Oletko yrittänyt tai rakentanut elämäsi unelmille? Onnistuitko? Ikä? Minulla ei koskaan ole ollut ainuttakaan unelmaa jota olisin tavoitellu

Traumatisoiduin vauvasta lähtien. Isän pikkuvaimo eli graavia insestiä. Kun fyysinen nöyryytys loppui, jatkui henkinen aina vanhaksi asti. 

Traumatisoitumiseen voi kuulua tunne tulevaisuuden puuttumisesta. En ole koskaan kyennyt suunnittelemaan mitään aikoja eteenpäin. Nuorena odotin viikonloppua että pääsi ryyppäämään. Aikuisena odotan aina reissua, että pääsee hetkeksi pois kotoa. Insestiin kokeneen yksinäisyys on jotain minkä tajuaa vain saman kokeneet. Lisäksi, kaltoinkohtelun varjo vaikuttaa pitkään. Kiusaajamiehet kyllä haistoi keneltä voi viedä kaiken. Riistää minkä vaan voi. Kerrannaisvaikutukset on tuhoisia. Pahinta kun ei voi keskittyä. Joo ei ole mitään unelmia paitsi olisipa hetki jolloin traumat ei revi. 

Kun yritin saada apua terveydenhuollosta, mitäänymmärtämättömien eukkojen möläytykset vain huononsi vointia. Pahuus ei ole vain yksittäisissä tekijöissä, vaan suuressa yleisössä. Tavikset jotka on välinpitämättömiä eikä usko näennäisen leppoisista kiusaajista mitään epämiellyttävää, ovat suurin osa ongelmaa.

Tietenkin, ei talot, hyvät työpaikat, perheet ja veneet taivaasta tipahda. Sain ne kaikki.

En. Olen vain jotenkin ajelehtinut sinne ja tänne ilman mitään suunnitelmaa. 

Unelmia on ollut mutta ne eivät ole toteutuneet. Vaimo, mökki, onnellinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin, ei talot, hyvät työpaikat, perheet ja veneet taivaasta tipahda. Sain ne kaikki.

Just tuossa jälkeesi kommentoin, etten ole suunnitellut mitään ja silti mulla on talo, työ, perhe. Veneeseen ei ole tarvetta. 

Mun "unelmat" on aina olleet aika rationaalisia, eli sellaisia mitkä ovat mahdollisia saavuttaa tekemällä töitä niiden eteen jos mukana on myös sellaista normaalia hyvää tuuria. Liittyvät lähinnä ihan tavalliseen elämään, eli parisuhteeseen, koulutukseen, harrastuksiin, työhön, tulotasoon ja asumiseen. En ole haaveillut astronautin urasta, olympialaisten kultamitalista tai ikiomasta trooppisesta saaresta. 

Sen unelman mukana voi tulla kaikenlaisia lieveilmiöitä, joita ei ollenkaan kaipaa. 

Mulla ei oo ikinä ollut mitään realistisia unelmia. Teininä jotain täysin perusteettomia haaveita siitä että tulisin maailmankuuluksi jostain ja sitä myöten tietysti rikkaaksi (en edes silloin kehdannut kertoa niistä kenellekään). Luonnollisesti eivät toteutuneet ja sen jälkeen oon vaan ajelehtinut...

Vierailija kirjoitti:

Mun "unelmat" on aina olleet aika rationaalisia, eli sellaisia mitkä ovat mahdollisia saavuttaa tekemällä töitä niiden eteen jos mukana on myös sellaista normaalia hyvää tuuria. Liittyvät lähinnä ihan tavalliseen elämään, eli parisuhteeseen, koulutukseen, harrastuksiin, työhön, tulotasoon ja asumiseen. En ole haaveillut astronautin urasta, olympialaisten kultamitalista tai ikiomasta trooppisesta saaresta. 

Milleniaalina on vaikea pitää noita kovin rationaalisina.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ikinä ollut mitään realistisia unelmia. Teininä jotain täysin perusteettomia haaveita siitä että tulisin maailmankuuluksi jostain ja sitä myöten tietysti rikkaaksi (en edes silloin kehdannut kertoa niistä kenellekään). Luonnollisesti eivät toteutuneet ja sen jälkeen oon vaan ajelehtinut...

Sama. Mulla on vaan ollut jotain haaveita tai fantasioita, joista olen itsekin tiennyt että tulee jäämään fantasian tasolle, mutta olen viihdyttänyt itseäni miettimällä niitä silti. Esim. halusin olla huippumalli tai poptähti. Kumpaankaan ei ole mitään edellytyksiä ja sen tiesin jo silloin, mutta elin sitä elämää mielikuvituksessani sitten.

Mitään sellaista, mitä voisin saada, en ole koskaan osannut unelmoida. Mulla on ollut tiettyjä asioita mitä EN HALUA selvänä, kuten tiesin etten halua naimisiin enkä halua lapsia, enkä halua vuorotöihin tai huonopalkkaisiin töihin, tai asua kerrostalossa. Nämä on sitten jotenkin ohjailleet elämääni, esim. lähdin opiskelemaan yliopistoon ainetta, jonka opinnoilla uskoin välttäväni huonopalkkaisten töiden riskin. Se on kyllä onnistunutkin, työtöntä päivää en ole nähnyt, ja palkka on hyvä, kevyestä toimisto- tai nyt oikeastaan etätyöstä. Mutta itse ala ei ole ollut minkään sortin unelma tai intohimo, ei mua kiinnostanut oikein mikään ammatti erityisemmin joten valitsin sitten jotain missä on duunia ja hyvä palkka. 

Pääosin olen elämääni tyytyväinen, mutta aina välillä kun kuulee niiden juttuja, joilla on unelmia ja tavoitteita, tulee olo, että hei, puuttuuko multa jotain sittenkin, onko tämä ongelma ettei mulla ole tuollaisia tavoitteita. Että pitäisikö mennä johonkin terapiaan valittamaan, että mulla on kauhea ongelma, en oikein halua mitään. Mutta ei kai se oikeastaan ole ongelma.

Osa on toteutunut, osa ei. Pääsääntöisesti ne, joihin olen itse voinut enemmän vaikuttaa, kuten opiskelu, ulkomaille muutto, perhe. Monet muut asiat ovat jääneet toiveen tasolle, kuten taiteilijan ammatti; tai lähinnä sillä eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Osa on toteutunut, osa ei. Pääsääntöisesti ne, joihin olen itse voinut enemmän vaikuttaa, kuten opiskelu, ulkomaille muutto, perhe. Monet muut asiat ovat jääneet toiveen tasolle, kuten taiteilijan ammatti; tai lähinnä sillä eläminen.

On vain uskottava harhakuvitelma, että olisit voinut vaikuttaa. Koet, että olet saanut ne asiat, joihin olet voinut vaikuttaa. Mutta minä tein myös kaikkeni saadakseni perheen, mutten saanut. Kaikki ei ole kaikille tarkoitettu. Monesti keskitietä kulkeva ei myöskään kasva tämän elämän aikana niin paljoin kuin vaikeuksia kohtaava eikä näin ollen pääse yhteyteen universaalin rakkauden kanssa.

Mille muulle elämää rakentaisin? Unelmoin eräästä alasta ja omasta perheestä, molemmat olen saanut onnekkaasti. Nyt unelmoin idyllisestä asuinpaikasta, vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvassa Tuhlaajapoika toinen päähenkilö sanoo: Ne, jotka eivät tiedä, mitä haluavat, joutuvat niitten hyväksikäyttämiksi, jotka tietävät.

Minä tiedän tasan tarkaan mitä haluan, mutta silti yritetään saada toteuttamaan ainoastaan toisten unelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvassa Tuhlaajapoika toinen päähenkilö sanoo: Ne, jotka eivät tiedä, mitä haluavat, joutuvat niitten hyväksikäyttämiksi, jotka tietävät.

Minä tiedän tasan tarkaan mitä haluan, mutta silti yritetään saada toteuttamaan ainoastaan toisten unelmia. 

No etkö ole aikuinen ihminen, miksi muut sinua määräävät? Ellei edes unelmoi tai yritä, yleensä jää ilman. Miksi se niin monelle on yllätys?

Kirjoitin toiseen ketjuun samasta aiheesta että mulla on aina ollut 100 unelmaa ja jos yhdenkin on saanut vietyä seuraavaan päivään olen onnistunut lähentymään sitä.

 Aina tavallisia - kauniit kodit, ihanat lapset ja mies, hyviä ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, työ josta pidän. 

Kaipuu taloudelliseen turvallisuuteen tottakai mutta aina tulee jotain ylimääräistä. Suurin aikuisiän unelma koti etelästä on toteutunut sekin ja tunnen terveyteni ja jaksamisenkin parantuneen sen myötä.

Mikäs tässä, nyt haaveet kohdistuu enemmän lasten ja lastenlasten tsemppaamiseen. 

Mitään krääsää, tavaraa tms en ole koskaan haaveillut

Vierailija kirjoitti:

Sen unelman mukana voi tulla kaikenlaisia lieveilmiöitä, joita ei ollenkaan kaipaa. 

Minulla on auto ja oma asunto. Ihan hyvä, mutta en haaveillut niistä. Ne mahdollisti ihminen, joka sairastui henkisesti ja lähti pois.

Suurin haaveeni onkin nykyään, että hän parantuisi niin että välimme korjaantuisivat. 

Muista, taiteellisista ym. haaveista ei mikään välttämättä toteudu. Ammatillisia yritän edistää edes vähän. 

Unelmoin nuorempana pitkään (jo ala-asteelta alkaen) tietystä ammatista. Kuitenkaan en uskonut itseeni ja aina tuon unelman pulpahtaessa mieleeni hautasin sen entistäkin syvemmälle. Muutama vuosi sitten päätin antaa sille tilaa ja hetken asiaa pyöriteltyäni päätin lähteä toteuttamaan unelmaani. Eihän minulla ollut mitään menetettävääkään vielä opiskelupaikkaa hakiessa. Yllätyksekseni pääsin opiskelemaan ja pian pääsen tekemään unelmieni työtä. Rahaa, päättäväisyyttä ja jaksamista tämän unelman toteuttaminen vaati, mutta kaikki oli sen arvoista. Ja myöhemmin elämässä olisin katunut, jos en olisi katsonut tätäkin korttia.

Vierailija kirjoitti:

Unelmoin nuorempana pitkään (jo ala-asteelta alkaen) tietystä ammatista. Kuitenkaan en uskonut itseeni ja aina tuon unelman pulpahtaessa mieleeni hautasin sen entistäkin syvemmälle. Muutama vuosi sitten päätin antaa sille tilaa ja hetken asiaa pyöriteltyäni päätin lähteä toteuttamaan unelmaani. Eihän minulla ollut mitään menetettävääkään vielä opiskelupaikkaa hakiessa. Yllätyksekseni pääsin opiskelemaan ja pian pääsen tekemään unelmieni työtä. Rahaa, päättäväisyyttä ja jaksamista tämän unelman toteuttaminen vaati, mutta kaikki oli sen arvoista. Ja myöhemmin elämässä olisin katunut, jos en olisi katsonut tätäkin korttia.

Ja ikä 29 

Oli mulla pari isompaa unelmaa mutta ne ei toteutuneet. Nyt yritän elää hetkestä nauttien.