Miksi ihmiset lähestyvät minua kaduilla niin helposti? Toivottelevat usein kaikkea hyvääkin vielä. Hassua.

Itse koitan olla sen oloinen ja näköinen että varmasti ei tule kukaan

Et ole pelottavan tai uhkaavan näköinen. Helposti lähestyttävä.

Tyttäreni sanoi samaa aikanaan opiskellessaan Helsingissä. Hän tunsi kuulemma välillä olevansa kuin opas, kun häntä lähestyttiin niin usein ja kyseltiin apua ja neuvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Et ole pelottavan tai uhkaavan näköinen. Helposti lähestyttävä.

Tämäkin on totta mutta itse saan myös kaikki valittajat ja syyllistäjät helposti luokseni. En tiedä miksi mutta tulevat uhoamaan minulle. Kummallinen maailma.

Saattavat myös testailla ihmisiä, kyselevät asioita sun muuta.

Todennäköisesti vaikutat avoimelta ja kiinnostuneelta ympäristöstäsi. Ehkä hymyilet ja uskallat ottaa ystävällistä katsekontaktia. Perusilmeesi on varmaankin hyväntuulinen tai vähintäänkin neutraali. Et kulje kuulokkeet korvillasi katse maassa. Olet valmis jutustelemaan hetken, et yritä heti päästä tilanteesta irti.

Tunnen erään, jota kulkukissatkin lähestyvät. Hän on sellainen pikkutyttömäinen. Avoin ja ystävällinen katse, suupielet vähän ylöspäin vaikka ei hymyile, katsoo suotaan kohti, ja ulkonäkökin tyttömäinen; vaalet kiharat hiukset ja isot siniset silmät. Eli tosi ystävällisen oloinen, joka ajattelee, että kaikki ihmiset ovat mukavia,

Minulle tulevat juttelemaan kaikenmaailman juopot ja mielentervespotilaat.

Ihanimman lähestymisen sain pieneltä kehitysvammaiselta pojalta peräkonttikirppiksellä muutama viikko sitten :-)

Lähestyi takaapäin ja otti kädellään pikkurillistäni kiinni.

Tuki itseään käteeni ja kun katsoin alaspäin, hymyilin ja kysäisin, että kukas se sinä sitten olet, ei vastannut mitään, katsoi minua vain silmiin ja piteli sormestani kiinni :-)

Olen samanlainen mummo/pappa/juoppo/lapsimagneetti. Lapset ei niin usein uskalla tulla puhumaan, mutta kyllä nekin tulee. Kun ikää tuli ja alkoi vaihdevuodet niin tää loppui enimmäkseen. Sen verran ketuttaa ja se näkyy naamasta.