Onko kukaan palannut exän kanssa yhteen onnistuneesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan erottu kahdesti ja palattu yhteen 😄 Ja tällä kertaa pysyvästi. Jos ongelmia tulee, mennään pariterapiaan, ei erota.

Ja pariterapiaa suosittelen ihan jokaiselle yhteen palaavalle. Muuten ne ongelmat tulee takaisin.

Ai niin noi on off suhteet. On sellaisia ollut ainakin yksi. Oltiin yhdessä vielä pitkään lopullisen eron jälkeen. 

Ei ehkä ihan perinteinen on-off-suhde meillä, kun ensin oltiin yhdessä 2 vuotta, sitten erossa 2 kuukautta ja oalattiin yhteen (ilman terapiaa). Kun oltiin oltu yhdessä 12 vuotta, muutettiin erillemme, mutta palattiin yhteen puolen vuoden sisällä. Sitten käytiin terapiassa ja päästiin yli ongelmista. Sen jälkeen ollaan oltu yhdessä 17 vuotta ja meillä menee todella hyvin. Kaikkiaan yhdessä nyt 30 vuotta ja ei todellakaan aiota enää erota 😊

Tero Vesterinen on palannut. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/bdad3f86-99f8-4333-b0e8-a5fd65…

Ehkä tämä laulukin on siitä aiheesta. https://genius.com/Vesterinen-yhtyeineen-kukaan-ei-koskaan-lyrics

Ei

Siis mitä helvettiä? Puistatti niin lähdit turvakotiin? AP on joko trolli tai mustamaalaava narsku. Jätä se yksinäisyydenpelkoinen mies rauhassa parantumaan perseilystäsi. 

1. Menkää seurakunnan perheneuvolaan saamaan parisuhdeneuvontaa ja teipatkaa seinille lappuja, joihin olette kirjoittaneet toistenne hyviä  ominaisuuksia

2. Matkusta Helsingin rautatieasemalle tai Itikseen ja valitse sieltä nuori, suklaasilmäinen komistus sulhoksesi. Luonteeltaan ei ole välttämättä yhtään parempi kuin exäsi, mutta ainakin varma saanti.

3. Kasvata selkäranka, hanki ystäviä ja elä onnellista elämää itseksesi ilman parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosissani olen kumpikaan meistä ei halua yksinäistä vanhuutta

 

Ap

Ja hiukan aiemmin kerroit, ettei välillänne ile läheisyyttä ja voit suhteessa huonosti. Voi nyt hyvää päivää. Olet kuin tuuliviiri. Omahan on toki elämäsi mutta sinuna en suin surminkaan palaisi vanhaan, missä voisin taas huonosti. Onko se sitten sitä tavoittelemaasi - olla yhdessä viettämässä vanhuudenpäiviä henkisesti voiden huonosti? Ja vain sen takia, ettei olisi yksinäistä vanhuutta... Jotain ryhtiliikettä nyt! Jos yksinäisyys pelottaa, niin olkaa toisillenne tukena mutta se ei suinkaan tarkoita yhdessä elämistä vaan hyvänpäivän tuttavuutta, jolloin voi puolin ja toisin vaikka soitella kuulumisia ja hiukan halutessaan auttaakin. 

Sanoit myös tyyliin että et sitten saanutkaan uutta kumppania. Tuokin vielä! Mahdatko olla läheisriippuvainen? Se kyllä ruokkii tehokkaasti oman itsensä epävarmuutta samalla estäen elämästä. Että ihan kuka tahansa tallaaja kelpaisi sitten viereen kulkemaan ajatuksella "kunhan nyt on joku". Oi voi. Sä oot viiskymppinen. Hyvässä lykyssä sulla voi olla edessä 30 reipasta vuotta. Kunhan opit ensin pärjäämään ja elämään itseksesi. Me toiset ihmiset olemme sitten vain niitä extroja, jotka tuomme pikkuista lisää eloosi. Älä elä elämääsi toisen kautta, se on hukkaan heitettyä aikaa. 

Toki itsehän teet valintasi. Taas. Mutta on olemassa paljon muitakin vaihtoehtoja kuin palata samaan vanhaan. Mieti, mitä oikeasti haluat. Läheisriippuvuus ei ole itsensä arvostamista.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan erottu kahdesti ja palattu yhteen 😄 Ja tällä kertaa pysyvästi. Jos ongelmia tulee, mennään pariterapiaan, ei erota.

Ja pariterapiaa suosittelen ihan jokaiselle yhteen palaavalle. Muuten ne ongelmat tulee takaisin.

Kannattaa valita hyvin se terapeutti. Eli lopettaa heti, jos se on puolueellinen. 

Me oltiin muutama kerta todella huonolla. Mitään neuvoja ei tullut ja oli täysin miehen puolella. Esimerkki: käski molempien tehdä 5 kohdan listan, mitä muuttaa toimintatavoistaan, että toinen voisi paremmin. 

Minä tein listan. Mies ei tehnyt, vaan sanoi seuraavassa istunnossa terapeutille, että hän toimii jo täydellisesti. Terapeutti uskoi sen ja alettiin käydä mun tekemää listaa läpi. Tämä oli kynnyskysymys. Vaihdoimme terapiaa. 

Myöhemmin olleen oltu monella. Kaikki ne muut oli tasapuolisia. 

.miehellä ei ole mitään perhemallia kotoaan. Äitinsä kuoli miehensä ollessa 1. 

Terapeutteja/psykologeja on kyllä erilaisia. Kokemusta on. Meillä oli iso ongelma suhteessa miehen valehtelu ja käyttäytyminen riitojen aikana. Huusi mitä sylki suuhun toi, tarkoittamatta. Valehteli muista naisista ym jonka vuoksi olin mustasukkainen. Halusi kuitenkin olla kanssani joten meni psykologille.

Eka psykologi, nainen, oli heti ekan puolen tunnin jälkeen sanonut ettei mies mitään terapiaa tarvitse vaan minä, joka olin mustasukkainen. Kuulemma mustasukkaisuuteen ei voi vaikuttaa kuin yksin mustasukkainen. Psykologin mielestä miehellä ei ollut mitään tarvetta jatkaa käyntejä.

Meni kuitenkin toiselle psykologille, joka oli mies. Hän alkoikin tosissaan kaivaa, mitä asioiden taustalla on. Miksi mies valehtelee, miltä riidassa tuntuu ettei itsehillintä pysy jne. Kaivoivat lapsuutta ja mies sai uusia ajatusmalleja eri tilanteisiin ja koki että oli ihan oikeasti tosi iso hyöty. Ja olihan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin yhteen exän kanssa mutta en onnistuneesti. En voi suositella. 

Joo... ex sai suositeltua takaisin yhteen ja suhde kesti ehkä noin kuukauden, kun taas oli samat ongelmat.  

Meillä kesti 2 päivää, kun mies taas räjähti. Sitten pakkasin kimpsuni ja erosin pysyvästi. Ei ihminen muutu vaikka kuinka lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin yhteen exän kanssa mutta en onnistuneesti. En voi suositella. 

Joo... ex sai suositeltua takaisin yhteen ja suhde kesti ehkä noin kuukauden, kun taas oli samat ongelmat.  

Meillä kesti 2 päivää, kun mies taas räjähti. Sitten pakkasin kimpsuni ja erosin pysyvästi. Ei ihminen muutu vaikka kuinka lupaa.

Tottakai voi muuttua. Olet sinäkin varmasti muuttunut monessa asiassa.

Lähinnä kyse siitä, onko eroon johtaneet syyt IHAN OIKEASTI poistuneet. Ootko sä työstänyt omaa pahaa oloasi, hän omaansa? Silloin, jos olette molemmat oikeasti muuttuneet, voi onnistua.

^ Komps