Mies menee miten huvittaa
Kertokaa ihmiset saako mies mennä parisuhteessa miten haluaa. Mies huitelee vkloppuisin (ja aika usein viikollakin) omissa jutuissaan. Sitten kun asiasta sanon, niin "enkö saa olla kavereiden kanssa" ja "yritätkö rajottaa muo". Joskus olis kiva, että olis yhteistä aikaa vkloppusinkin ja mentäis munkin ehdoilla välillä. Enkä todellakaan rajoita paljon miestäni ja saa mennä kyllä melkeen miten haluaa. Onko tuo sitten rakkautta kun ei ota toisen mielipiteitä huomioon? Toki toisella saa olla omiakin juttuja, mutta rajansa kaikella..?
Kommentit (49)
Heivaa nyt h*lvettiin tuollainen pelle joka ei sinusta välitä! Kyllä se on ainakin minulle ja poikaystävälleni ihan itsestään selvyys, että vietämme juhannusta YHDESSÄ samassa isossa kaveriporukassa! Ellei alunperin toisin sovita, että toinen menee toiseen paikkaan ja toinen toiseen. Kyllä minä ymmärrän ihan täysin poikien ja tyttöjen illat, jolloin vietetään aikaa ilman toista kaverien kanssa, mutta tuollainen mukaan tulemisen kieltäminen ja valehtelu ei tosiaankaan kuulu parisuhteeseen. Aloittaja sinun tarvii ottaa itseäsi niskasta kiinni ja RYHDISTÄYTYÄ ettei poikaystäväsi saa vedättää sinua 100-0.
Onko joskus sitten tapahtunut jotain sinun osaltasi ettei hän halua ottaa sinua mukaan siihen kaveriporukkaan? Vaikka vahvasti epäilen, että siellä on joku toinen mimmi lämmikkeenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hylätty parisuhteessa miehesi toimesta. Olet vain olemassa hänen tarpeiden tyydyttäjänä kuin hänelle sopii, mutta hän ei tyydytä sinun tarpeita, parisuhdedynamiikan tarpeita, läheisyys, kommunikaatio, yhdessäolo.
Semmoinen olo mulla nyt on.
t. ap
Mies pitää sinua itsestäänselvyytenä ja olet hänelle vain tarpeidentyydytystä varten. Todennäköisesti hän eron jälkeen tajuaa, mitä menetti. Minä jätin exäni kymmenen vuotta sitten ja edelleen hän harmittelee, että olisi pitänyt viettää kanssani aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde menemään. Mun exä oli samanlainen. Kävi kotona vain nukkumassa yöt ja lähti takaisin huitelemaan kavereiden kanssa. Hänelläkin on aina tuo sama virsi, että yritän rajoittaa häntä ja hän ei saisi muka ikinä olla kavereiden kanssa. Pyysin, että voisi viettää edes yhden illan viikossa minun kanssa.
Mikä sun tilanne nyt on? Toivottavasti on jo sinua kunnioittava ihminen löytynyt elämääsi.
Olen seurustellut jo useamman vuoden ajan toisen miehen kanssa ja perheenkin perustanut. Tämä suhde on täysin päinvastainen.
Mahtavaa. Exäsi lienee jäänyt kiertopalkinnoksi. Noilla tyypeillä kun ei yleensä ole tapana muuttua.
Saa kuka vaan aikuinen mennä miten vaan. Parisuhde vaan lakkaa olemasta jos ei halua ottaa toista huomioon.
En yksinkertaisesti olisi sellaisen kumppanin kanssa, jonka preferenssit on tuollaiset. Mutta en todellakaan yrittäisi rajoittaa häntä. Päästäisin kokonaan vapaaksi ja sanousin lopulliset heipat, siinä se.
Mies ei kunnioita sinua. Vedä siitä omat johtopäätöksesi. Haluatko suhteen, jossa sinua ei kunnioiteta?
Eihän tuollaisen miehen eli pojun kanssa voisi ajatellakaan mitään lapsia ja perhettä, kun ei pikkupojulla riittäisi rahkeet kantaa vastuutaan. Eli haarat kiinni välittömästi, jos ei vielä ole ja pakkaa laukut ja juokse, tai jos on sinun asuntosi, niin vaihdata lukot.
Saa toki mennä miten haluaa, mutta jos ei halua mun kanssa ikinä viettää aikaa niin ei tarvitse olla mun mies.
Miksi olla suhteessa jos ei edes halua olla toisen ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
H E I !!!
Aloittaja on palstan perusressukkamies, joka tekee naurettavia aloituksia naiseksi tekeytyneenä. Tämä on hänen ainoa keinonsa olla vuorovaikutuksessa naisten kanssa. Kannattaa ilmiantaa nuo paskaviestit heti alkuunsa niin palsta siistiytyy.
Olisi provo tai ei, mutta tuollaisia miehiä on oikeasti olemassa ihan täällä suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Saa toki mennä miten haluaa, mutta jos ei halua mun kanssa ikinä viettää aikaa niin ei tarvitse olla mun mies.
Miksi olla suhteessa jos ei edes halua olla toisen ihmisen kanssa?
On edes joku vakipano paremman puutteessa. Niin minun exäni ihan suoraan antoi ymmärtää. Oli toki ex heti tämän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tietä naisia oikein vaivaa, kun seurustelette tuollaisten miesten kanssa? Miten olisi ero tuollaisesta miehestä? Älkää sanotko "ei pysty", sillä kyllä pystyy jos halua on!
Ei mua mikään vaivaa. Yleensä mä seurustelen niiden, joiden kanssa mulla on kipinää. Miks mä olisin sellaisen kanssa, joka ei herätä mussa mitään tunteita? Plus jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä.
Itsellä vähän sama juttu. Mies menee tänään kaverillensa viettämään "äijien" iltaa, mutta sanoi kaveritytöllensä(kun tämä kysyi) että tämä voi tulla mukaan jos haluaa.... sympatiat on puolellasi.
No jos te vaan elätte eri maailmassa. On semmosia leikki suhteita jossa parit käy joka viikonloppu kavereittensa kanssa rilluttelemassa. Ja riitelevät kun näkevät toisiaan nuoleskelemassa baareissa. Ja sitten on niitä suhteita joissa ollaan raittiita ja pidetään toisesta ja itestään huolta. Ja aletaan rakentaa oikeaa kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tietä naisia oikein vaivaa, kun seurustelette tuollaisten miesten kanssa? Miten olisi ero tuollaisesta miehestä? Älkää sanotko "ei pysty", sillä kyllä pystyy jos halua on!
Ei mua mikään vaivaa. Yleensä mä seurustelen niiden, joiden kanssa mulla on kipinää. Miks mä olisin sellaisen kanssa, joka ei herätä mussa mitään tunteita? Plus jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä.
Koska kipinä on surkea lähtökohta parisuhteelle. Parisuhde vaatii paljon muita asioita, eikä kipinän pitäisi olla se, mikä johtaa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olet hylätty parisuhteessa miehesi toimesta. Olet vain olemassa hänen tarpeiden tyydyttäjänä kuin hänelle sopii, mutta hän ei tyydytä sinun tarpeita, parisuhdedynamiikan tarpeita, läheisyys, kommunikaatio, yhdessäolo.
Joo tämä. Olin itsekin *onneksi vain hetken* tuommoisessa "parisuhteessa", jos sitä voi edes sellaiseksi kutsua viime kesänä. Mies nimenomaan halusi, että olemme parisuhteessa ja melkein suuttui, kun olisin halunnut hidastaa tahtia. Heti kun suostuin tähän, että ollaan siinä suhteessa, muutuin täysin olemattomaksi, merkityksettömäksi ja näkymättömäksi miehelle. Ihan kuin kiinnostus olisi täysin lopahtanut, ja niin se varmaan lopahtikin. Ei miehellä ollut aikaa eikä kiinnostusta enää sen jälkeen nähdä eikä tehdä yhtään mitään yhdessä, kaikki viikonloput ja viikonpäivät priorisoi omia menojaan ja harrastuksiaan. Uskon, että hänellä varmaan oli joku toinenkin siinä.
Mutta millään ei olisi halunnut erota. Pariin kertaan päätin sen suhteen ja jäi vinkumaan perään. Se koko "parisuhde" oli ihan karsea kokemus. Koskaan en ole varmaan niin mitätöidyksi itseäni kokenut. En vieläkään ymmärrä, miksi edes mies nimenomaan halusi parisuhteeseen, kun ei hänellä ollut kiinnostusta, aikaa eikä kykyjä olla parisuhteessa eikä sellaista edes rakentaa ja ylläpitää. Mikään parisuhde ei tule vain sanomalla, että joo ollaan parisuhteessa, vaan kyllä se pitää yhdessä luoda olemalla yhdessä ja tekemällä asioita yhdessä. Tuli tunne, että koko homman idea oli miehelle vaan saada joku nainen nalkitettua olemaan kanssaan, niin voi sitten keskittyä ihan muihin asioihin elämässään eikä sillä naisella ole niin väliä. Surkea kokemus oli. Never again!
Vierailija kirjoitti:
Miltä susta tuntuu! Oliskohan kyse välittämisen tasosta? Ehkä me ollaan itsestään selvyyksiä ja meistä ei vaan tykätä tarpeeksi.
Voi olla kyse välittämisen tasosta tai sitten miehen luonne on vaan sellanen, että tykkää olla omissa jutuissaan. Ei voi tietää...
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Joo itse pesen vehkeen lavuaarissa anaaliseksin jälkeen. Nostan peniksen ja pullautan kivekset pusseissaan makaamaan lavuaarin posliinipintaa vasten, sitten vedän esinahkan taakse ja pesen löysässä seisokissa olevan peniksen pidee suihkulla. Pesen myös kivespusseja. Ihan normi.
Juu on mutta miten liittyy aloitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tietä naisia oikein vaivaa, kun seurustelette tuollaisten miesten kanssa? Miten olisi ero tuollaisesta miehestä? Älkää sanotko "ei pysty", sillä kyllä pystyy jos halua on!
Kohta varmaan ap on raskaana tälle miehelle, niin sitten vasta helvetti ap:lla alkaa.
Monet miehet haluavat mennä vapaasti heillä sitoutuminen on vaikea jos sinä kiellät et saa kuin riitelyn aikaa. Rakkautta se ei ole vaan itsekkyyttä. Totta kai pitää olla omia menoja kummallakin mutta parisuhdetta hoidetaan yhdessä olemisella. Itse olen törmännyt miehiin jotka eivät ole rauhoittuneet edes vaikka ovat täyttäneet 50. Eräs mies sanoi minulle jos hän naista rakastaisi ei hän yksin kulkisi. Onko hän jousimies he ovat levottomia? Sinun pitää ratkaista asiat älä jää moneksi vuodeksi jahkailemaan ja menettää oman elämän odottamiseen Jos teillä ei ole lapsia vielä, lapset muuttaa kaiken heidän takia täytyy kestää että perhe pysyy koossa. Tsemppiä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä susta tuntuu! Oliskohan kyse välittämisen tasosta? Ehkä me ollaan itsestään selvyyksiä ja meistä ei vaan tykätä tarpeeksi.
Voi olla kyse välittämisen tasosta tai sitten miehen luonne on vaan sellanen, että tykkää olla omissa jutuissaan. Ei voi tietää...
t. ap
Miksi se mies sitten seurustelee, jos tykkää olla omissa jutuissaan? Teidän toiveet parisuhteesta ei selvästi sovi yhteen, joten mitä muuta vaihtoehtoa on kuin ero? Luuletko että pakottamalla voit pistää miehen muuttumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tietä naisia oikein vaivaa, kun seurustelette tuollaisten miesten kanssa? Miten olisi ero tuollaisesta miehestä? Älkää sanotko "ei pysty", sillä kyllä pystyy jos halua on!
Kohta varmaan ap on raskaana tälle miehelle, niin sitten vasta helvetti ap:lla alkaa.
Pitäähän suomessa jotenkin saada syntyvyys nousuun?
Tätähän sinä todennäköisesti ap halusit, kun parisuhteeseen tämän miehen kanssa ryhdyit. Mies, joka on äänekäs porukassa, viettää aikaa kaveriporukoissa ja juhlii viikonloppuisin baarissa. Ihastuit menevään ja ryhmän komeimpaan mieheen, jolla oli tummat silmät, tummat hiukset ja täydellinen hiusraja. Tätä sait.