oli hoitanut vinoja vauvoja. Osteopaatti tutki tytön ja totesi, että imukupista oli jäänyt elimistöön oikealle suuntautuva kiertovetojännitys. Jo yhden käsittelyn jälkeen tyttö alkoi suoristua ja pysti kääntämään päätään. Jännitys elimistössä oli melko voimakasta ja muutaman kerran tyttö vinoutui uudelleen ja sai lisää käsittelyjä osteopaatilta. Lopulta jännitys poistui kokonaan, eikä vinoutumista ole enää 6 kk:n iän jälkeen ollut.



T: Monttu

Vierailija
4/6 |
31.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidänkin vauvamme syntyi imukupilla 6 viikkoa sitten. Ponnitusvaihe pitkittyi. Lisäksi vauvan tarjonta ei ollut ihan optimaalinen ja vauva oli iso (4-kiloinen), joten imukupin apuun jouduttiin turvautumaan. Sinällään toimenpide oli ainakin meillä helppo ja nopea.



Mutta on hyvä tietää ja pitää mielessä, että imukupppisynnytys voi jättää vauvaan jälkiään. Meilläkin vauva on välillä aika itkuinen ja tuskainen. Tähän asti on kyllä syytetty masuvaivoja/koliikkia, mutta mistäpä tuon tietää, vaikka syynä olisi imukuppi. Toisaalta tuskin sitä ihan vielä näkee.



Kiitos tosiaan kertomuksistanne!



Iituli

Vierailija
5/6 |
31.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun esikoinen nyt 2v 3kk tuli kanssa imukupin avulla.poikani jäi jumiin hartioista painoa kyllä oli 4600g(42+5ja käynnistys)ja sitten päädyttiin imukuppiin. se meni hyvin,pojalle ei jäänyt kuin pieni kohouma.. mun iskä joka on hieroja niin huomasi kanssa sellasen lihas jäykkyyden pojassani ja hoiti sitä aina kun näki.poikani ei kyllä itkenyt mistään ei varmaan kipuja sillein ollut.

mutta varmaan papan pikkuinen hieronta auttoi :)

sairaalassa sanoivat että seuraavan kerran kun olen tulossa synnyttämään niin pitää tulla käymään ettei vastaava kävisi.joten 4kk sitten tuli toinen poikani ilman imukuppia ja paino oli 3930g(käynnistettiin).

Vierailija
6/6 |
01.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei! Halusinpa viela kertoa mita oma osteopaattini mainitsi, etta usein koliikkikin voi johtua synnytyksesta tai kohdussa huonossa asennossa olemisesta - siis koliikki voi olla oire siita etta vauva on vinossa ja nain sisakalutkin on ' vinossa' joka aiheuttaa vatsavaivoja ja itkuisuutta. Han ei siis vaittanyt etta osteopatia korjaisi mm. allergisen koliikin, mutta useinhan on vaikea tietaa koliikin syyta. En halua kuulostaa miltaan osteopatiafriikilta (!!) eika itsellani tosiaan ole kokemusta koliikista yhtaan, joten en myoskaan vaita olevani mikaan kaikkitietava ;) mutta halusinpa vain jakaa itselleni kerrotun neuvon.



Toivotaan etta apu loytyy itkuisuuteen, olipa syy mika hyvansa! :)