Kun tuntuu et ihan kaikki menee pieleen

Olen tosi väsynyt, vaikka olenkin aina ollut peruspositiivinen tulevaisuuteen uskova ja luottava naisihminen.

Nyt tuntuu et viimeiset pari vuotta olleet yhtä kaaosta, alkaen isäni yllättävä kuolema, samaan aikaan päättynyt parisuhde ja lomautus työpaikalta. Tästä lähti semmoinen lumipalloefekti jota en tunnu saavan katkaistua millään, vaikka ymmärrän ja tunnistan että elämässä on aivan ihania asioita ja olen tosi onnekas monella tapaa.

Mulla on kiva työ (vaikkakin vaativat, ja olen tehnyt aivan liikaa ylitöitä + nämä kaksi viikkoa ennen lomalle jäämistä olivat aivan tajuttomia), lapset ovat fiksuja ja terveitä, on muutama läheinen ystävä, äiti on vielä elossa ja suhteellisen terve, ja just alkoi koko kuukauden mittainen kesälomakin.

Silti mua väsyttää ja surettaa ja uuvuuttaa. Pienet, jopa tavallaan naurettavat asiat saavat mut tuntemaan oloni semmoiseksi et haluaisin vaan kaivautua peiton alle tai karata jonnekin ulkomaille jossa aloittaisin uuden elämän yksin ja aivan alusta.

Nyt siis tämän viime viikon listalla seuraavat:

- loman kunniaksi varasin ripsihuollon, mutta uudelle tekeijälle, sillä oma vakkarini lomalla. Teki ripset huonosti, sain niistä pahan reaktion ja jouduin poistamaan ripset seuraavana päivänä. Myös omat otti tästä käsittelystä osumaa.

- kävin poistamassa geelilakkauksen, mutta poistaja ei ehtinytkään siinä ajassa poistaa niitä kunnolla vaan kynsiin jäi isoja geelimöykkyjä - jonka lisäksi käsittely spoilasi mun peukunkynnet jotka katkesivat ilkeästi tyvestä

- Auto alkoi pitämään narisevaa ääntä ja remontin hintahaitariksi annettiin jotain 20-600e väliltä. Eli siihen menee kesälomarahat, olen jo asennoitunut

- Olen tänään lähdössä kumppanini kanssa "aikuisten reissuun", eli lapseni ovat viikon isällään ja minä pääsen laskeutumaan lomalle. Lomalistalla oli paljon uintia turkoosissa merivedessä ja tietysti hellyyttä ja hemmottelua (emme asu arjessa yhdessä vaan meillä on jonkin verran välimatkaa, emme siis näe viikottain), mutta kuis olla, eilen huomasin että vatsassani on ilmeisesti liiasta liikunnasta ja hiostavuudesta aiheutunut haavauma joka on kipeä ja aristava, eli joudun nyt hoitamaan tätä haavaumaa tuolla tropiikin helteessä ja toivoa ettei se tulehdu - luultavasti en pääse myöskään mereen uimaan infektioriskin välttämiseksi jne. Sain lääkepuuterit siihen ja eilen upotin 30e apteekkiin kun ostin haavataitoksia ja muuta vastavaan reissuu mukaan, varmuuden vuoksi. Rehellisesti sanottuna, olisin aivan valmis jäämään vaan kotiin. Koko reissu ei kiinnosta enää yhtään. Spontaani aamuseksi kun pitää varoa tätä haavaumaa ja hoidella ja ilmakylvetellä sitä.... :( :( :( 

- Toisen lapsen ihan uusi 500e pyörä varastettiin keskellä päivää kaupan pihalta. 

Tämmöstä. Sydän hakkaa koko ajan, väsyttää, ruokaa ei tee mieli (toki syön mutta pitkin hampain). Olispa ees kroppa nyt kunnossa mutta tuntuu että tämä eilinen haavauman huomaaminen pilasi siis täysin mun mielialani. Olen pohjattoman surullinen ja turhautunut ja vihainen. Miksi sen piti nyt tulla eikä vasta sitten viikon päästä kun olen palannut lomalta kotiin? Nyt myös pelkään että sairastun reissussa, että siellä tapahtuu jotain ikävää tms. Näen vain kaikkea ikävää, pelottavaa ja ahdistavaa tässä lomassanikin.

Olen nyt nähnyt unia uppoavista laivoista ja töistä, ihan koko juhannuksen. 

Mä en vaan jaksa. Miten saisin päänuppia käännettyä jotenkin positiivisempaan asentoon? Ettei nyt loma menisi surressa ja murehtiessa ja stressatessa. 

Toivoisin asiallisia vastauksia. Ja toivotan kaikille tasaista, onnentäyteistä kesää!