Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette ole tekemisissä lapsuudenperheenne kanssa: mitä sanotte puolitutuille kun kyselevät perheestänne?
24.06.2024 |
Eli otsikossa onkin kysymys; jos ette ole enää - syystä tai toisesta- tekemisissä lapsuudenperheenne kanssa. Mitä jos puolitutut kyselevät perheestäsi, vaikka monta siskoa tai veljeä sinulla on. Mitä vastaat?
En itse haluaisi jokaiselle puolitutulle avautua perhetilanteesta. Suurimmalla osalla kuitenkin tuntuu olevan suht normaalit lapsuudenperheet. En aina oikein tiedä mitä vastata.
(Taustaa...omassa lapsuudenperheessäni narsisti-isä ja alistunut äiti ovat aiheuttaneet menneisyydessä niin paljon paskaa, että kaikkien lasten välit tulehtuneet. Vuosi sitten äitini kuoli ja nyt isäni sotkee asioita vielä entisestään. Harkitsen välienkatkaisemista häneen).
Kommentit (23)
No kyllä joskus kun törmään esim vanhoihin koulukavereihin yms niin kyselevät. Tai muuten vain kysyvät, että onko sinulla siskoja tai veljiä (uudemmat tutut)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä ongelma on sanoa, montako sisarusta on????? Ei se tarkoita, että täytyy alkaa avautua heille koko tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä joskus kun törmään esim vanhoihin koulukavereihin yms niin kyselevät. Tai muuten vain kysyvät, että onko sinulla siskoja tai veljiä (uudemmat tutut)
Ap
Jälkimmäiseenhän on helppo vastata. Sanot vaan sisarusten lukumäärän ja jätät keskustelun siitä aiheesta.
Jos joku kysyy sisarusten määrää, siihen on tosiaan helppo vastata ihan rehellisesti. Eihän siinä ole tarkoituskaan alkaa avautua, miten läheisesti heidän kanssaan pitää yhteyttä. Ohjaat vaikka vastakysymyksin keskustelun puhujaan itseensä. Yleensä ihmiset puhuvat niin mielellään omista asioistaan, etteivät kohta enää muistakaan kysellä toisen asioista, jos tämä osoittautuu innokkaaksi kuuntelijaksi.
Jos joku vanha tuttu taas kysyy perheenjäsentesi vointia, voithan todeta äitisi kuolleen ja jotain ympäripyörää isän voinnista. Päätä etukäteen jokin vakiovastaus, niin et siinä tilanteessa mene tolaltasi. Nämäkin ovat yleensä sellaisia small talk -tyyppisiä keskustelunavauksia, ei niitä ihmisiä oikeasti kiinnosta sinun vaikeat kokemuksesi eivätkä he niistä halua kuulla. Kunhan kysyvät kohteliaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemattomille sanon, että ne kuolleet ja ystävät taas tietävät totuuden.
No ensinnäkin en yleensä juttele tuntemattomien kanssa perhesuhteista. Eikä minuakaan kiinnosta kuulla mitään "juoruja", ellei tämä ihminen nyt ole jossakin tosi akuutissa kriisissä ja hänen on pakko aiheesta päästä puhumaan
Sivistyneemmissä piireissä tällaisia ei kysellä. Ihmiset kertovat jotakin itsestään tai sanovat jotakin jostain yleisestä aiheesta, ja antavat keskustelukumppanin reagoida tavallaan. Sosiaaliporno on rahvaan harrastus
En edes keksi, miten joku voisi ottaa tuollaisen aiheen asiallisesti esille, jos ei itse ole alkanut puhumaan niistä ensin. Kysymällä, että mitä puoliso tekee työkseen? Tai miten vanhemmat voivat? Jotenkin tosi outoa, että joku kysyisi tällaista puskista. Olisin varmaan ensin silminnähden hämmentynyt, ja sitten toteaisin, ettei minulla ole puolisoa, tai että "ei ole tullut pitkään aikaan oltua yhteydessä", ja vaihtaisin puheenaihetta. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä välttäisin kyseisen ihmisen seuraa jatkossa, sillä elää selvästi jossakin tungettelevassa pikkukyläkulttuurissa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä joskus kun törmään esim vanhoihin koulukavereihin yms niin kyselevät. Tai muuten vain kysyvät, että onko sinulla siskoja tai veljiä (uudemmat tutut)
Ap
No tällaiseen vastaisin, että "on yksi veli, mutta ei olla juuri tekemisissä". Virallisesti minulla on myös puolisisaruksia, mutta en oikein laske äitini siittäneen miehen kakkoselämän juttuja osaksi omaani, sillä ne eivät oikeasti ole osa elämääni
Vierailija kirjoitti:
No kyllä joskus kun törmään esim vanhoihin koulukavereihin yms niin kyselevät. Tai muuten vain kysyvät, että onko sinulla siskoja tai veljiä (uudemmat tutut)
Ap
Ei mniun koulukaverini tunteneet lapsuusperhettäni. Ja ainahan voit sanoa, että ei ole, jos ne kerran eivät kuulu elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nyt sisarusten määrän voi sanoa. Mulla kun oli välit katkolla lapsuudenperheeseen ja joku heidän kuulumisiaan kyseli, vastasin rehellisesti että en tiedä, emme ole tekemisissä.
Täh, eli et pidä sisaruksena jos teillä on sama äiti mutta eri isät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin, että mutsi ja faija on kuolleet kauan aikaa sitten. Samoin broidi. Siihen se juttu varmaan jäisi. Ja jos joku vielä olisi kiinnostunut, niin etsiköön itse Hautahaku.net:istä.
Sanon , että juu on kaksi siskoa ja niiden kanssa en ole missään tekemisissä , koska maksattivat kaikki toilailunsa vanhemmillani ja jättivät vielä lapsensa heille hoidettavaksi, ovat olleet jo vuosia, ja lopulta uhkasivat tap paa, kun vanhemmat laittoi rahahanat kiinni ja sanoivat että nyt pitäis hoitaa omia lapsia eikä huidella pitkin Suomea munan perässä.
Itse lapseton ja aina autan vanhempiani ilman vastapalveluksia, tiedän että eivät ole varakkaita joten koskaan en ole rahaakaan pyytänyt maksamatta takaisin. Nuoremmat saivat kaiken ja silti kiitos oli tuollainen , en anna ikinä anteeksi ,vaikka vanhemmat antaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon sisarusten määrän jos sitä kysytään. Kerron myös että en ole perheeni kanssa missään tekemisissä enää. Jos kysytään syytä sanon että yksityinen, hyvin henkilökohtainen syy.
En tiedä johtuuko se somesta ja jostain naamakirja-mallista, mutta ihmiset on kummallisen tahdittomia ja tunkeilevia. Puolitutut ja lähes vieraat kyselee henkilökohtaisuuksia smalltalk-tyylisesti. Ei mitään tajua siitä, että kaikki ei halua levitellä kaikkia yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita kaikille. Se ei ole pelkästään moukkamaista, vaan se on jo silkkaa idiotismia. Kyllä siinä joskus meinaa "jäätyä", kun ei heti tiedä mitä sanoisi, kun päällisin puolin kysymys saattaa olla "puoliviaton". Vaan ei ole. Se voi koskea henkilökohtaisia terveystietoja, seksuaalisia tapoja, tai muuta vastaavaa.
Onko nuo ihmiset pehmitetty jotain tulevaisuuden dystopiaa varten? Ilmiö on joukkopsykoositasoa.
Itse olen vähentänyt yhteydenpitoa äitiini, joka on rajaton ja yrittää kontrolloida elämääni.
Tutuille vastailen ympäripyöreää tyyliin: kiitos, näin kesäisin äitini viihtyy mökillä eikä tämän kaltaiset vastaukset herätä lisäkysymyksiä.
Minulla on ikää jo yli 50 vuotta eikä koskaan kukaan puolituttu ole kysellyt lapsuudenperheestäni. Puolituttujen kanssa ei keskustella henkilökohtaisuuksia.
Töissä on joskus keskusteluissa tullut esille se etten ole perheenjäsenten kanssa tekemisissä, tyyliin äitini on soittanut minulle yhden kerran koko elämäni aikana. Ei kukaan ole reagoinut siihen mitenkään erityisesti. En mitenkään tunnustanut tai avautunut, se vain liittyi keskusteluun jotenkin, ja oma emotionaalinen suhde asiaan oli käytännössä ei mikään. Ehkä sitten on vaikeampi mainita jos asia on herkkä ja alkaa itkettää tai jotain jos asia tulee puheeksi.
En ole ollut äitini kanssa tekemisissä vuoden 1981 jälkeen, eikä kukaan ole hänestä ikinä mitään kysellyt. Nyt on hyvä, kun tajusi viimein kuolla ja voin vaan todeta, että kuollut on, jos nyt joku sattuisi kysymään.
Miksi he siitä kyselisi???